29.8.2011 klo 04:00 ja herätyskello pamahtaa päälle. Vielä olisi tehtävä viimeiset pakkaukset ja raahauduttava kaikkien matkatavaroiden kanssa rautatientorin pysäkille. Helsinki loistaa tyhjyyttään ja hieman vajaa kuusi pääsen dösän kyytiin kohti Helsinki-Vantaata.

Kaverini Juho onkin jo päässyt kentälle ja nyt sitten vaan check-iniin ja turvatarkastukseen. Matkatavarat pitäisi nyt päätyä suoraan Brisbaneen, sikäli mikäli pientä tuuria on matkassa. Kunhan turvatarkastukset saatiin hoidettua, niin ajattelimme vielä ostaa hieman suomalaisia tuliaisia muiden vaihtareiden iloksi lentokentän tax-free-myymälästä. Kuitenkin kun olimme tavaroita ostamassa, niin myyjä vakuutti ettei Australiaan voi viedä käsimatkatavaroissa mitään nestemäistä, vaan viimeisellä välilaskupaikalla Hong Kongissa laukkumme tarkastettaisiin huolellisesti. Tämä ei aivan pitänyt paikkaansa, vaan Hong Kongin tarkastus oli hyvin pintapuolinen eikä Australian tullissa laukkuja edes tarkastettu ja tullirajan 2,25 litraa alle sopivat määrät saisi hyvin viedä.

08:20 ensimmäinen lento lähtee ja määränpäänä Frankfurt, jossa 2,5 tunnin päässä odotti neljän tunnin vaihto. Kun nyt matkalle lähdettiin, niin ensimmäinen asia oli löytää Burger King, josta saisi parasta mahdollista evästä nälkäiselle matkaajalle. Burger Kingiä etsiessä tapasimme sattumalta suomalaisen, joka oli myöskin menossa Australiaan. Sydneyhin tosin, mutta kuitenkin. Hän oli aiemmin asunut jo Australiassa ja saimme tärkeitä vinkkejä mm. kännykkäliittymän hankkimisesta. Lupasimmekin nähdä Australiassa myöhemmin syksyllä vielä.

Mukavan 11 tunnin päästä olimme Hong Kongissa. Päätimme äkkiä tehdä muutoksen suunnitelmaamme ja lähteä käymään Hong Kongin keskustassa, sillä kuuden tunnin vaihtoaika riittäisi siihen hyvin. Päätös oli hyvä ja reissu onnistunut. Voisin melkein kirjottaa matkaoppaan: "Koe Hong Kong kahdessa tunnissa ja alle 20 eurolla". Lentokentältä pääsi sujuvasti 24 minuutissa Hong Kongin keskustaan ja juniakin meni sopivasti 12 minuutin välein. Meno-paluu maksoi 100 HKD:tä eli noin 10 euroa. Lentomatkalla saimme taas kokea matkustamisen ja tutustumisen iloa, sillä vieressämme istui Aasialaista syntyperää oleva Tanskalainen, jolla oli aikomus olla Hong Kongissa yhden yön. Hänellä oli etukäteen katsottuna paikkoja, jotka olisi hyvä nähdä, joten hän lähtikin meille oppaaksi.

Kun Hong Kongin reissu oli takana, niin odotti viimeinen 8,5 tunnin etappi kohti Brisbanea, jossa olisimme hieman ennen puolta yötä. Kone oli puoliksi tyhjä, joten saimme vapaasti valittua paikat, jossa pystyi hyvän tilan takia nukkumaankin. Australiaan saavuttuamme pääsimme yllättävän sujuvasti kaikki rajamuodollisuudet hoidettua. Tämän jälkeen majoittumaan hotelliin Brisbanen keskustassa.

Hetkinen, Brisbanen keskustassa? Niin luulimme varanneemme, mutta hostellin sivulla oli väärä kartta ja paikka ei todellakaan ollut Brisbanen keskustassa, lähellä lentokenttää, vaan aivan metsässä keskustan toisella puolella. Taksikuskillakin oli vaikeaa löytää paikkaa. Vihdoin noin tunnin etsimisen, muutaman puhelun ja 57 AUD:n (n. 43 euroa) jälkeen pääsimme hostellin portille, josta hostellin työntekijä haki meidät ja matkatavaramme golfautolla kämpillemme.

Vihdoin pääsisimme nukkumaan ja uni tulikin heti silmään, vaikka huone olikin jääkylmä. Aamulla halusimme nopeasti päästä pois hostellilta kohti Gold Coastia. Ystävällinen hostellihenkilökunta tulosti meille matkasuunnitelman ensin linja-autolla, sitten junalla ja sitten taas linja-autolla Gold Coastin Southportiin hostelliimme. Pääsimme erittäin edullisesti kansainvälistä opiskelijakorttia näyttämällä ja ostamalla suoraan 15 vyöhykkeen lipun Gold Coastiin. Myöhemmin saimme kuulla, ettei julkisessa liikenteessä hyväksytä muita kun paikallaisia opiskelijakortteja, mutta tämä kuski ei sitä ilmeisesti tiennyt.

Southportin hostelli oli siisti ja asettauduttuamme sinne lähdimme katselemaan paikkoja Southportissa. Ensimmäinen yllätys oli, että kaupat menevät siellä kiinni arkisin jo klo 17:30, torstaisin klo 19. Tämä koituikin päivän kohtaloksi, sillä kännykkämme ja läppärimme akut olivat aivan lopussa ja pitäisi jostain saada ostettua adapteri. Paikka, josta saimme adapterin seuraavana päivänä ostettua veti kuitenkin ovet neniemme edestä kiinni, joten menetimme kallisarvoisen illan asuntojen metsästämiseltä. Onneksi löysimme muuten autiosta Southportista nettikahvilan, jossa pääsimme kartoittamaan sen hetkistä asuntotilannetta.

Aamulla tartuimme luureihin ja lähdimme soittelemaan välittäjille. Saimmekin heti pari asuntonäyttöä Varsity Lakesta eli läheltä Bond Universityä. Asunnot olivat siistejä ja kalustettuja. Toiseen asuntoon olisi ilmeisesti haluttu pitkäaikaisemmat vuokralaiset ja toista jäimme vielä vähän arpomaan, sillä halusimme kartoittaa muitakin mahdollisuuksia ja lauantaina olisi yksi näyttö vielä sovittuna. Kuulimme kuitenkin, että seuraava päivä olisi kansallinen vapaapäivä, joka tulisi kannaltamme pahimpaan mahdolliseen aikaan. Toivoimme, että kiinteistövälittäjät eivät tästä välittäisi.

Toisin kävi, emme saaneet ketään kiini ja päivä meni täysin ohi asunnon metsästämiseltä. Päädyimme vaihtamaan majapaikkaa, sillä Southport oli ankea paikka eikä hostellin kallis nettikään toiminut juuri ollenkaan. Suuntasimme Surfers Paradiseen, sillä olimme miettineet jospa sittenkin yliopiston läheisyyden sijaan valitsisimme meno-meininki-paikan eli Surfersin asuinpaikaksi.

Perjantai-iltana tapasimme myös kaksi muuta suomalaista Bondiin tulevaa. Emme olleet ainoita ilman asuntoon, vaan muillakin sama ongelma. Suomesta käsin on erittäin vaikea, ellei jopa mahdotonta, saada asunto. Oli erittäin hyvä vaihtaa kuulumisia ja suunnitelmia ennen koulun alkua.

Lauantaina oli tarkoitus saada paljon näyttöjä, mutta taas tuli eteen sama ongelma: "Numero, johon juuri yrititte soittaa ei saada yhteyttä". Saatiin yksi näyttö päivälle kuitenkin, mutta asunto ei aivan sopiva ilmastoinnin puutteen takia ollut. Taas tuli vapaapäiviä ja asunnonkatselut siirtyivät seuraavalle viikolle.

Lauantai pöyrittiin sitten ympäri Surfersia ja illalla neljän suomalaisopiskelijan kanssa lähdimme katsastamaan Surfersin yöelämän perinteiseen turistibaarikierros malliin. Ilta meni mukavasti ja tuli neljä satunnaista yökerhoa tarkastettua.

Viikko läheni loppua ja sunnuntaina vielä ruokailu ennen Bond Universityn ensimmäiseen BBQ-illalliseen siirtymistä. Täytyy Australian hintatasosta sanoa sen verran, että ruoka maksaa erittäin paljon, joten syömiseen on budjetoitava melkoisesti. Muutenkin hintataso on erityisesti valuuttakurssista johtuen Suomea paljon kalliimpi, mikä on itselle ainakin yllätys, sillä ensimmäistä kertaa tuntuu kalliilta olla ulkomailla. Liha täällä on kuitenkin halpaa.

Noh, kuka minä olen ja miksi tätä blogia kirjoittelen? Ajattelin, että on kiva kirjoitella ja lisäillä kuvia nettiin vaihto-opiskeluajastani täällä Australian Gold Coastissa Bond Universityssä. Olen Miika ja opiskelen Suomessa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä Helsingin yliopissa. Täällä Bondissa tarkoitukseni on opiskella mukava sekoitus vähän kaikkea hyödyllistä ja mielenkiintoista. Lisäksi reissaaminen on pakollinen juttu täällä. Näistä ja monista muista asioista tulen kirjottelemaan tänne blogiini.

-Miika-