Viime perjantaina käytiin tutustumassa Botnian tehtaaseen Fray Bentoksessa Uruguayssa. Torstai-iltana saavuttiin Buquebusin kyydittämänä Buenos Airesista Colonia del Sacramenton satamaan. Olimme reissussa siis opinnollisista lähtökohdista, kysessä oli yritysvierailu. Mukanamme oli myös koulumme kv-toimiston Kikkara-Diego (hän ihan itsekin käyttää tätä nimeä silloin tällöin, suomen kieltä on siis onnistuttu hieman juurruttamaan paikallisväestöönkin) sekä Eduardo. Kolmisen tunnin bussimatkan jälkeen meille oli ovet avoinna Gran Hotel Fray Bentokseen, perillä oltiin keskiyön tunteina. Hotelli oli hyvä, lämmin ja hellä.. Niin saatiin siis jokainen omat privaattihuoneet ja voisin hieman veikata, että siellä tuli koettua tämän reissun korkeatasoisinta majoittautumista.. Harmi, ettei ollut aikaa sen enempää nauttia hotellielämästä. Seuraavana aamuna piti olla valppaana jo kahdeksan aikoihin, jolloin oli aika lähteä tutustumaan Botnian tehtaista suurimpaan ja ehkempä eniten julkisuutta saaneeseen myös.

Tehtaalla on kolme vakituista suomalaista työllistettynä. Vierailu oli mielenkiintoinen, tietysti jos alasta ymmärtäisi hieman enemmän, olisi vieläkin enemmän saanut irti. Mutta tuli siis koettua elämän ensimmäinen tutustuminen ihka-aitoon sellutehtaaseen. Mielenosoittajien aikaansaamana lähes tehtaan kupeessa sijaitseva Argentiinan ja Uruguayn välinen rajasilta oli edelleen suljettuna. Tehtaalla työskentelevä suomalais-Ismo arveli, ettei siltaa kovin pian avatakaan, sillä sehän veisi asiakkaita lauttayrittäjiltä. Ja tottakai Buquebus laivayhtiönä tietyin väliajoin sponsoroi mielenosoittajia, jotta silta pysyy suljettuna jatkossakin ja liikennöinti maiden välillä tapahtuu vesiteitse. Tapahan se on tämäkin varmistaa asiakaskuntansa. Tietysti näin, kuinkas taas muutenkaan täällä..

Virallisen vierailuosuuden jälkeen palattiin takaisin Coloniaan, jonne jäimme vielä yhdeksi yöksi Kristiinan, Sussun & Lindan kanssa. Täällä oleskellessa on tullut nautiskeltua ravintolamaailman antimia moninkertaisesti Suomen arkeen verrattuna. Ja miksipä ei, ruoka on hyvää ja kyllähän täällä ulkona syöminen on huomattavasti huokeampaa kuin Suomessa. Ei nyt aivan, mutta melkein voi jopa miettiä, että minkä täällä maksaa pesoissa niin sen maksaisi Suomessa euroissa. Ja noin suurin piirtein eurohinnan saa, kun paikallisen summan jakaa noin viidellä. Niin ja niinpä sitten kävimme taas kerran istumassa iltaa hyvän ruoan ja juoman äärellä. Saatiin vinkki hostelliltamme eräästä ravintolasta, ja El Drugstore osoittautui maineensa veroiseksi. Söpö, lämminhenkinen ja tunnelmallinen. Jälleen paljon värejä, kuviota ja persoonallisia tauluja esillä. Tykkäsin!

Kaikenkaikkiaan emme Coloniassa ollessa tehneet juuri muuta kuin kiersimme pitkin vanhan kaupungin katuja ja kävimme välillä herättelemässä makuhermoja. Yritimme jossain vaiheessa käydä tutustumassa myös kaupungin uudempaan osaan, mutta käännyimme melko pian reitiltämme takaisin. Rauhallisilla kaduilla ja veden äärellä oli paljon miellyttävämpää. Ihasteltiin katuja, maisemia sekä taloja ja otettiin kovasti kuvia. Lauantai-iltana palasimme sitten takasin ylittäen jälleen Rio de la Platan jokisuualueen Argentiinan ja Uruguayn välillä. Illalla vielä ennen lähtöä saatiin seurata rantakallioilta Uruguayn auringonlaskua. Oli kaunis! Colonia oli siis rauhallinen pieni paikka, missä oli ihana oleilla ja rentoutua vain. Hyvä reissu taas.