Vuoristorataa muistuttava fast boat kyyti ja automatka takana. Tämän päivän vietämme vanhusten ja lapsiperheiden paratiisissa, Sanurissa. Meille kohde edustaa paratiisia lähinnä siksi, että pääsemme suihkuun ja huoneessa on ilmastointi. Kuusi päivää sitten ollaan käyty viimeksi kunnon suihkussa, josta tulee muuta kuin suolaista merivettä. Paikallinen ostoskeskus oli jo melkoinen nähtyvyys ja kaikenkaikkiaan ihan miellyttävä kokemus tää Sanuri....

Tunnin jalkahieronta maksoi 40 000 rupiaa, josta hieroja itse saa 4000 rupiaa. 12 tunnin työpäivän aikana voi siis tienata maksimissaan 3,9 €. Toivottavasti joku muukin antaa näille naisille tippiä. Me annoimme kun ruma pomo käänsi selkänsä eikä huomannut.

Kattotuuletin irtoaa luultavasti yöllä ja tekee meistä fileitä.

Voiko tylsyyteen kuolla? Luulen että voi. Olen tuijottanut tuota ruukkua jo liian kauan. Aamupäivän paistoi aurinko ja nyt ollaan lojuttu säkkituoleissa kahvilassa kolme tuntia, koska sataa kaatamalla. Kuka käski lähteä tänne sadekaudella? Kämpillekkään ei voi mennä, kun siellä ole edes vessa käytössä. Pitää vissiin tilata neljäs pannukakku.

Reissun hienoin majoitus on nyt löytynyt huikeaan kahdeksan euron hintaan. Vessa haisee niin pahalle, että lukitsimme oven ja päätimme ettemme käytä sitä. Päätimme viettää viidennen ja viimeisen yön Gili Trawangalla Menon sijasta, koska täällä on paremmat rannat ja nätimmät kalat. Ja se kuuluisa hampurilaisateria!! Rantaa, snorklausta ja syömistä, ei muuta ohjelmaa tälle päivälle.