19.8 Gandegghytte to Visp ja mitä sitten tapahtuikaan...

Eli 18.8 lähdettiin aamutuimaan loistavassa kelissä alas jäätikölle ja kävelymatkan päähän Gandeghyttelle, joka olikin jo Sveitsin puolella. Taaperrusta jäätiköllä harjoituksen vuoksi kaikki kamat niskassa. Hikihän siinä tuli ja luulin että aikaakin olisi kulunut vaikka kuinka, mutta majalle saavuttiin jo 9:18. A:lla oli ollut huono yö ja päänsärkyä, itselläni ei mitään muuta kuin erittäin hyvin nukuttu yö takana, joten päätettiin aluksi että korkeustasoitus päivä edessä. Mutta A olikin sitä mieltä, että kun tässä ollaan ja kaikki ok niin lähdetään tekemään nousu Britehornelle (4100jotain). Ei siinä sit mitään muuta kun kamat pikana kuntoon ja reippaana kohti gondooli hissiä. Nousua tuli hurjat 700m yhdellä rykäisyllä! Kl Matterhorn siinä vaiheessa nähty ja ulkona kamat niskaan ja ei kun rinteeseen.

Niin loistava keli, että nassu paloi x2. Tuulesta kun päästiin pois niin lähti kyllä suurin osa kuteistakin. Aurinko helotti, hiki virtasi ja ärräpäätä tuli heitettyä. Tosin lopuksi eteneminen oli hidasta jo senkin takia, kun rinteessä huohotti meidän lisäksi muitakin köysistöjä. Hyvä oli hollailla rauhassa perässä, kun tahti niin hidas ettei liikaa huohotuttanut - tosin piti ruveta kesken viimeisen 30m aikana pukemaan lisää vaatetta päälle, kun tuli kylmä seisoskellessa toisten takana ja tuulen yltyessä. Lopulta huipulla ja olipa hienoa - olla ihan pilvessä!! Untsikka niskaan ja odottelemaan... Kyllä se pilvi lopulta repesi ja paljasti upeita näkymiä. Hullut laskivat rinteitä 3000 metrissä ja hullummat kiipeävät vielä ylemmäs katselemaan moista :)
Koko tuskan arvoista :D

Paluu alas meni nopeasti, vaikka en saanutkaan kokeilla kuinka nopeasti olisi pyllymäellä saavuttanut 40 km/h vauhdin. Tosin silloin varmaan intona reunan yli ja jäätikölle ja johonkin railoon...
Hikirämpiminen sulaneessa nuoskalumessa hissille ja meikä oli valmis taas syömään. Kummasti tämä ulkoilu nälättää.. Keittoa suuhun, reput taas selkään ja hissillä alas 700m, että voi taas kävellä ylös 100+m majalle ja huomata olevansa ihan rätti. Eli hyvin meni, 2h nousuun 3700 metristä aina 4100(jotain)metriin. Ihan ok suoritus.

Yö meni hyvin ja meikä kun ei osaa nukkua, tosin johtui siitä että illallisella tarjottu currykana yritti tulla takaisin ylös, oli pakottanut menemään nukkumaan jo 21.00 joten hereillä oltiin jo 5:00 aamulla. Kuuden pintaan aamiaista ja sit voikin vain odotella toisten heräämistä. Liikkeelle lähdettiin joskus 8 pintaan. Taas päästiin ihailemaan vuoristokauriin hienoja piirteitä pilven ryömiessä päälle. Kävellen oli tarkoitus mennä Zermattiin... Kyllähän sitä päästiin jopa 2750m asti, kun seuraava ärähdys kivikosta oli "perkele". A selällään kivikossa vasen jalka vääntyneenä. Ei siinä paljoa kerinnyt ihmetellä, kun seuraava toteamus oli ääneen "jotain meni nyt kyllä rikki!"

Ei muuta kun paikalle, reppu selästä ja mukava kireä hymy naamalla selittämään, että kuules tämä jalka täytyy nyt suoristaa! Kengästä kiinni, syvät hengenvedot ja huudon kanssa millimilliltä jalka suoraksi. Ei murtuneita luita, tsek... Tunto tallella, tsek... Ei kykene nostamaan jalkaa, hmmm... Eipä siinä muuta kun tabua naamaan, lunta kaivamaan ja reisi jäähdytykseen. Siinä sitä hämmästeltiin tilannetta - numeroitakin tuli kaiveltua, 112 tuntui todella hyvältä helikopterin takia, olihan onnettomuus sattunut alle 3000m joten vakuutus kattaa. Kylmän tunnottomuuden seurauksena potilas halusi jo kokeilla kuinka käy seisominen suhteen - lisää huutoa ja pystyssä oltiin. 2x sauvat käteen, alas päin kulkeminen ei tullut edes kyseeseen, joten nilkuttamalla 200+m ylös kohti hissi asemaa.
Hidasta, tuskallista ja lievää shokkia ilmassa + meikäläisellä 25kg kamaa kannossa mutta selvittiin. Potilas jopa kertoili loppu matkasta, että taisin olla oikeassa shokin kanssa, kun olo alkoi kuulema helpottaa kävellessä ja jutellessa. Eipä olisi ollut muuta vaihtoehtoa, kun pyytää helikopteri haku, kun pahoinvoivaa ja selkeästi pelästynyttä palelevaa potilasta ei yksinään voi jättää. Erittäin ystävällinen hissin hoitaja jopa hidasti kopperon tuloa niin paljon että helposti päästiin kyytiin - matka alas Zermattiin alkoi uudelleen.

Zermat olikin huonompi kokemus - ei hissi hoitajaa, kipeällä jalalla ulos liikkuvasta gondoolista ja tulos = melkein nurin ja kivusta kalpeat kasvot. Alhaalla piti olla bussi ja taksi mahdollisuus, pysäkin tyyppiset kyllä mutta ei varmasti mitään numeroa mistä kysellä taksia. Eipä taaskaan muuta kun etiäpäin ja seuraavaan ravintolaan kysymään apua. Saatiin taksi ja eikun lekuriin...

Ihana lämmin odotustila, likaiset kamat, hiki haisee, nassu palanut... Ja kyllä kestää. Lopulta en jaksanut enää odotella, kun ääni kuului mutta ketään ei näy. Lekuri bongasikin meikäläisen käytävältä ja kiireesti vain huoneeseen. Silloin tuli itse elähdyttävä shokki koettua, koko vasen jalka paketissa. Polven eturistiside (?) poikki ja repäissyt luupalan irrotessaan mukaansa! Sillä lailla!!! Kiireellisenä leikkaukseen... Jos suomalainen vakuutusyhtiön lääkäri antaa luvan?! Niin tietenkin...
Lisää odottelua.. Ja lisääääääää....
Lopulta lanssin kyydillä Zermatista Vispiin (50min). Ihania nuoria miehiä ja kuski totesikin juttelun lomassa, että ensi kerralla he voisivat tulla ihan helikopterillakin hakemaan ;)
Kyytiä luvassa??!!????!

Sitten odoteltiin sairaalassa. Kiireellistä leikkausta ei selkeästi enää tarvittu, johtuikohan siitä että pelkkä lanssikuljetus maksoi jo 1222 Sveitsin frangia. Joten leikkaus tehdään ehkä huomenna 20.8 ja sen jälkeen 2-3 sairaala päivää? Eipä uskalla ajatella edes paljon ne maksavat!

Joten tässä ollaan, mukavassa B&B majoituksessa. Ruokaa sai vihdoin, viimeksi tuli syötyä todella kuuden aikaan aamulla ja nyt 19 jälkeen illalla. Tosin ollut niin hätäkkää ettei tajunnut olevansa edes nälkäinen. 17 pintaan joutui lähteä sairaalasta, hölkätä 14 kg reppu selässä keskustaan Turisti infoon etsimään majoitusta. Jostain syystä olin aika näky, kun vuorikamat niskassa hikisenä tupsahtaa toimistoon sisälle (täällä +18 kun ylhäällä +6). Mahtavaa palvelua ja majoituksen pitäjä vielä tuli hakemaan ettei tarvinnut juosta uudelleen ylös mäkiä.
Hopulla kamat huoneeseen ja takaisin alas hakemaan ruokaa. Kauppa löytyi, kassi täynnä ruokaa ja aamupala tarvikkeita ja taas ylös mäkeä. Vauhtia antoi nouseva ukkonen, joka komeasti jyrisikin alas vuoren rinnettä.

Parasta kuitenkin, vihdoin suihkuun!
Ruokaa ja pannullinen teetä. Huomenna visiteeraamaan sairaalaan, jos saisi uusia tietoja ja sitten kiertelyä kaupungilla. Jos ja kun täältä päästään lähtemään, on se juna-asema ja joko aikaisemmin kotiin, jolloin kohti Milanoa tai jos ei, niin sitten voisi käydä vaikka Torinossa... Junalla pääsee täältä vaikka minne. Tosin yksi paketti pitäisi hakea Alagnasta ja Signalkuppe jää nyt nousematta.

Kaikkea ei aina vain voi saada, mutta parasta ettei henki mennyt!

Kurjempi päivä A:lla, mutta kyllä tästäkin rämmitään.. Kohta unta palloon ja kohti uusia seikkailuja!

Visp:stä kuitaten, eli Sveitsiin asti selvittiin... Marika