Miami- North beach

North beachille saavuttiin 7 syyskuuta aamupäivällä paikallisbussin (0,25$) ja "S"-bussin (2$) saattamana. Check in alkoi taas vasta kolmelta, mut uudessa hotellissamme nimeltä Ocean Surf sattui yksi huone olemaan jo tyhjillään ni päästiin huoneeseen jo ennen puoltapäivää ilman lisäkustannuksia. Ystävällistä toimintaa henkilökunnalta, eikös. Tämä puoli Miami beachistä oli paaaaljon eteläistä kaimaansa rauhallisempi. Rauhallinen ranta, paljon vähemmän ihmisiä ja liikkeitä, seniorikansalaisia ja lapsiperheitä. Pari kertaa piti kaatosadekuuroa lähtee karkuun ulkosalta, on kyllä jännä kun ne alkaa ihan sekunneissa ja kestää vaan hetken, maksimissaan varmaan tunnin ja sit näyttää siltä ku ei olisi koskaan satanutkaan=) Eipä kummempaa tänäänkään, aurinkoa ja Atlantia. Illalla mentiin uudestaan viel uimaan ku oli komeen kokosia aaltoja..

Seuraavana päivänä lähdimme tutkiskelemaan Miami downtownia sekä kuubalaisten maahanmuuttajien tukikohtaa Little Havanaa. Downtowniin päästyämme lähdimme pienen kartan avustamana harhailemaan jalan kohti kuubalaislegioonaa. Vartin kävelyn jälkeen löysimme kyltin, jossa luki Calle-Ochon katu, josta muistimme että olemme lähellä.. Edellisiltana olimme tutkiskelleet hieman karttaa ja kyseinen katu oli juuri se mistä Little Havanan alue alkaa. Alueella on paljon sikaritehtaita/myymälöitä, kuubalaisia kahviloita ja leipomoja sekä tietenkin amerikkalaisten pakollisia mahantäyttäjiä (mäkkäri,subi,burger king etc). Little Havanan nähtävyydet ovat juuri kuubalaiset tuotteet sikarit, leipomotuotteet sekä dominoa pelaavat vanhemmat herrat.

Aluksi kävimme vierailulla Sikaripajalla, jossa herrasmiesmyyjä yritti kohteliaasti myydä 20 sikarin pakettia kohtuuhintaan 40$. Totesimme hänelle kohteliaasti ettemme polta ja jatkoimme kaupan kuvaamista ja ihmettelyä. Kaupassa oli muitakin turisteja ja tuntui että kaikkia kiinnosti sikaria käärivä työntekijä sekä kaikennäköiset historiantaulut sen sijaan kuin tuliaisten ja näytekappaleiden ostot.. Tämä näkyi myös kyseisen herramiesmyyjän naamanvärissä.. Hetken Calle-Ochoa tallustettua aloimme huolestua siitä, että näemmekö tunnettuja addiktoituneita domino-herroja ollenkaan.. Hetken kuluttua näimme pienen aidatun puistoalueen, jossa herrat istuivat pöytien ympärillä dominonappulat edessä. Muutaman pelin seurattuamme ja valokuvien ottamisen jälkeen jatkoimme eteenpäin. Seuraavaksi sekä viimeisenä ennen keskustaan palaamista oli vuorossa kuubalaisten leivonnaisten testaus. Leivonnaiset olivat herkullisia. Syötyämme pohdimme mitä nämä tulevat maksamaan, koska emme olleet vielä maksaneet niitä.. Veikkailimme 2-3$ pintaan. Leivokset mussuteltuamme menimme maksamaan ja myyjä ilmoitti huonolla englannilla tyy dollar..

Eli siis halpaa. Miamin keskusta ei tuntunut kovinkaan ihmeelliseltä paikalta. Ei varmaan ainakaa isolta kuulukaan tuntua Nykin jälkeen.. Kävimme muutamassa ostoskeskuksessa katselemassa vaatteita sekä tarkastelemassa yleistä hintatasoa. Lacosten kauluspaita maksoi esim 70$ kun taas jonkun kämäsemmän paidan sai 10:llä dollarilla. Vaatteet eivät ole enää niin halpoja kuin pari vuotta sitten, jolloin euron arvo verrattuna dollariin oli parempi. (Hyvä Kreikka..)

Kolmen neljän aikaan molemmat olivat sippejä kävelystä ja auringosta, joten oli aika ottaa bussi takaisin hotelliimme. Bussimatka tuntui ikuiselta ja simahdin ennen hotellia.. Hetken päästä heräsin kun jokin nyki kättäni. Sehän oli Linda, joka alkoi marsittaa minua kohti uloskäyntiä. Aurinko ja kävely tosiaan oli rasittanut sen verran että nukuin kuin tukki vartin verran. Loppupäivä kului rannalla lekotellen sekä noutoruokaa popsiessa huoneessa. Matkan aikana olemme koukahtaneet molemmille entuudestaan vieraaseen Dexter nimiseen tv-sarjaan, jota saimme Tomolta ennen matkaa..(Gracias Tomo=) joten sitä on kateltu silmät vääränä aina sopivan hetken tullen.

Eipä täältä Miamista muuta ihmeempää. Vinkiksi niille jotka aikoo USA:ssa matkustaa paikallisilla kulkuneuvoilla mainittakoon, että busseihin otetaan vastaan vain tasaraha, vaihtorahaa on turha odottaa koska sitä kuskeilla ei ole. Nykissä kävi pelkät kolikot, joka oli tosi hankalaa kun kaupoissa tms. vaihtorahan sai aina dollarin seteleinä. Jos dollarin kolikoita halusi bussia varten niin niitä sai erikseen metsästää. Kerran jouduttiin Nykissä jäämään bussista kun ei vielä tiedetty tuota pikku seikkaa ja meillä oli pelkkää setelirahaa . Eipä ollu yhtä avulias kuski kun Kanadassa, missä päästiin ilmaseks kun ei ollut kolikoita=) Miamissa sama juttu, paitsi että setelit kelpasivat onneksi myös. Eli jos et halua maksaa matkasta enempää ku tarvisi niin hanki pientä rahaa ja vaali sitä kuin se olis arvokastakin tavaraa!! =) New York ja Miami olivat molemmat kivoja kohteita ja erilaisia kuin mitä tv-sarjoista oli edeltävästi ajatellut..näissäkin paikoissa asuu ihan tavallisia ihmisiä jotka elää tavallista arkea siinä missä me muutkin. Kiva on ollut tähänastisissa kohteissa myös sekin pikku juttu et on oikeesti voinu juoda hanavettä! Turha varmaan haaveilla siitä enää vähään aikaan..=)

Seuraava kuukausi vierähtää Meksikoon tutustuessa. Tortillat, vatsataudit, desperadot, huumesodat etc. Mi no hablo espanola vai millai se menee=)