Heipa hei talviset ystavani!

Toivuttuani pienesta kiehumisesta, jonka Kilroy aiheutti eilen havittamalla uusimman blogini bittiavaruuteen, paatin seesteisesti ja sisukkaasti kirjoittaa blogin saman tien uudelleen. Taytyy heti aluksi isanmaallisuuden nimissa mainita, etta taistelimme eilen Suskin kanssa TULOKSETTOMASTI lahes 5 tuntia jotta olisimme voineet seurata Suomen latkamatsia Ruotsia vastaan, joten tasta pitkapinnaisuudesta pitaisi jo saada jotain palkintoa (kesken kauppareissun ahmittua ketutusmuffinssia EI lasketa!).

Eli eli, matkasimme siis uuden vuoden jalkeen rakkaan ystavani Suskin, hanen puolikkaansa Gijsin ja minun puolikkaani Keken kanssa Sydneysta Melbourneen. Riina ja Tero jaivat ihastelemaan Sydneyta silla Tero lahti Suomeen viikkoa aikaisemmin kuin Keke. Road trip oli todella mahtava: ihania maisemia, nukkumista teltassa kivikovilla makuualustoilla, mutta oman murun kainalossa, kengujen syottamista ja rapsuttelua, hemmetin ahneen opossumin (joka vei bbq:sta ylijaaneen pihvin suoraan lautaselta) jahtaamista, auringonpaistetta, minigolfausta hullulla fantasiaradalla ja meressa uimista. Kavimme myos pienessa elaintarhassa jossa mm. paasimme nuuhkimaan koalan turkkia, bongasimme valkoisen kengualbiinon ja opimme, etta suolaisenveden krokotiilit syovat vain yhdenlaista lihaa: helppoa lihaa :D
Saavuttuamme Melbourneen kirjoittauduimme Hotel Discoveryyn joka paatti antaa meille mahtavan kopperohuoneen, jonne Keke ja mina seka rinkkamme juuri ja juuri mahduimme. Taman lisaksi kaydessamme nukkumaan bongasimme pari uutta kaveria: bed bugseja. TAAS!!! Sain lievahkon raivokohtauksen ja tasta kompensaationa hotelli pesi kaikki vaatteemme ilmaiseksi (tiedoksi: taalla on yleisesti ottaen aivan surkeat pesukoneet joihin mahtuu n. 7 kiloa pyykkia. Pesukerta maksaa n. 4 dollaria ja koneet eivat kaytannossa pese vaatteita vaan huljuttelevat niita lampimahkossa vedessa 20 minuutin ajan). Onneksi samana iltana ko. hotelli jarjesti Mexicoillan jossa puolen litran margaritatuopit maksoivat 5 dollaria ja jonka illan ohjelmaan kuului myos karaoke:D Muutaman lasillisen jalkeen minua ja uutta ystavaani mikkia ei saatu erotettua enaa millaan toisistamme...
Seuraavana paivana paatimme vaihtaa hotellia ja hetken googletuksen jalkeen roudasimme kimpsumme ja kampsumme Miami Hotel Melbourneen joka olikin todella LUKSUS verrattuna edelliseen!

Paivat Melbournessa kuluivat nopeasti mm. markkinoilla tuliaisia shoppaillessa ja pian mina ja Keke jouduimme lentamaan takaisin Sydneyyn. Talla kertaa majoituimme hulppeaan 4 tahden hotelliin, joka sijaitsi paakatu George Streetilla. Kavimme myos hotellin aamupalalla joka oli aika erilainen corn flakes-valkoinen paahtomossoleipa-tee -yhdistelmaan jota backpackereille normaalisti hostelleissa tarjotaan. Aivan liian nopeasti tuli Keken kotiinlahdon aika ja seuraavat 5 paivaa kulutin tehokkaasti dormihuoneessani murjottamalla ja niiskuttamalla. Oli uskomattoman rankkaa sanoa melkein 4 vkon yhteiselon jalkeen toiselle hei hei. Toisaalta tuo nimettomassa kimalteleva sormus saa helposti hymyilemaan ja muistuttaa, mita Suomessa odottaa... ;)
Toivuttuani pahimmasta katsoin seka lompakkooni etta vyotarolleni ja huomasin ensimmaisen ammottavan tyhjyyttaan ja toisen hyllyvan inhan nakoisesti. Niinpa otin suunnan takaisin Melbsiin, sitten Greyhoundilla Sheppartoniin ja sielta edelleen Taturan pikkukaupunkiin (3533 asukasta) jossa Suski ja Gijs jo poimivat hedelmia. Reilun viikon ajan raastoimme puista luumuja, omenoita ja persikoita 40 asteen kuumuudessa ja uskottelimmme itsellemme, etta parempi ottaa reilun 8 dollarin tuntipalkka kuin olla tienaamatta yhtaan mitaan. Lopulta suomalainen jarki voitti suomalaisen sisun, ja eraana helteisena tiistaiaamuna otimme loparit. Mietimme hetken, mita tehda ja marssimme sitten saman firman vajaan kysymaan toita. Ja kas, meidat pyydettiin seuraavana aamuna klo 6.30 pakkaamaan hyvalla tuntipalkalla samoja hedelmia, joita olimme edelliset paivat poimineet!

Joten viimeiset 3,5 viikkoa olemme asustaneet Taturan leirinta-alueella upeassa asuntovaunun ja sen yhteyteen rakennetun 1 huoneen kompleksissa mika on okeasti hieno juttu, silla meilla on mm. ilmastointilaite joka on ollut verrattoman kateva vempele 40 asteen helteilla. Myos oma jaakaappi ja oma sanky ovat olleet hyvaa vaihtelua normaaliin kiertolaiselamaan. Tyopaivat ovat 9-10,5 tuntisia joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Muutenkin kaikki Taturan kaupat menevat kiinni viidelta iltapaivalla (lauantaisin kahdeltatoista aamulla) ja ainoa pidempaan auki oleva kauppa eli IGA (paikallinen supermarketti) on taydellisen ylihinnoiteltu. Olemme kayneet pari kertaa paikallisella uima-altaalla mutta muuten tunnit tyopaivan jalkeen kuluvat lahinna hengailun ja sarjojen katsomisen merkeissa. Meilla on 2 televisiota, joista toisella nakyy 1 kanava (jolta olemme seuranneet keskimaarin 2 tuntia paivassa olympialaisten ratakelkkailua) ja toisella 2 kanavaa (joista toinen esittaa musiikkivideoita 80-luvulta). Vieressamme on Tatura Park, jolla oli yhtena viikonloppuna lehmamessut, toisena Arabialaishevosten naytoksia ja tammikuussa ko. paikassa on viikon ajan Tatura Dairy Week eli otaksun, etta talloin paikalliset meijerit esittelevat tuotteitaan. Fascinating!

Onneksi joulun aikaan rikkoutunut lapparini korjattiin ilmaiseksi ja lahetettiin Sheppartoniin joten nyt olemme viihdyttaneet itseamme katsomalla iltaisin Little Britainia, siis ratakelkkailun ihmeellisen maailman lisaksi.
Tarkoituksenani oli viettaa Taturassa nelisen viikkoa, mutta koska ensimmaisen 1,5 vkon aikana kateen jaava palkka oli alle 500 dollaria, tulen olemaan taalla viela pienen hetken. Lisaksi talla viikolla meilla ei ole ollut juurikaan toita joten suunnitelmani menivat jalleen kerran uusiksi ja luultavasti vietan viimeiset Aussipaivat taalla ja lennan Sydneyn kautta suoraan Uuteen-Seelantiin maaliskuun alussa. No, onhan tata Aussilaa jo nahtykin ja sitten on ainakin hieman matkarahaa Aasiakierrosta varten.

Enaa siis reilut 2 kuukautta ja olen takaisin Suomen maan kamaralla! Aika on kulunut uskomattoman nopeasti!! Tanaan pidamme barbieillan eli grillailemme silla Gijs kavi tyoskentelemassa pari jenkkilaisen kaverimme kanssa Sydneyn lahella olevilla festareilla ja toi mukanaan jumalattoman kassan falafelia, pitaleipia ja kebabia:) Meilla on taalla myoskin valiaikainen lemmikki: pieni valkoinen kissatytto Akira, joka on paattanyt adoptoida meidat toistaiseksi. Asken kaupasta tultuamme se odotti meita kotiovella. Ensi viikonloppuna Taturassa on taasen yhden paivan ruoka- ja viinifestivaali, sita jannityksella odotellessa...

Leirintaalueen nettiyhteys on hitaahko, mutta yritan tassa viela ennen lahtoa ladata hieman lisaa kuvia blogiin. Pitakaa huolta itsestanne, me yritamme tehda taalla toita ja olla kuolematta tylsistymiseen!

Love, Leena