Ollaan vihdoin Utilassa, Hondurasissa, jonne saavuimme parin mielenkiintoisen paikan kautta.

Matagalpassa kavimme paikallisessa suklaatehtaassa, joka oli pienempi kuin osasin edes kuvitella. Koko "tehdas" koostui parista pienesta huoneesta ja laitteesta, jotka joku on ystavallisesti sinne lahjoittanut. Pienuudestaan huolimatta tehdas tuottaa suklaata koko Nicaraguaan ja taytyy myontaa, etta fazerin sinen maistuu hieman paremmalta kuin nama suklaat! Suklaan valmistus itsessaan ei vaadi aivotyota, silla taalla pavut vain paahdetaan ja jauhetaan massaksi, johon lisataan sokeri ja that's it:) Paasiaisen takia paatimme matkustaa yhdessa paivassa suoraan Matagalpasta Hondurasin paakaupunkiin Tegucigalpaan ja toivoa, etta loytaisimme sielta majapaikan. Noustiin bussiin kello 6 aamulla ja olimme perilla kello kuusi illalla. Nuo kaksitoista tuntia eivat olleet hohdokkaimmasta paasta...

Vaikka matka Matagalpasta Hondurasin rajalle on noin 400km samaa tieta, ei yksikaan bussi tee suoraa reittia sinne, vaan joudut vahtaimaan bussia jokaisessa isossa kaupungissa. Bussiasemilla odottelu on aina oma seikkailunsa, talla kertaa tosin saimme seuraa turhan tuttavallisista poliisisedista ja noissa tilanteissa on aina helpointa esittaa, ettei tajua sanaakaan siita mita ne sanoo(mika ei ole turhan kaukana todellisuudesta). Busseissa porukka nojaa kiinni kyljessa ja hyva eitteivat tunge syliin istumaan. Joka viides minuutti pysahdytaan ja joku huutaa ikkunasta tai bussin kaytavalta ja kehottaa ostamaan, mita ikina myyvatkaan. Erittain rentouttavaa voin sanoa ja lopulta sita vain sulkee silmat ja yrittaa pysya rauhallisena, vaikka mieli tekisi huutaa ja pomppia tasajalkaa... ja irvistaa sille ihanalle miehelle, joka on koko viimeiset kaksi tuntia heilunut kahden sentin paassa naamasta!

Lyhyemmilla matkoilla kaikki tama tuntuu enemmankin mielenkiitnoiselta, mutta viiden tunnin jalkeen ei enaa naurata! Loputtoman turhauttavan ja ratkiriemukkaan matkan jalkeen saavuimme rajalle ja olimme niin positiivisesti yllattyneita, etta teki mieli tirautaa kyynel tai pari. Ei jalkeakaan siita halinasta ja sahlayksesta, mita saatiin kokea Costa Ricasta Nicaraguaan tultaessa! Viiden minuutin jalkeen olimme Hondurasissa ja matkalla Tegucigalpaan. Oikein hienosti organisoitujen bussien takia jouduimme tekemaan 30km:n matkan muutamalla eri bussilla ja lopulta paasimme kaupunkiin, josta saimme suoran bussin. En ole ikina aiemmin pelannyt niin paljon kuin silla matkalla, halki vuoristoteiden kohti Tegucigalpaa! Kuskina meilla oli joku itsemurhakandidaatti, joka loysi ainoastaan kaasupolkimen ja mittari naytti varmaan 120km/h.. Ei auttanut kuin roikkua rystyset valkoisina penkissa ja toivoa, ettei auto tule vastaan kun kuski paattaa ohittaa mutkassa...

Paasiasen takia kaikki budjetti vaihtoehdot olivat kiinni ja lopulta paadyimme hieman kalliimpaan Hoteliin kuin oli tarkoitus. Meilla kuitenkin oli kaapeli-tv, joka osottautui erittain hyvaksi ajanvietteeksi, silla paasiaisen takia koko kaupunki oli hiljainen ja hyva kun loydettiin ruokapaikkaa. Jouduimme viettamaan siella muutaman paivan ennen kuin bussit taas kulkivat ja taytyy sanoa, etta nailla ihmisilla on hieman hienommat ja juhlavammat paasiaiskulkueet kuin meilla! Tuntuu kuin sahkokatkot ja sateet seuraisivat meita ja nytkin viimeine ilta ja aamu vietettiin piemeydessa ja sateessa. Saimme kuitenkin ostettua liput Copaniin matkaavaan bussiin ja 7tunnin ajomatkan jalkeen(joka vietettiin luksusbussissa ilman tuijottavia ja huutavia ihmisia:) olimme perilla Copanissa.

Copan Ruinas sijaitsee kauniissa laaksossa ja on viehattava pikku kaupunki vain kilometrin matkan paassa Copanin raunioista. Maya kulttuuri kukoisti taalla tuhansia vuosia sitten ja jokaisen pienen kukkulan alta paljastuisi kaivamalla raunioita. Kierrettiin raunioilla ja museossa ja opittiin kaikkea mielenkiintoista Maya-kulttuurista. Pohjoisessa talon omistajan varallisuuden saa hyvin tietaa katsomalla talon kokoa, mutta taalla kaikki rakennukset olivat pienia ja huoneissa on juuri ja juuri mahtunut nukkumaan. Ei mitaan linnoja siis. Tosin rakennukset ovat lahinna pelkkia portaita ja niiden maara taas kertoi Mayoille arvon ja varallisuuden;korkein talo=tarkea ihminen. Copan on kuuluisa veistoksistaan, jotka oman erittain ammattimaisen nakoulman kautta muistuttavat paljon itamaisia veistoksia:D Niiden aiheina tuntui olleen irvistavat naamat ja totisina seisovat kuninkaat(joilla oli aina joku 8 vaimoa..nakisittepa kuninkaan sangyn koon..) Aikanaan tama paikka on ollut todella kunnioitusta herattava naky!

Seuraavana paivana tehtiin ratsastusretki maya-kylaan ylos vuorille ja talla hetkella istuminen ei todellakaan ole MUKAVAA!!! Any way ratsastus sujui paremmin kuin odotin, tosin hevoset olivat hieman liian laihoja ja mukana ollut pikku poika turhan innokas raipan kayttaja,piti siis ratsastaa hyvan matkan paassa hanesta... Mayat ovat todella lyhyita, vain n.150-160cm pitkia ja naiden kodin seinat on savesta tehtyja ja muutenkin nayttavat suht hokkeleita, silti jokaisen keittiosta loytyy jaakaappi-pakastin yhdistelma. Jotenkin hassua:) Ihmiset olivat iloisia ja ystavallisia ja pienet lapset lauloivat meille lauluja mayojen omalla kielella. Kulttuuri on kuitenkin kuolemassa nailla seuduilla ja maa alkaa olla todella saastunut. kaikki roskat ym heitetaan vaan viereiseen puskaan/jokeen ja se nakyy. Lahtiessa ratsastettiin copan joen varttaa pitkin takaisin ja saatiin nauttia aivan ihanista maisemista! Kavely ei ole vahaan aikaan tuntunut yhta hankalalta, kuin tuon reissun jalkeen.

Pari paivaa Copanissa vietettyamme jatkoimme kohti pohjoista ja Bay Island onkin nykyinen kohde. Utilaan paastaksemme matkustimme TAAS 7h bussissa ja parin pysahdyksen ja rengasrikon jalkeen nautimme erittain ponppivasta lauttamatkasta utilaan. En muista koska olen nahnyt yhta monen turvautuvan muovipussiin ja omakin olo tuntui hassulta, vaikken ikina aiemmin karsinyt merisairaudesta! Utila vaikuttaa erittain rennolta paikalta ja ainakin taalla juhlitaan paljon. Ensimmaisena yona tuntui kuin olisi nukkunut baarin lattialla ja paatettiinkin vaihtaa majoitusta hieman kauemmaksi baareista. Varattiin 6kerran sukelluspaketti ja toivottavasti saamme mahdollisuuden nahda valashaita! Nyt taytyy kiirehtia snorklaamaa;turkoosi meri odottaa!