Loppu haamottaa...

Paivitetaanpa tapahtumia tahan asti. Sumatran Medanista pahanolon lautta rantautui Malesian Penangiin. Penang on saari malesian lansirannikolla ja sen niin sanottu paakupunki on Unescon maailmanperintolistallekin paatynyt Georgetown. Talla kaupungilla on pitka historia eri kolonialistimaiden hallinnon alla, joka nakyy hyvin kaupungin infrastruktuurissa. Varsin miellyttava kaupunki kaiken kaikkiaan! Kaupunkion erittain monikulttuurinen: suurin osa sen asukkaista on joko kiinalaista tai intialaista verta. Monikulttuurisuus tuntuu erityisesti Georgetownin ruuan monipuolisuudessa, tarjolla on uskomaton maara ravintoloita, jotka tarjoavat Aivan alyttoman maukasta ruokaa. Mika ja mina paadyimme nauttimaan paa-asiassa intialaista ruokaa, joka oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvaa.Ainakin yhta hyvaa kuin Intiassa konsanaan.

Penangista lahdimme kohti viime reissumme yhta lempipaikkaamme, Perhentianin saarta. Oli erittain mielenkiintoista paasta saarelle ja nahda, miten se on muuttunut vuoden kuluessa. Hauskaa oli myos saapua sinne ja nahda samat naamat kuin viime vuonna. Kai meilla on joku perhiantianin saaren syndrooma, samanlainen kuinniilla, jotka matkustavat Kanarian saarille vuosi vuoden jalkeen: on kiva tulla paikkaan, jonka jo tietaa. Majoituimme samaan paikkaan missa viime vuonna vietimme melkein kaksi kuukautta, eli Maya Resortiin. Vastaanotto siella oli erittain lammin,(vaikka viime vuonna unohdimmekin lahdiessamme palauttaa huoneemme avaimen J). Lammin oli myos vastaanotto Spice Diversien luona! Niin hauska nahda siella kaikkia tuttuja ja uusiakin naamoja. Toki kokoonpano oli muuttunut viime vuodesta jonkin verran, mutta erittain onnellisia olimme kuin naimme malesialaisen noin viisikymppisen Zainulin ja sukelluskaupan paikallisen omistajan Muskyn vaimon, saksalaisen Madeleinen (joka on muuten melkein samanikainen kuin mina: syntynyt paiva minun jalkeeni).

Sukellukset teimme Mikan kanssa kahdestaan, koska paikat olivat meille jo kovin tuttuja. Oli mielenkiintoista nahda, miten riutat olivat muuttuneet vuoden aikana. Valitettavasti voin todeta, etta joissain paikoissa lammennyt merivesi on tuhonnut jo hieman koralleja ja paikoitellen kalojen maarakin oli pienentynyt. Toivottavasti muutosta ei tule enemman lahivuosina... Iloisin yllatys oli sukellus niinsanotulle Sokerihylylle, jossa oli huomattavasti paljon enemman elamaa kuin viime vuonna. On se silti vaan niin kivaa puhallella kuplia!!!

Perhentianilla vihdyimme yhteensa kymmenisen paivaa. Sielta suuntasimme kohti Thaimaata, koska otsikkoa lainatakseni, "Loppu ja sen myota kotiinlahto haamottaa". Malesian ja Thaimaan rajalla tullimies ei millaan meinannut uskoa, etta nyt jo reilussa yhdeksan vuotta vanhassa passikuvassa on meikalaisen naama. Seta kyseli kaikennaikoista ja raapi paanahkaansa, mutta lopulta han kuitenkin uskoi etta kuvan aika tummatukkainen paksuposkinen tytto on todellakin mina. Taytyy myontaa, otos ei ole jarin onnistunut ja naytan siina todellakin aika eri ihmiselta. Mikan kanssa tulimme siihen lopputulokseen etta naytan cockerspanielin ja jeesuksen risteytykselta. Onneksi ensi vuonna taytyy hankkia uusi passi, ettei joudu enaa selittelemaan kuvan erilaisuutta todelliseen naamakertoimeen verrattuna.

Ensimmainen etappimme Thaimaan puolella oli Hat Yai, jota tituleerattiin opaskirjassamme myos Etela-Thaimaan kaupan keskukseksi. Hat Yaissa vietimme paivan tehden tuliasostoksia (Mika vahan huonommalla menestyksella)ja kaupunki oli loppujen lopuksi yllattavankin mukava mesta. Majoitus oli Thaimaan hintatasoon nahden edullista ja maijoituimmekin yhdessa reissumme kivoimmista huoneista ilmastointeine kaikkineen! Talla kertaa emme kuitenkaan tulleet kipeiksi imastoinnin puhalluksesta, niin kuin kavi Georgetownissa...

Lahdimme Hat Yaista, Etela-Thaimaan kaupan keskuksesta kohti Phi Phin saaria. Mika meidan sinne veti? - No tietenkin sukellus!!! Moni meidan viime reissulla tapaamistamme ystavista oli Phi Philla toissa sukellushommissa talla kaudella, mutta kausi on paatoksellaan ja itseasiassa viimeinenkin kaveri lahti sielta muutama paiva sitten. Harmi, olisi siellakin ollut kivaa tormata edellisvuoden tuttuihin!

Phi Phi oli reissumme suurimpia pettymyksia. Saari oli aivan alyttoman ylihinnoiteltu ihan kaikessa. Meille meinasi tulla pakokauhu jo saaren paasatamassa, missa kymmenet ihmiset alkoivat repia meita hihasta. Kulttuurishokki oli viimeistaan sinetoity, kun saavuimme pitkahantaveneella laheisella Long Beachille, missa halving tono maksoi 700 bahtia ja ruuasta joutui pulittamaan vahintaan 120 bahtia...Vertauksena voin sanoa, etta Hat Yaissa maksoimme 460 bahtia todella paljon laadukkaammasta huoneesta... (1e=n.43 bahtia) Onhan se Euroopan tasoon nahden halpaa, mutta Thaimaan muihin hintoihin nahden ihan torkeasti turistihinnoiteltua.

Sukellus olikin sitten hyvin paljon hienompaa kuin kuvittelimmekaan. Ensimmaisella sukelluksella hammastelimme veden kirkkautta, nakyvyys oli n.20 metria, kun sitten taas Perhentianilla se oli parhaimpana paivana 10-15m. Naimme myos meikalaisen yhden lempiotuksen, merihevosen, hengailemassa pehmean korallin siimeksessa. Naimme myos leopardihain, jota emme olekaan aikaisemmin nahneet sukelluksillamme. Ihan hyva saldo siis!!

Phi Philta lahdimme Phuketin kautta kohti Khao Lakia ja sen sukelluskauppoja. Siella sydamemme loi muutaman kerran ylimaaraista, koska kuulimme, etta lahes kaikki sukellusliikkeet olivat sulkemassa, tai perati jopa sulkeneet ovensa talta kaudelta. Olimme kuitenkin onnekkaita ja saimme viela paikat sukelluksille Ko Bonin saarelle. Sukellus olikin sitten aivan omaa luokkaansa, tai paivan paatahtina naimme noin kuusi valtavaa paholaisrauskua eli mantaa, joista suurimpien yksiloiden siipien karkivali oli noin 4-5 metria. IHAN USKOMATTOMAN UPEA KOKEMUS. Meikalainen oli melkein kyyneleet silmissa nahdessani nama valtavan kokoiset ja majesteettiset otukset liitelemassa ylitsemme ja vierestamme. Yksikin ylitti meidat ihan muutaman metrin paasta, jolloin paasin nappaamaan muutaman reissun parhaimmista otoksista.

Majailtuamme muutaman paivan Khao Lakissa suuntasimme kohti Phuketia, johon viime vuonna vannoimmekin olla palaamatta... Emme vaan satu pitamaan sitten ollenkaan tasta paikasta. Paatimmekin jaada muutamaksi yoksi Phuketin kaupunkiin, ja valttaa nain pahimmat ylikansoitetut rantakohteet. Loysimmekin aika mukavan hotellin sopuhintaan aivan bussiaseman kupeesta. Mika kavi paikallisessa parturissa ottamassa back-to-army -tyylisen hiusmallin, eli parturi todellakin parturoi hanet lahes klaniksi!! No voimme kuitenkin helpottuneina todeta, etta tama parturi sentaan osasi kayttaa saksia, toisin kuin viime vuonna Mikaa Balilla parturoinut jalkahoitaja! Korpraali Lineri is BACK!!!

Meilla on enaa muutama paivaa aikaa ennen kuin lennamme Phuketista Bangkokiin ja sielta kotiin. Sita ennen kaymme viela tekemassa viimeiset sukellukset ja ottamassa kunnon varit pintaan, ettei nayteta silta, etta olemme olleet varjossa 4 kuukautta, mika pitaa suurimmaksi osaksi melkein paikkaansa! Haluamme myos valttaa Bangkokin levottomuudet ja paatimme olla viettamatta siella yhtaan aikaa...

Tama onkin sitten varmaan viimeinen kirjoitus talta reissulta....

Hakuna Matata!!!!

Elina Ja Mikkelson!