Laiskat paivat Langkawilla.

Takana nelja paivaa Langkawilla ja viela muutama hassu edessa. Taytynee myontaa, etta hienoinen pettymys oli tama kohde.. Ranta on mukava ja ihoa on karistetty aina kun on vaan saa sallinu, mutta muuten meno talla saarella ei oikein ole meidan makuun =/ Koko saari tuntu hiljenevan viikonlopun jalkeen, kun mantereelta tulleet Malesialaiset palasivat takaisin koteihinsa. Puolet putiikeista on ollu suljettuna nyt arkipaivina ja ruokaravintoloissa on ollut yleensa meidan lisaksi muutama ihminen. No, tanaan on kuitenki hankittu uudet tarrat tissiin kiinnitettavaksi, joilla toivottavasti paasemme perjantaina Kuala Lumpuriin saakka ;)

Tassa laiskottelun ohella on toki tutustuttu iltaelamaan, rantahietikolla sijaitsevaan reggae baariin! Paikka oli tosi tunnelmallinen, poydat oli vedetty kynttiloineen ihan vesirajaan saakka, paanpaalla tahtitaivas ja takana, oikeasti, hyvin soittava bandi! Mika voisikaan pilata tata tunnelmaa...paitsi yli innokas blokkari. Kaveri, jonka Jenni nimesi Shrekiksi, juoksi edestakaisin baarissa kasvoillaan haukan katse. Heti kun tyhja lasi kolahti poytaan, oli Shrek paikalla. Shrek oli myos paikalla kun oluttasi oli jaljella puoli tolkkia ja drinksusta 1/3. Otit yhden horpyn juomasta, niin Shrek oli jo ravistamassa tolkkiasi. Tunnin tata seurattuamme paatimme siirtya baarin juomat mukanamme vahan matkan paahan rannalle, missa kukaan ei ollut heiluttelemassa MEIDAN juomiamme.

Sadetta taalla on tosiaan piisannut. Yksi vetinen paiva paatettiin viettaa katsellen akvaarioita suuressa Under Water Worldissa. Ihan mukava paikka, oli jos jonkinnakosta fisua ja lintua ja jopa pingviineja! Kaikista mielenkiintoisinta oli kuitenkin seurata Intialais seurueen touhua. Porukka oli ilmeisesti tullut paikalle parilla bussilla, sen verran oli ison nakoinen seurue. Heti sisaanmennessa tama turistijoukko paasi hammastyttamaan toiminnallaan. Lipunoston jalkeen Intialais perhe istutti lapsoset ison akvaarion eteen ja isi huuteli kameran takaa etta nyt hymya huuleen. Toinen pikkupojista ei tainnut olla yhta innoissaan kuin isa tasta retki kohteesta ja istui apaattisen nakoisena akvaarion edessa. Tasta ei remontti reiskan kokoinen isukki pitanyt, vaan hyokkasi kameran takaa pojan luo ja kirjaimellisesti vaansi lapsen kasvot hymya muistuttavaan asentoon. Kun "onnistunut" kuva oli saatu otettua, niin siirryttiin seuraavan akvaarion eteen ja taas kuvattiin.. Merimaailmassa oli siis lintujakin ja ajatus taisi olla etta lintuja katseltaisiin puomin takaa. Tama ei tietenkaan koskenut tata edella mainittua turisti ryhmaa, vaan lapset tyonnettiin puomien ali, aivan lintujen viereen ja sitten hymyiltiin taas niin leveasti kunnes salamavalo rapsahti. Toivottavasti tama ryhma ei jatkanut matkaansa krokotiili puistoon...

Tanaan paatimme olla reippaita ja pyorailla n. 20 kilometrin paassa olevalle koysiradalle. No, kuinkas sitten kavikaan! Reippaina oltiin jo yhdeksan jalkeen suunnistamassa pienessa tihku sateessa kohti pyoravuokraamoa, joka sijaitsee muutaman kilometrin paassa. Eihan pieni sade suomalaista sisua lannista! Paikalle paastyamme, paita kosteana hiesta ja ravasta, oltiin edelleen ihan retki mielella ja hymy huulella. Eihan tama nyt nain helposti voi menna! No, ei voikkaan. Kaupan hunnutettu nainen olisi toki vuokrannut meille pyorat, mutta han voi luovuttaa pyorat vasta iltapaiva kahdelta. Kyse ei ollut siita, etteiko pyoria olisi ollut tarjolla, vaan siita etta johtaja oli nain maarannyt! Hetken suu auki ihmeteltyamme, paatettiin odottaa nelja tuntia teeta juoden, hedelmia syoden ja netissa roikkuen. Vihdoin kun kello naytti kaksi, oli myos sade yltynyt. Hitusen se naista soi, mutta hotellillehan sitten oli palattava.

Aino