Viime yo meni molemmilla valvoessa. En tosin tiennyt, etta Ainokin oli hereilla. Itse nukun yksin isossa parisangyssa, jonka edellinen kayttaja lienee ollut isotekoinen kaveri. Mukava metallijousipatja on keskelta nukuttu ihan kuopalle ja osa jousista sojottaa vaarallisesti patjan kankaan lapi. Ei sanky minua valvottanut, vaan ajatus jostain muurahaisesta tai kirpusta sangyssa, joka puree minut ihan paukamille. Eihan siella tietty mitaan kirppuja ollut, mutta kun Aino oli illalla loytanyt Bungalowistamme torakan. tarkemmin omasta sangystaan... Nyt Aino vahan paremminomasta hygieniasta huolta ;) Ainoa taisi valvottaa tyynyt virkaa ajava perunasakki. Kumpikaan meista ei tietenkaan tunnusta, etta kenties talle paivalle suunniteltu snorklaus haiden keskella olisi ollut syyna unettomuuteen. Mutta pottusakista ja torakasta huolimatta asuntomme on taalla oikea ihanuus. Kavipa hyvatuuri, etta toissa paivana minun vetaessa matkalaukkua hiekkatiella, kasvimaata kitkemassa ollut mies kysaisi, etta taidatte olla majapaikkaa vailla.

Taalla on kovasti alkanut eilisen illan jalkeen tuulemaan ja satamaan. Tana aamuna herattiin ennen kahdeksaa valmiina snorklaamaan. Ei tarvinnut edes ulko-ovea avata kun tiesi millainen saa meita odottaa. Vetta ripsi ja tuuli tuiversi. Merinakoalaa koristivat isot aallot. Ei kamalasti houkuttaisi lahtea snorklaamaan keskelle aaltoja. Pikkuisen salaa toivottiin, etta jospa snorklausretki olisi peruttu, ja niinhan se olikin.

Puoli yhdeksan aikaan aamulla sitten taysissa retkitamineissa istuttiin Ainon kanssa kahvilassa ja tuumattiin mita sita tanaan tehtaisiin. Pannukakun, mustikoiden ja kermavaahdon innoittamina paatettiin vuokrata polkupyorat. Tunti siina menikin kun viimein loydettiin paikka josta polkupyorat saatiin vuokrattua vuorokaudeksi 2e hintaan. Niilla sitten lahdettiin etsimaan unelmien rantaa, ilmakin kirkastui sopivasti.. Poljettiin ylos ja sitten hirmuinen alamaki alas, taas ylos ja alas. Ei ollut kovinkaan reilua, osa jyrkista nousuista piti hampaat irvessa polkea ylos, pulssin noustessa maksimiin ja sitten tuli alamaki, mutta sekin oli niin jyrkka, etta sita ei valttamatta uskaltanutkaan laskea pyoran selassa alas, vaan piti taas taluttaa. Mutta vihdoin se kiva ranta loytyi ja me paastiin uiskentelemaan ja testasin snorklaamistakin. Tuuli oli niin kova, etta rantavedessa pohjan hiekka sekoittui veteen, eika siella mitaan nahnyt, mutta pystyin hengittamaan pinnan alla. Vau :)

Huomenna sitten kokeillaan uudestaan snorklausretkea saaren ympari, mutta taas ulkona sataa ja tuulee. Mutta toivotaan parasta :) Kuviakin yritettiin ladata, mutta taalla ukkonen paukkuu ja nettiyhteys patkii. Kokeillaan toisella kertaa uudestaan. Taidetaan suunnata takaisin bungaloweille ihmette;lemaan onko kattokaan enaa tassa tuulessa paikalla :|

-jenni