Hellou!

Ajattelin kerrankin olla aktiivinen ja kirjoitella nainkin nopeasti kuulumisia! Viime kerran tekstin luettuani, aidinkielenopettaja-minani herasi ja talla kertaa ajattelin kirjoitella myos enemman sivulauseita...

Siis, talla hetkella olemme viela Phonsavanin pikkukaupungissa, johon saavuimme aikamoisen matkan jalkeen. Pohjois-Laos kun ei ole littea kuin pannukakku, aikaakin kului siis tuohon 200km matkaan n. 8h. Todella paljon makia, mutkia ja tiukkoja kurveja, ylamakeen ja alamakeen. Itseasiassa matka oli aika kivuton, koska pystyimme seuraamaan tienvarren elamaa aika hyvin. Tulin vaan siihen tulokseen, etta aika pienella tien varsien kylalaiset alavat. Huteria hokkeleita, jyrkanteiden laidoilla lapset likaisina ja ilman kenkia. Mutta silti onnellisen nakoisina. Tanne Laosiin on suunnattu aika paljon myos hyvantekevaisyytta, joka nakyi esimerkiksi World Visionin rakentamina vesipisteina muutamissa kylissa.

Teimme taalla koko paivan retken, jossa tutustuttiin alueen histroiaan, joka on sitakin varikkaampi. Kavimme katsomassa USA:n poimmikraatereita, joiden taakse katkeytyy asioita, joista minulla ei ollut aikaisemmin tietoakaan. Aukko minulla siis Laosin historiassa. Usa pommitti raskaasti Laosia VietKongin sissien kulkureitin takia 1967-1974. Pommitukset suunnattiin paaasiallaisesti siviileja kohti, pommittaen esimerkiksi yhdessa luolassa piilotelleet 374 ihmista, eli 4 kokonaista kylaa. Kavimme tossa Luolassa, joka oli kylla aika pelottavaa ja hammentavaa... Laosilaiset joutuu viela tana paivanakin karsimaan pommeista, joita on maan katkoissa viela aivan tolkuttomasti. Kuulemma 100 ihmista loukkaantuu vuodessa rajahtamattomiin ammuksiin, pommeihin ja miinoihin. Uhreina ovat yleensa tavalliset riisinviljelijat ja lapset. Ajoimme yhden vastikaan pommeista ym muusta roinasta puhdistetun riisipellon ohi ja siella oli kuoppia ja PALJON.... Aika jarkyttavaa...

Phonsavanh on tunnettu paa-asiassa Unescon maailamnperintolistallakin olevista kivisista tynnyreista. Kukaan ei ole pystynyt arvioimaan niiden historiaa, mutta on arvioitu, etta ne ovat n.2500 vuotta vanhoja. Arvioiden mukaan ne ovat olleet hautapaikkoja, toisen mukaan lao-lao viskin tai riisin sailyttamiseen. Tulipahan nahtya taas yksi Unescon suojelukohde.

Lisaksi vierailimme Hmong-heimo kylassa, jossa asuu n. 300 perhetta aika alkeellisissa oloissa. Lapset leikkivat kumilenkeilla ja rikkinaisilla jalkapalloilla. Pisti taas vahan mietityttamaan... Kyla oli juuri valmistumassa haihin, mita oli mielenkiintoista seurata. Suuria patoja porisemassa, aina kivaa jos multa kysytaan!

Huomenna matka jatkuu kohti Vietnamia. Meilla oli tanaan sellanen pikku sotku, jota en ajatellut edes tunnustaa... Meidan viisumi alkoi Vietnamiin tanaan, MUTTA sahlayksen sahlays: emme lahtenetkaan tanaan kun luulimme etta se alkaa vasta huomenna... Meikalainen jutteli kuitenkin eielen paikan yhden omistajan kanssa ja vahingossa tilasin kyydin TAKSI aamuksi ja emme sitten ottaneetkaan kyytia, ksoka me LUULTIIN etta se alkaa huomenna ja ja ja... Emme siis paasseet lahtemaan tanaan. Ja sitten tossa tunti sitte kuultiin, etta huomenna ei menekaan suoraa bussia Hanoihin vaan meidan taytyy menna Vinhin kautta, josta on noin 300km Hanoihin. No aivan oma moka.... Hauskaa oli silti!

Eli huomenna on tiedossa tiukkaa bussissa istumista ja Vietnamin tullia, joka on kuulemma yksi luku sinansa...

Elina