Moi!

Vietetaan taalla viimeista paivaa El Salvadorissa, ennen kuin jatketaan taas matkaa. Suunnitelma joulun viettamisen suhteen on nyt se, etta otetaan Guatemala Citysta joku hieno hotelli, loikoillaan siella, kaydaan hyvin syomassa jne. Saas nahda miten kay, kun neiti Keto joutuu viettamaan elamansa ensimmaisen joulun ilman kinkkua! :) Meilla on 26. pv lento aamulla Guatemala Citysta Floresiin, se oli ainut jarkeva tapa paasta takas kohti Belize Citya ilman koko paivan mittaista bussimatkaa.

Mutta palataanpa viela ajassa vahan taaksepain. Toissa paivana rohkaisin mieleni ja paatin ottaa harkaa sarvista ja siis kokeilla surffaamista. Olin kuullut, etta taalla on joku Australialainen naisope ja ajattelin, etta se on varmasti luotettava ja hyva ja ei tuu sitten ainakaan kommunikoinnin kanssa ongelmia, kun voidaan puhua englantia.

No, painelin sinne mestoille ja Skye olikin ilmeisesti sairastunut, mutta se ukko, joka oli siella toissa kaupitteli mulle Juan Carlosia, joka on kuulemma paikallinen surffitahti ja kuulemma osaa kuitenkin jonkun verran englantia. No, eihan se osannut juuri yhtaan englantia kyllakaan, mutta ilmeisesti se on kuitenkin aika hyva:

http://www.qi-x.com/ChinatoElsalvador/web1/riders/juancarlos.html

Se oli sellainen mun mittainen parikymppinen jaba, joka tosiaan puhi ehka kaksi sanaa englantia. Mut ajattelin, etta nyt ei voi enaa peraantya, sinne vaan. Sit paineltiin rantaan, tehtiin muutama kuivaharjottelu pystyyn nousemisesta ja hypattiin mahalleen laudan paalle ja lahettiin melomaan. Melottiin aika kauas ja ma jo rupesin kyselemaan silta, etta onko pakko menna nain kauas rannasta ja eiko noi aallot oon vahan turhan isoja mulle, mut se vaan tuumas, etta eika mitaan, sinne vaan. Sit se vaan sanoi, etta sanon sulle sit kun sun pitaa lahtee meloon, odotettiin ihan hetki ja sit se huusi go, ja vahan tokkas mulle vauhtia ja mina meloin, minka kasista lahti ja nousin pystyyn ja cowabunga! Siina ma vaan painoin menemaan pitkin aaltoa useamman sekunnin, kunnes tasapaino vahan horjui ja hyppasin aaltoihin. Seuraavan aallon kanssa kavi ihan sama juttu, paasin taas pystyyn ja viiletin menemaan! Kolmannen aallon tyrin, mut sit oliskohan ollu neljas, niin siina sain vedettya ihan tosi hyvin ja pitkaan! Sit kun tipahdin siita ja nousin pintaan, siina oli joku surffarijaba, joka naytti mulle peukkuu ja huusi, etta tosi hyva! Olin tietty ihan super ylpee itestani :) Se jalkeen valilla oli rapikointia ja valilla paasin vahan yloskin, mut aloin oleen jo niin poikki siita melomisesta, etta oli pakko lopettaa. Mut se oli kylla ihan alyttoman hauskaa, eika yhtaan pelottavaa, toisin kun alunperin luulin. Ai niin, tajusin myos sen, minka takia tytot pitaa niita sellasia surffipaitoja (uimapukukankaasta tehty tiukka t-paita), koska bikiniylaosa oli jatkuvasti jossain ihan muualla, kun pitais ;)

Tutustuttiin myos kolmeen aussiin ja yhteen jenkkiin, jotka pyysi meita juomaan rommia niitten kanssa ja vietettiin itseasiassa tosi hauska ilta! Paljon muutakin jengia tasta meijan hostellilta liittyi joukkoon. Yks niista oli Sara San Franciscosta, joka opettaa acrojoogaa, joka on siis akrobatian ja joogan yhdistelma. Paasin tekemaan sen kanssa vahan sita acrojoogaa ja se oli tosi makeeta! Mulla on muutama kuva, kunhan saan ne vaan koneelle (tassa koneessa ei toimi usb-portti). Ja Teppokin paasi kokeilemaan. Sitten siirryttiin tohon meidan hostellin baariin. Oli kylla tosi hauska ilta, yks parhaista reissun aikana.

Seuraavana aamuna olo oli tietysti sen mukainen ja halusin vaan kiukulla menna surffaamaan, kun se oli niin hauskaa. Mut eihan siita tullut yhtaan mitaan; en jaksanu yhtaan meloa ja rintakeha oli ihan pirun kipee edellisesta paivasta (laudalla makaamisesta) ja paa-asiallisesti vaan nielin suolavetta, parskin ja hermoilin. Sitten ajauduin sellaseen kohtaan, missa tuli vaan koko ajan sikana jo kaatuneita aaltoja, eli hulluna vaan niita tyrskyja ja olin koko ajan vaan siella tyrskyissa ja melkeen kerkes jo vahan iskee paniikki ja sit totesin, etta nyt lahen meneen. Niinpa ma sitten odottelin rannassa, kun Teppo kavi viela vahan kokeilemassa. Mutta pakko siis kokeilla uudemman kerran Uudessa Seelannissa tai Australiassa kylla!

Nyt taytyykin lahtea pakkaamaan kamoja, meijan kyyti tulee kolmelta (tai siis toivottavasti tulee, mehan meinattiin tulomatkalla jaada kyydista, kun ne ei vissiin ollu muistanu kertoa kuskille, etta mekin ollaaan lahdossa :D).

Heipparallaa ja oikein ihanaa joulua!