Päiväkirjamerkintä 11.3.2011.

Nelson-Blenheim-Kaikoura-Timaru.

Abel Tasmanin kansallispuiston jälkeen oli aika aloittaa työnhaku. Tiistaina (8.3) Saara ja Katsu lähti Blenheimiin ja me suunnattiin lähimpään McDonald´siin nauttimaan ilmaisesta nettiyhteydestä ja kahvista. Päätettiin hakea jokaiseen mahdolliseen työpaikkaan mitä eteläsaarella on tarjolla. Neljän ja puolen tunnin jälkeen oltiin lähetetty kymmeniä sähköposteja, lähetetty CV:tä ja soitettu eri viinitiloille ja farmeille. Blenheim oli ensimmäinen mistä tärppäsi. Oltaisiin saatu sieltä viinitilahommia töitä välittävän hostellin kautta.

Kello läheni iltapäivä kolmea ja meidän piti olla Blenheimissä klo 20.00 mennessä ja ilmoittautua hostellilla. Työt alkaisi seuraavana päivänä. Oltiin totta kai tyytyväisiä et saatiin edes jotain hommia, mut silti samaan aikaan vähän arvelutti, koska homman nimi olisi mitä nopeammin keräät sitä enemmän tienaat tyyppinen provisiopalkkaus. Päätettiin laittaa kamat kasaan ja lähteä bensa-aseman kautta Blenheimiin juttelemaan ja kyselemään lisää töistä ja palkkauksesta. Tankatessa puhelin soi. Linjojen toisessa päässä mies esitteli itsensä Daveksi. " Hey Henri, how are you?". Hyvin menee kiitos kysymästä. Hiljaisuus. Katottiin toisiamme ja molemmat mietti et mistähän paikasta tää jamppa soittaa ja mitähän töitä se meille tarjoaa J. Oltiin tosiaan laitettu kymmeniä hakemuksia ja soiteltu eri farmeille joten tuntemattomia ja uusia numeroita oli puhelimet ja muistivihkot pullollaan.

Davella oli ravintola/hotelli töitä tarjolla Lake Tekapossa. Sanoin että me ollaan kiinnostuneita ja että millon voitaisiin aloittaa. Dave lupasi laittaa mailia ja palata asiaan. Puhelun jälkeen juteltiin Ilonan kanssa ja meille tuli niin paljon kysyttävää et meidän oli päästävä netin äärelle. Me mentiin takasin McDonald´sin parkkipaikalle, googletettiin hotelli ja kateltiin että missä päin se edes on J. Sit soitettiin takaisin Davelle. Toinen puhelu antoi kaivattuja vastauksia ja Dave pyysi meidät lauantaiksi paikan päälle tutustumaan paikkoihin. Työt alkaisi sunnuntaina. Puhelun jälkeen ajeltiin Blenheimiin yhdeksi yöksi.

Keskiviikkona (9.3) jatkettiin matkaa itärannikkoa pitkin etelään Kaikouraan kaupunkiin. Menomatkalla noin 10-15 minuuttia ennen Kaikouran kaupunkia pysähdyttiin kattelee hylkeitä jotka köllötteli rantakivikossa ihan päätien varrella J. Kaikoura on pieni kylä joka on tullut tunnetuksi hylkeistä, delfiineistä ja valaista. Yövyttiin kaksi yötä Dusky Lodge nimisessä hostellissa joka on päätien varrella kaupunkiin tultaessa. Nukuttiin kuuden hengen dormihuoneessa, 22 dollaria per hlo /yö. Hostelli oli melko iso ja viihtyisä ja bonuksena takapihan uima-allas, spa-allas ja sauna! Toinen kerta kun päästiin kunnon saunaan Uudessa Seelannissa. Kunnon saunalla me tarkoitetaan saunaa jossa saa heittää vettä kiukaalle, suomalaiseen saunaan näitä ei viitsi edes verrata J. Mutta kyllä siitä vähän saunafiiliksiä sai.

Ekan yön aikana Ilonaa puri bedbug tai joku muu vastaava pirulainen, eikä Ilona saanu nukuttua kunnolla koko yönä. Sama juttu kun mitä kävi viime vuonna Balilla, ne puree kunnolla ja ainoastaan Ilonaa. Ensin puremat on pieniä ja kutiavia ja hetkessä ne turpoaa sormenpään kokoiseksi ja nousee selkeesti koholle. Ja kutina on jotain mitä ei voi kuvitellakaan.

Tänä aamuna pakattiin kamat ja jatkettiin matkaa kohti Timarun kaupunkia. Noin varttitunnin ajomatkan päässä Kaikourasta nähtiin delfiinejä jotka leikkivät ja hyppivät rannan tuntumassa. Oli uskomaton fiilis ajella päätietä, toisella puolella vuoret ja toisella puolella valtameri jossa hyppii delfiineitä ja hylkeitä. Tämä on just sitä Uutta Seelantia mitä ollaan odotettukin. Upeita ja jylhiä vuoristomaisemia ja meille eksoottisia eläimiä niiden omassa ympäristössä. Päätie kulkee Christchurchin läpi ja mekin ajettiin paljon uutisissa olleen kaupungin ohitse. Fiilikset oli melko sekavat, samaan aikaan kuumotti ja kiinnosti nähdä, mut me ei todellakaan menty lähellekään keskustaa. Me ei haluttu mennä katselemaan surullista näkyä jota on saanut katsella telkkarista joka ilta. Eikä viitsitty mennä turistina ottaa kuvia tyyliin " kattokaamiltä täällä nyt näyttää". Porukka on just menettänyt talonsa ja työpaikkansa, nähtiin paremmaksi jättää väliin ja mennä lähiön Subwayhin lounaalle.

Saavuttiin Timaruun iltapäivällä noin puoli neljän aikoihin. Ensitöiksi mentiin infopisteelle tiedustelemaan päivystävää lääkäriä joka voisi katsoa Ilonan puremia. Infopisteen täti oli tosi ystävällinen ja auttavainen ja me saatiin lääkäriaika vielä samalle illalle. Lääkäri määräsi kunnon rohdot ja salvat joilla kutinan pitäisi loppua ja näppyjen parantua. 75 dollaria lääkärin käyttämästä 5 minuutista ja 60 dollarin rohdot mukaan apteekin hyllyltä. Taas kerran yksi hyvä syy omistaa matkavakuutus ;). Lääkärikäynnin jälkeen haettiin kaupasta ruokaa ja tultiin hostellille kokkailemaan.

Reilun puolen vuoden aikana ollaan nukuttu lähes jokaisessa mahdollisessa budjettimajoituksessa; autossa, teltassa, eri kokoisissa dormihuoneissa, kahden hengen huoneessa ja patjalla toisten nurkissa. Tänään saatiin uusi sulka hattuun, sillä tän hostellin ainut vapaa huone oli asuntovaunu joka on ollut vuosia tässä hostellin pihassa J. 18 dollarilla per hlö saatiin koko 1970-luvulta karannut asuntovaunu omaan käyttöön kaikilla herkuilla. Sisältä vaunusta löytyy TV, melkein kahden hengen sänky ja pari kapeaa punkkaa. Suurin osa verhoista roikkuu pyhällä hengellä ja kattoluukku pitää kaikki oravaa isommat eläimet ulkopuolella. Elämyksiähän tänne tultiin hakemaanJ.

Asuntovaunusta , Timaru, NZ

Mauno & Ilona