La 15.12.2012

Matka jatkuu saarihyppelyllä tutussa seurassa.

Eli, loppu aika Sihanoukvillessä Kambodzassa meni kiireettömästi oleskellen yksin, Artun tai muiden matkustavien seurassa. Paikallista olutta tuli kyllä kitattua ihan kiitettävästi, huomasin kuitenkin ikävän asian bissestä... Maha tulee pirun kipeäksi. Pari päivää koklasin olla juomatta, ei oireita. Tämän jälkeen tuli parina iltana otettua pari hassua kes**** terää, tai pari enemmänkin.. Tästä syystä heräilin aina öisin koviin mahakipuihin. No, totesin oluen erittäin hyvänä ystävänä, ettei tuo ohrapirtelö taida haluta olla enää ystäväni. Joten, kyllä sitä piti sitten korjata vikana iltana asia jotenkin.. Eli viinalla tietenkin. Viinahan on tunnetusti viisasten juoma, voittekin sitten arvata jo loput.

Maanantaina 10.12. heräsin kohmean kopelon seurasta, kolmen tunnin yöunien jälkeen klo 7:00. Pakkasin loput kamat, hyvästelin inhottavan ötököiden täyttäneen bungalowin, ja nukkuvan Artunkin siinä samalla. Tosiaan, olin saanut reilu kahden viikon Sihanoukville reissullani tarpeekseni paikallisesta ötökkäsadosta. Torakat tietysti ekaksi hyppivät silmille, sen jälkeen hyttyset (joiden kanssa olin tehnyt jo aiempaakin tuttavuutta) tykkäsivät nakertaa minut paukamille, mc-koppakuoriainen hengaili hyttysverkossani kun yritin nukkua yms.. Ja tietenkin ne hämähäkit, eihän niistä voi päästä eroon. Eka lävähti suoraan päin mun naamaan, kun olin matkalla bungaltamme takaisin iltaa istumaan, toki kauhea paniikkikohtaus tämän jälkeen. Muutama kaunis päivä tämän jälkeen olin bungassamme suihkussa, kun näin jonkun nousevan viemäristä ylös ja kipittävän wc-pöntön taakse.. No hämishän se, ja ihan *tun iso. Eikun taas "hnnnnnnggghhh, iiiikk hyiii hittoo...Arttu tääl on tun iso hämähäkki".. eikä se ees suostunu tappamaan sitä!

No ötököistä eteenpäin. Tosiaan kaameassa hang-overissa hyppäsin skootterin kyytiin rinkkani ja käsimatkareppuni kanssa ja kuljettaja kyyditti mut dösäasemalla, josta n.5h matka taittui Phnom Penhiin, ja sieltä edelleen ko. Kaupungin lentokentälle. Kentältä ilta viiden maissa lento Bangkokiin, ja voitte varmaan kuvitella kuinka kivassa kohmelossa tämän päivän matkat taittui. Olin suorastaan ikionnellinen kun pääsin vihdoin varaamalleni Hostlalle suihkuun, syömään ja nukkumaan. Olo oli kuin kotona.

Tiistai 11.12. Hahaa, Heta saapuu jee.

Yön hyvin nukkuneena lähdin muutaman mutkan kautta Suvarnabhumin International Airportille, Hetaa vastaan. Hyppäsin keskustasta Airportlinkiin, eli ilmajunaan, jolla pääsi huomattavasti helpommin ja halvemmin kentälle kuin taksilla ruuhkaisilla kaduilla.

Olin tietty etuajassa kentällä, ja aika menikin aika pitkältki tupakkaa poltellessa (ikäänkuin sitä en polttais muutenki jo tarpeeks täällä) ja kahvia juodessa. No niinkuin arvata saattaa niin eihän kaikki mene niinkuin elokuvissa. Hetan lento oli vajaa tuntia myöhässä ja kaiken hyvän lisäksi sen laukku ei ollu tullut perille (flashback menneiltä vuosilta Australiassa, sama rinkka vielä hehe). Onneks ne lupas että se tulee seuraavana päivänä samalla lennolla kun Hetan lento oli tiistaina. Luvattiin sitten keskiviikkona käyä hakemassa se kentältä. Eli, aivan ihanaa kun valkoinen kalkkilaivan kapteeni syöksyy halaamaan mua kentällä.. Vaikka olinki matkustanut Artun kanssa, niin mikään ei silti voita yhen parhaan ystävän seuraa!

No loppuviikko on meni lepposissa tunnelmissa. Bangkokissa olimme lauantaihin asti kunnes siirryimme lentäen/dösä+lautta Koh Pha Nganille, sieltä jouluja viettelemään Koh Taolle tuttuihin piireihin:) Bangkokissa tuli käytyä SkyHotellissa, eli 300m ja vissii rapiat pilvenpiirtäjässä, sekä MBK -kauppakeskuksessa jossa oli kaikkea liikaa. Itsehän kuitenkin löysin sentään hajuveden mitä ei enää Suomessa myydä.

Koh Pha Ngan

Joo, sellanen reissu se. Illalla saavuimme vihdoin saarelle, ja kauhean ylibuukatun taksiselkkauksen jälkeen lähdettiin internationaalisti tiputtamaan porukkaa majoituspaikkoihin. Me oltiin varattu hostla etukäteen, mutta kuten arvata saattaa meidän tuurilla, ei paikalliset tienneet missä koko hostelli sijaitsee. Turhautuneen fiiliksen saattelemana löydettiin Venäläisen omistama puubungalow rykelmä, ja hienoisen kielimuurin saattelemana päätettiin yhdessä Italialaisen tytön ja Hetan kanssa jäädä ko. mestaan yöksi. Seuraavana aamuna löydettiin ihan kivenheiton päästä itsellemme betonibungalowi, johon sitten päätettiin jäädä pidemmäksi hetkeksi, saatiin myös sujuvaan hintaan skoolteri tältä resortilta joten ei huolen häivää.

Saaren mäet olivat aivan kauheita, päätettiin lähteä eteläbiitsillä käymään ja tiedettiin että joudutaan ylittämään karmeat mäet, eikä todellakaan oltu varmoja meneekö koko mopedi ylös näitä mäkiä. Tietenkään, ei saatu kypäriä itsellemme.

Mopolla hurrutellessamme flashback yläasteelta, Maija ja Heta 2päällä Oliverilla, oijoi aika kultaa muistot :) Mopo meni kivasti mäet ylös ja jarrut toimi niin että päästiin alaskin asti. (Toisin kuin Kambodzassa skoboni toinen jarru ei toiminut ja se meinas sammua tyhjäkäynnillä). Pha Nganilla aika meni ihan kivasti ajellessa ja iltasin vähän ottaessa. Eräänä iltana sain kuitenkin jonku hiton ruokamyrkytyksen suklaasta, ja kiltisti pyytelin Hetaa laittamaan musiikkia ettei sen tartti kuunnella min norjan keskustelua roskiksen kanssa. Se siitä ruoamyrkytyksestä, ihan yhtä nopeasti se tuli ulos ku meni sisäänkin.

Matkaa päätettiin jatkaa keskiviikkona 19.12. ja lähteä jo Koh Taolle aiempaa aikasemmin, kun oltiin suunniteltu. Pha Ngan näytti juovuttavan meidän joten päätettiin vähä lähtä rauhoittumaan. Tietenkin viimeisenä iltana ennen siirtymistä oli niin pakko taas dokata, että olo oli aivan karmean hirveän kuvottava. Eli siis, eikun botski alle ja kohti Taoa. Laiturilla botskia venaillessamme törmäsin jo vanhoihin tuttuihin, Jennyyn ja hänen mieheensä. Jennyyn tutustuin viime Thaimaan reissulla, Taolla tietty.

No botskilla tietenkin perinteisenä idioottisuomalaisena poltin selkäni aika kivasti, olevinani laitoin kyllä rasvaa sinnekkin muttei se 20tainut riittääkkään. Vihdoinkin Taolle päästessämme tunsin jälleen olevani kotona. Hostla oltiin varattu etukäteen, ja perjantaina tuli olemaan siirto toiseen bungalowi resorttiin, jonka ystävämme Kerry oli ystävällisesti meille varannut.

Illalla lähdimme käymään tapaamassa Kerryä The Earth House -nimisessä paikassa, jonka hän omistaa. Siellä kuten arvata saatoin, tavattiin heti kättelyssä suomalaisia, ja illan hämärtyessä oltiinkin jo sovittu lähtevämme bailailemaan seuraavana iltana. Siitähän se sitten lähtikin.

Muutama ilta, siis enne joulua alotettiin tekemään tatuointia minulle ja Hetalle. Bamboolla tietenkin. Bamboo tattoo nimisessä mestassa. Siellä tuli kyllä muutenkin vietettyä aikaa HongTongia (paikallista viskiä, ehkä brandyä) juoden. Viinahan on edelleen viisasten juoma, mutta voin kertoa että tuo juoma on hyvää, etenkin siinä suhteessa kun en voi enää ylläpitää parisuhdetta oluen kanssa. Ilta toisensa jälkeen ollaan hengailtu bambootattoolla, paikallisten, meidän suomalaisten, ja vierailevien tähtien kesken, aika monikansallinen meininki ollut.

Aatonaatto oli varmaan kamalin. Saatoin liikaa kipata HongTongia ja saatoin myös kipata itseäni erään baarin uima-altaassa, ja arvatkaa oliko bikiineitä mukana? Hyvä Maija, ei enää näitä keissejä.

Jouluaatto menikin lepposasti, Raappana oli esiintymässä Maya -baarissa, ja siellä tietenkin roima määrä suomalaisia. Keikan jälkeen lähdettiin syömään Earth houselle, ruoat olivat hyviä mutta kaukana jouluisesta. Pikemminkin juhannusruokaa jos jotain, mutta arvostan koska se oli hyvää enkä liiemmin ees välitä mistää yököttävistä lanttulaatikoista tai silleistä.

Eipä me kovin kauaa porukalla homehduttu Kerryn tykönä, vaan lähdettiin kaupan kautta hakemaan Hongtongia, jäitä ja soodaa, sekä tämän jälkeen Bambootattoolle. Ko. tatuointiliikkeitä on 3kappaletta Koh Taon rantabulevardilla. Paikat omistaa Chaalee,( en kyllä varmana osaa kirjottaa nimeä oikein mutta noin se sanotaan) ja hän on oikein vieraanvarainen, hauska ja mukava paikallinen kolmissakymmenissä oleva mies. Toki tietenkin paikallisia muitakin siellä on, eli siis työntekijät, kaikki oikein mukavan hauskoja heppuja jotka pitävät HongTongista. Ko. pullon avaamisesta. Paikalliset haluavat, pullon avatessaan, että sitä kaadetaan maahan, tai rakennukseen. Eli esi-isille myös. Voisin vaan kuvitella suomalaisen miehen, jos menisin kaatamaan sen viinapullosta maahan "älä nyt hyvää viinaa heitä hukkaan nainen" joten jätetään tämä tapa tähän maahan näille ihmisille.

No, joulunpyhät ne menivät siinä. Joulupäivänä tuli skypeteltyä jälleen kotikonnuille ja ihasteltua joulutorttuja, joita piru vie tekee kyllä mieli. :(( No, eihän sillä ole väliä vaikka maaliskuussa tekee joulutorttuja?

Ilta meni melkein jälleen samoissa merkeissä, paitsi äkillinen huonohko olo yllätti ensin Hetan ja sitten minut. Päästiin onneksi kämpille, ennenkö Heta päätti aloittaa norjankielen harjoitukset pöntön kanssa. Ekaksi kelattiin että se johtuu useamman päivän ottamisesta ja syömättömyydestä. Mutta kun molemmista päistä alko tulemaan, niin ei siinä kyllä krapulasta kyse ollut. Itsehän aloitin aamun varhaisina tunteina saman, maha aivan vesiripulilla ja liian äkkinäisen ja voimakkaan liikkeen tehdessäni päätin myös jälleen hioa norjan kielioppia pöntön kanssa. Tietenkin kaiken tämän ihan paskan lisäksi meillä oli siirto ko. bungaresortilta johonkin.Eli kun päätettiin jäädä pidemmäksi aikaa Taolle, niin meiltä läksi kämppä alta. Voitte jälleen taas kuulla tämän riemun hihkunnan tuossa olotilassa, mahataudissa ja helteessä kun pitää lähtä paikkaa vaihtamaan. No kaiken lisäksi pitkälleppä me päästiinkin.. Lähettiin pihasta liikkeelle kun sanoin et tuntuu kyl vähä oudolta tää mopo. No rullasin mopon mäen alas seuraavan resortin pihaan ja katoin takarengasta, vittu siitä oli ilmat pihalla eli rikki. Jälleen voitte taas kuulla tuon riemun hihkunnan. Kiinnosti nimittäin aika paljon lähtä tosi toipilaana johnonkin huoltamolle korjauttaa rengasta.... Mikä tässä jutussa meni hyvin oli se että korjaus ei maksanut juuri mitään, aikaa ei mennyt kuin ½ tuntia ja saatiin kämppä ko. resortilta mihin rullasin mopon ja päätin kysyä apua, ja vielä sikahalvempaan hintaan.

Koko päivä menikin sitten jäätävässä kohmelossa, päikkäröidessä ja lagitessa. Illalla uskaltauduttiin imodiumin voimin käydä jotain syömässä, ja sain jopa 1,5toastia alas sekä orangeshakea. Pikkasen voimat tuntuivat palaavan, mutta ruoka sai muuten olon erittäin huonoksi. Omalle kämpille palatessa olo pikkuhiljaa paranee, mutta maha vielä kipuilee eikä olo todellakaan ole vielä normaali. Muutaman päivä myöhemmin saatiin huomata jälleen Hetan oksentavan, ja mulla on edelleen maha sekasin. Toivoa nyt vain sopii että Heta pääsee hieman terveempänä lähtemään pitkälle kotimatkalle.

No siis, Hetan loppu häämöttää ja ostettiin sille lauttalippu pois tältä pahamaineiselta, juovuttavalta syntien saarelta. Itsehän ajattelin vielä jäädä muutamaksi päiväksi rappioitumaan tänne, jonka jälkeen en todellakaan tiedä lähdenkö etelään vai pohjoiseen. Etelällä nyt tarkoitan Kuala Lumpurin kautta Indonesiaa tai Filippiinejä, pohjoisella Laosia ja Kambodzaa. Jälkimmäisenä mainittuihin paikkoihin oisi lähdössä muitakin Suomalaisia, mutta toisaalta mua kiinnostaisi enemmän viettää aikaa meren äärellä.. No, ehkä otan lasillisen (tuopillisen) tai kaksi HongTongia ja annan kyseisen aromikkaan juoman huljutella aivosolujani ja antaa päätöksen syntyä kuin itsestään.

Talvenjatkoja!