Yøttømiä yøitä, pilvettømiä päiviä

Alkuviikosta hommiin kuului jälleen loputtomalta tuntuvaa ohrakkeiden kitkemistä pellolla, varsinkin kun lampømittari näyttää + 27 varjossa. Puolen viikon maissa aloitettiin rehun teko. Rehu tarkoittaa täällä ns. Säiløheinää, eli siis ulkonäøllisesti melkein kuin heinä, mutta korjattu hieman aikaisemmin. Osa siitä myøs laitettiin käärimuoviin ja paaleiksi. Toinen osa korjattiin noukinvaunulla kuivattavaksi latokuivurissa. Kärry tyhjättiin aluksi ladon pihalle, ja siitä valtavalla imurilla kuivaushuoneeseen. Syøttäminen imurille tapahtui tietysti käsivoimin, mutta oli mukavaa vaihtelua kitkemiselle. Perjantaina meni kivi imuriin ja se rikkoutui, joten heinä siirrettiin sitten talikolla huoneeseen.

Norjassa juhannus ei ole sellainen koko kansan juhla kuin kotona Suomessa. Norjalainen tyttø kertoi, ettei ole koskaan sitä juhlinut. Koska vuoden vaihtelu kuuluu Steinerin ideologiaan, menimme porukalla juhlimaan tiistaina sitä eräälle toiselle biodynaamiselle tilalle. Pihalle oli laitettu pieni kokko ja jokainen toi jotakin ruokaa. Maha tuli ylitäyteen, kun pøytään laitettiin ainakin kymmentä erilaista salaattia ja jälkiruoaksikin oli kymmeniä kakkuja. Kaikkea piti tietenkin maistaa. Perjantaina Helga ja Inga järkkäsivät grillijuhlat heinäntekoporukalle meidän omassa pihassa.

Keskiviikkona jätimme hyvästit Claasille, joka lähti takas Saksaan. Fokhol oli jo nähty, sillä puoli vuotta oli vierinyt täällä. Minulle se tarkoitti muuttoa ullakkokerrokseen, jonka toteutin nopeasti. Vanhasta huoneesta jäin kaipaamaan kahta ikkunaa, sillä ullakkokerros on älyttømän kuuma nyt. Perjantaina heti grillauksen jälkeen aloitin reissun Trondheimiin, joka sijaitsee n. 300 km pohjoiseen, samoilla leveyspiireillä kuin kotoinen Seinäjokikin. Tosin alkumatkassa oli omat kommelluksensa. Meinasin myøhästyä aluksi junasta. Kello tuntui menevän nopeasti ja kun kävelin Stangen keskustaa kohti, ajattelin tarvitaan ihme. Ja se tuli. Eräs nainen pysäytti auton, ja kysyi olinko menossa junalle. Ällikällä lyøty maatalousharjoittelija sanoi ruoattiksi että kyllä ja ystävällinen nainen heitti asemalle, samalla kun suuntasi itse kauppaan. Notta ihmeitä voi tapahtua. Kun oli Lillehammerissa junan vaihdon aika, minulle selvisi miksi netistä tunaroitu aikataulu kertoi matka-ajaksi 10 tuntia. Siihen sisältyi muutaman tunnin odottelu, koska pohjoisen juna pysähtyisi vasta yhden jälkeen. Joten suuntasin keskustaan keskiyøn auringon paistaessa taivaalla. Ajattelin kokeilla nukkumista puistossa, mutta kirkuvia teinejä tuntui olevan joka nurkassa. Niimpä päädyin keskustan rauhallisemmalle paikalle eli hautausmaalle. Nukkumisesta ei tullut mitään, koska ilma viileni yllävän paljon, enkä halunnut ottaa vielä flunssaa kun molemmat jalat toipuivat auringonpolttamista. Mutta siinäpän tuli oleiltua muutama tunti.

Kun Trondheimin juna tuli, mulla ei ollut siihen lippua ja ajattelin että ostan sen sitten junasta. Asemalla kun olivat kaikki paikat kiinni, mukaanluettuna alue jossa lippuautomaatit oli. Kuitenkin konduktøøri käveli junassa ohi edes päälle katsomatta, luultavasti siksi että vain muutamia ihmisiä jäi pois Lillehammerissa. Siinäpäs sitten yritin nukkua parhaani mukaan. Juna oli perillä klo 7.00. Trondheimi on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta keskusta oli varsin pieni. Paikan turistirysä on Nidaroksen katedraali, jossa vietetään kruunajaiset ja muut tärkeät tapahtumat. Reissun lopuksi kävin vielä läheisellä munkkisaarella, jossa riitti auringon palvojia. Uimapuku ei tullut mukaan, mutta kahlasin rantavedessä ja sain haavan simpukan kuoresta jalkaan. Siteen kehitin paperista ja muovipussista, joka jalassa käppälin takas asemalle. Junassa ei voinut kuitenkaan nukkua, sillä reitti kulki vuoroin syvissä laaksoissa, vuoroin lumihuippuisten vuorten ohi. Retki oli raskas, mutta vaivan arvoinen