Another day in Paradise...

Olemme Mikan kanssa talla hetkella ehka hienoimmassa paikassa ikina, koskaan ja milloinkaan. Saaren nimi on Palawan ja sen itarannikon yhdessa hienoimmista ja viela tuntemattomimmista rannoista. Kylan nimi on Santo Nino ja tama kertoo matkastamme sinne.

Lahdimme siis Cebusta lentaen Puerto Princesaan, joka on Palawanin saaren paakaupunki. Lennolla tuli jalleen testattua Kannarin kilpailuhenkisyys, kun Cebu Pacificin lentoemot jarjestivat leikkimeilisen kilpailun matkustajien kesken, periaatteella nopein voittaa. Ensimmaiset kaksi kysymysta Elina havisi parille nopeimmalle, mutta kolmannella kysymyksella tarppasi ja nopein vastaus loytyi suomalaisen suusta. Hyvasta nimimuistista oli kerrankin hyotya, koska kysymyksena oli "Voiko joku nimeta kahden lentoemannan nimet?". Palkinnoksi sain ehka mailman pienimman ja rumimman Cebu Pacific- kassin.( ja mikaamuuten havetti ) Paaasia oli kuitenki etta voitto tuli, hehheh!

Puerto Princesa on noin 100 000 asukkaan kaupunki, joka tuntui lahes kymmenen kertaa suuremman Cebu Cityn jalkeen melkein kuin kylalta. Kaupungissa on todella hyvia ravintoloita ja yksi ehka Kaakkois-Aasian parhaimmista baareista nimeltaan Katabom. Istuimme siella yhden illan hammastellen ihan supermahtavia trubaduureja. Kuulimme yhteensa kolmen eri miehen laulavan toinen toistaan paremmin niin kansainvalisia kuin paikallisiakin hitteja ja klassikoita. Tunnelmakin oli mita parhain!

Yhden paivanvietimme ajellen vuokramopolla ympari Puertoa, lahinna yrittaen etsia paikallisia sukellusliikkeita, joiden loytaminen osoittautuikin aika haasteelliseksi. Lopulta paatimme olla sukeltamatta koko paikassa, koska hinnat olivat aika korkealla. Yhdella moporeissulla kavimme paikallisella perhosfarmilla, jossa opas tutustutti honkkelit naiden siivekkaiden maailmaan. Todella herttainen paikka kauniine perhosineen!

Jouduimme myos kayda moikkaamassa viranomaistateja Puerton Immigration Officessa (Maahanmuuttotoimisto), Filippiineille saapuessa, rajalta saa vain 21 paivaa oleskeluaikaa viisumiin. Tama aika oli siis umpeutumassa ja kavimme tayttamassa muutaman lomakkeen toimiston tiukkailmeisten tatien valvovien silmien alla. Tuli taas todettua, etta viranomaiset ovat viranomaisia riippumatta maasta ja aikavyohykkeesta... Viisumin oleskeluajan pidennys on todellakin pelkkaa rahastusta, 3000 pesoa (60 E) meni tahan lystiin per nuppi.

Tapasimme hotellissamme kanadalaisen miehen, Larryn, joka kertoi meille innostuneena paikastaan Project Palawacanista Santo Ninon kylassa. Halusimme tehda jotain todellakin erilaista, koska opaskirjammekaan ei kertonut paikasta mitaan ja emme myoskaan loytaneet kartalta merkintaa koko kylasta. Larry sai meidat kuintenkin vakuuttuneeksi, etta tulemme pitamaan paikasta ja paatimme lahtea seuraavana paivana suunnistamaan paikkaan, johon on rakennettu "tie" vasta vuonna 2007. Puerton bussiasemalla paikalliset ihmettelivat paamaaraamme, koska se ei ollut mikaan tunnetuista turistikohteista. Tapasimme myos papin, jonka kanssa kavimme mielenkiintoisia keskusteluja kultturiemme eroavaisuuksista. Hauskin kommentti oli : "There's no family planning in Philippines, only family planting!" (Filippiiniella ei ole perhesuunnittelua vaan palkastaan perheenlisaysta). Harvinaisen osuvasti sanottu, koska lapsia todellakin riittaa tassa katolisessa maassa! Pappi auttoi meidat myos oikeaan tayteen pakattuun bussiin, tuli taas todettua filippiinilaisten auttamisen halu!

Matka Santo Ninoon kesti noin 5,5 tuntia... Olisimme olleet maaranpaassa hieman nopeammin, mutta tien kunto oli, sanoisinko alkukantainen paikoitellen. Tuli hamarasti mieleen viime vuoden seikkailut Pohjois-Sumatralla, jolloin heiluimme edestakas, sivulle ja ylos ja alas erilaisissa kulkuneuvoissa kelvottomilla teilla. Valilla bussi ylitti pienia jokia ja joissain paikoissa bussin pojat hyppasivat ulos ja taydensivat moottorin jaahdytysvesisailion, joka sijaitsi bussin katolla. Itse moottorin jaahdytys toimi seuraavasti: kuski avasi vesihanan, josta meni putki bussin katolla olevaan sailioon ja sulki sen minuutin jalkeen. Eipa keittanyt moottori!

Paastyamme neljan tunnin matkustuksen jalkeen Santo Ninoon, bussi aloitti niin sanotun matkahuoltopalvelunsa. Osa kylan asukkaista oli tilannut Puerton hieman monipuolisemmista kaupoista kaikenlaista tavaraa: telkkareita, ampareita, lautasantenneja ja jaata!!! Bussin katolla oli siis ollut koko matkan myos valtavia jaakimpaleita! Iso bussi kiersi kylassa pienia kujia pitkin, ristiin ja rastiin. Saimme siis tunnin ajelun pikkukylan raiteilla, ennenkuin suuntasimme kohti maaranpaatamme noin vajaan kilometrin paassa.

Paastyamme Project Palawacanin rannalle, emme voineet muuta kuin seista suut auki hammastellen paikan kauneutta! Ihan MAHTAVA ja ehka yksi kauneimmista rannoista mita olemme reissuillamme nahneet! Korkeat palmut kehystivat rannan reunoja korkeiden aaltojen lyodessa rantaa. Mitaan muuta aanta taalla ei juurikaan kuule, kuin luonnon ja elaman aania. Ja mika parhainta: olimme ainoat rannalla!!!

Meidan lisaksemme Palawacaniin samana paivana saapui Larryn ystavia Puerto Princessasta. Espanjalaiset Antonio, Ismail ja Sandro ja hollantilainen Kyra olivat hieman kokeneempina mopoilijoina tulleet paikalle omien mopojensa kanssa. He kaikki ovat asuneet Puertossa jo jonkin aikaa, Sandro ja Kyra melkein kaksi vuotta. Ensimmainen iltamme taalla saikin yhtakkia yllatavan kaanteen ja huomasimme olevamme paikallisessa videoke-baarissa. Saimme kuulla niin paikallisten laulua, kuin entisen muusikon Larryn esityksia. Elinakin paasi mikin varteen perati kolme kertaa! Mikaa yritettiin myos areenalle, mutta turhaan J! Itseasiassa koko paikka avattiin meita varten, koska kaveltyamme rantaa pitkin kylaan , huomasimme, etta missaan ei ollut juurikaan elamaa. Kaikki kylan asukkaat olivat viela ihan vasyneita paikallisesta kolmipaivaisesta fiesta-juhlasta. Onneksi yhdessa paikassa jaksettiin viettaa viela meidankin kanssa omaa fiestaa. Ihan alyttoman hauska ilta kaikkine lauluineen ja tansseineen.

Videoke on siis karaokea filippiinilaisittain, koneesta valitaan laulu ja lykataan viisi pesoa sisaan ja laulu voi alkaa. Videoke on ihan mielettoman suosittua Filippiineilla, kaikki laulavat, kaikki saa laulaa, kukaan ei naura toisilleen ja kaikilla on hauskaa! Monesta talosta ja baarista loytyy laitteet! Oman savayksensa meidan videokeiltaamme toi se, etta Sandro ja Kyra molemmat osaavat paikallisia tunnettuja karaokelauluja, joten paikallisten oli myos helppo seurata ja alkaa laulaa kanssamme!

Videoken lomassa kuuluu myos tanssia, jos silta tuntuu! Meidan menojalkamme vipatti aika monenkin biisin tahtiin! Muutaman kerran myos paikalliset miehet pyysivat Elinaa tanssimaan, kysyen kohteliaasti tottakai ensin lupaa Mikalta. Ja Mikahan antoi luvan ja Elina tanssi ja tanssi! Vahan niinku paikallista zumbaa !

Larryn ystavat lahtivat seuraavana paivana. Harmi sinansa, koska kavimme naiden mukavien ihmisten kanssa monia hyvia keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Larry jai viela yhdeksi paivaksi, jolloin saimme kuulla varsin perusteellisesti hanen visioistaan ja missiostaan Santo Ninon kylan olojen parantamiseksi. Project Palawacan ei ole pelkastaan tarkoitettu resortiksi, vaan sen avulla on tarkoitus rahoittaa saatiota sen takana. Saatio on hankkimassa esimerkiksi kylaan vedenpuhdistuslaitteita ja pyrkimassa opettamaan paikallisille kestavaa viljelya ja kierratysta. Koko projekti on viela heiman alkutekijoissaan, mutta Larry on toivottavasti saamassa tulevaisuudessa aika suuriakin asioita kylassa. Muusikkona han on tehnyt jopa laulun Santo Ninosta! Iso sydan miehella on varmasti, mutta joskin pitaa joskus hieman liikaa omasta aanestaan...

Tanaan olemme olleet aivan yksin Larryn lahdettya. Paikkaa yllapitaa Puertosta tullut paikallinen pariskunta, joka on ollut mukana projektista sen alusta saakka. Aivan mahtava pariskunta ja kaiken lisaksi Judy tekee ihan mielettoman hyvaa ruokaa!Mikakin on syonyt hyvalla ruokahalulla jopa kalaa!

Huomenna meidan on tarkoitus lahtea taalta samaa matkaa Judithin, Rolandin ja heidan poikansa Markin kanssa Puertoon, josta yritamme paasta samantein kohti seuraavaa kohdetta Palawanilla. Taman blogin postittaminen ei onnistu taalta Santo Ninosta, koska taalla ei ole internetia, saati kuuluvuuksia puhelimen kentassa!

Santo Nino kuuluu taatusti top-kolmeen kohteena, ehka suurimmaksi osaksi siksi, etta se ei ole viela varsinainen kohde. Se on hiljainen paratiisi, jossa haluaa ottaa kellon pois ranteesta. Kyla on viela todellakin kyla, vailla ravintoloita ja olutbaareja.

Salamat Po!!!

Elina ja Mika