9.4.2012 Pheriche, Nepal

Ja mina vikisen...

Paljon on jaata irrottnut Khumbun nousulta sitten viime kuuleman (paasi salakuuntelemaan jenkin kotiin soittoa). 4910m Lobutse tullut nahtya ja vietettya jopa 2 paivaa siella ja sitten alas... ikava kylla! Parisen lepopaivaa taalla ja tanaan oli uusinta yritys ylos. Naurattaa OIKEASTI ajatellakin, kun tein nousua ja istuskelin ns. Hautausmaalla katsellen upeassa ilmassa maisemaa, etta voi helevetti, tasta joutuu kavelee koko tuon 3 tunnin nousun nyt just alas ja samantien. --> Helpompaa olisi ollut kaivaa itselleen sinne kuopaa ja heittaytya makaamaan ja vetaa kivi paalle. Tosin alastulon vauhtia nopeutti huomattavasti se, etta yskii verta. Jep jep, ja suoraan HRA asemalle. Sai kuulkaas ukkoon vauhtia kun veti hadia alas ja naki mista oli kyse. Tilat taalla kehittyy TOSI nopeasti, ei mitaan viivytys tekniikkaa. Tosin yskaa ollu jo jokusen aikaa ja noustessa alkoi jo tuntua silta, etta jos keuhkot saa puristettua minigrip pussiin ni ne on nyt siella!

Taman hetkiset parhaat ystavani: steroidit, antibiootiootit ja parasetamolit. Mita muuta tytto voikaan viela toivoa? Jos talla reissulla ylos haluaisin tarkoittaisi se sita, etta tassa Pherischessa AINAKIN viikko lepoa ja toipumista tulehduksista - eli keuhkoissa nestetta, keuhkoputket tulehtuneet ja melkein keuhkokuume - toisin sanoen hyvaa tahtia kehittyva keuhko odeema.

Happisaturaatio oli LOISTAVA, 97!! Mika ihmeen keuho odeema, phyh. Mita nyt vahan vasyttaa eika voi hengittaa.. no, takaisin todellisuuteen. On taalla nahty vaikka mita vipeltajaa. Uskomattomista oli se, etta kun itse mietti Lobutsessa jatkoa Gorak Shepiin ja menemista ulkona riehuvan lumisateen joukkoon - kylma!! - niin kylla pisti uudelleen harkitsemaan. T lahti tassa vaiheessa alas kohti Namze. Joten ei tehnyt mieli lahtea yksin eksymaan siihen rytakkaan ja vasyneena. Noh takaisin asiaan, vanhempi mies vaimonsa kanssa oli tekemassa lahtoa ja jo edellisena iltana olin kuunnellut ja katsellut kuinka vaimo ei ollut oikein kunnon hapessa. Mutta tie kutsui kulkijaa... varsinkin kun ystava pariskunta soitti ja sanoi etta olivat selvinneet Gorak Shepiin ja aikoivat jaada sinne yoksi - ei mitaan paineita, mutta kuitenkin - matkaan ratsu reima ja kun seuraavana aamuna itse lahdin alas ja olin jo hetken taalla ollutkin niin eikos sita tanne laskeutunut helikopteri! Paikallinen nahtavyys. Ja ei kun katsomaan - ja ketapas muuta sinne lastattiin kuin juuri samaista pappaa ja mammaa! Ihmettelin vain, etta missa vaiheessa he olivat vuorelta alas tulleet, varmaan yolla.

Ei kuulkaas ollut helppo paatos... mutta rakastan itseani kylla sen verran, ah tata itserakkautta, etta ihan viela ei tuntunut silta etta who cares onko se menoa ja meininkia. Viela on monta paikkaa koettavana ja nahtavana. Ja oikeasti: jarki kateen!! Tuossa kun katselee hoippuroivia siniharmaa naamaisia ihmisia, niin varmasti eivat nauti olostaan saati matkasta, jos siita mitaan edes muistavat. Mutta pakko paasta ylos... Jahas, mita ihmeellista ja maailmaa kaatavaa siella on? Tuttu amerikkalainen rouva tuli tanaan alas ja sanoi, etta ei mitaan!! Ei kuulema ole itsensa tappamisen arvoista touhua. Olen samaa mielta, toisaalta jos olisin kiipeamassa niin ehka sitten olisi panokset kovemmat. Mutta en tieda, joten pitanee kysya viisaammilta....

En nyt edes muista, mita tanne on tullut postailtua, ei varmaan juuri mitaan, mutta HRA Himalayan Rescua Association asemalla on aivan ihana koiran pentu. Olivat pelastaneet sen lumen alta talonkulmalta ja kuulema aikovat nyt kouluttaa sen pelastuskoiraksi. Kavimme kuuntelemassa heidan luentonsa ja oli hyva ja mielenkiintoinen - siita tosin on jo aikaa viikko? Pentu vei kylla koko shown :)

Jos ikina kukaan suunnittelee tanne tuloa ja trekkaamista, niin suosittelen erittain loysaa aikataulua. Reissu kannattaa varata jonkun puljun kautta, vaikka kantajia ei kayttaisikaan. En tieda onnistuuko tama tulevaisuudessa koska taalla alkaa nayttaa silta, etta on useasti joutunut "valehtelemaa" etta opas meni jo, kun lupia tarkistellaan. JA MIETI erittain tarkkaan mita otat kantoon, jos kannat kaiken kaman itse. Suihkuun taalla paasee, mutta aina on vaarana pieni paleleminen :) Kokemusta sukat jalassa suihkussa kaynnista on, kun lattia oli niin kylma ettei voinut paljain jaloin olla. Sattui meinaa...

• Makuupussi - mielellaan lammin
• Untsikka - kevyt ja erittain lammin
• Kuorihousut - jos palelet yhtaan niin paljon kuin mina
• Vaellushousut - paiva kavelyyn
• T-paitoja - itsellani maks. 2 ja mieleellaan helposti kuivuvia
• Lammin alusasu - tasta saa pitkahihaisen tarvittaessa
• Fleece - olisi kiva
• Sukkia
• Alushousuja
• Aurinkorasvaa
• Juomapullo
• Laakkeet

Ja mita nyt ikina tarvitset. Ja repun koko itsellani on 35l ja siinakin on ihan tarpeeksi kantamista. Sivutaskut olisi kovasana! Meikalaisen kiipeilyreppu ei ihan aja trekkaus ajatusta, mutta onhan se tassa menny.

Noista laakkeista. On hyva olla tuota Diamoxia (menikohan oikein?) eli vuoristotautiin, parasetamolia ja tietty jotain antibioottia vatsatautia varten l. ihan ripuliin. Nailla meika parjailly. Tosin olen joutunut kayttamaan HRA palveluja, kun itsellani tuo vuoristotauti ilmenee ruokahaluttomuutena. Oikeasti, aluksi oli niin paha, etta teki mieli oksentaa kaikki mita soikin, lopuksi jopa juomat. Joten kavin kysymassa jotain tahan ja sain pillereita, joilla hieman tuo oksentamisen halu meni ohitse. Tosin nalantunnetta ei ole ollenkaan ja syominen on taistelua! Kroppa sanoo, ettei mitaan mahdu ja itse tietaa, ettei ole koko paivana edes syonyt mitaan. Ei jarjen hiventa koko touhussa!! Paino on tippunut ja tulee varmasti viela tippumaan.. Olisipa tata ilmassa silloin, kun kotona miettii, etta ottaako sita suklaata vai ei ;) Nain ylhaalla todella palaa kaloreita!!

Teeta taalla saa juoda vaikka kuinka. Tuhatta metria kohti tulee aina litra juotavaa lisaa. Eli jo aikoo iha huipulle asti niin 8l paivassa juotavaa ;) Tosin hikoillessa tulee jano, joten siita ei varmaan tule huolta. Hyvin tapa testata onko kroppa kuiva, on ottaa kaden nahasta kiinni ja nipistaa, jos iho jaa koholle niin juo tytto/poika juo... Kuivuneena ei pitkalle potkita!

Huomenna kohti Namzea, aikataulu meni taysin uusiksi, joten pitanee keksia jotain muuta kivaa ja napparaa :) Jos vaikka Namzessa pari paivaa niin saa pestya pyykkia ja vaikka napattua pari ostosta mukaan. Saan sentaan seuraakin huomiselle kavelylle niin ei tarvitse ihan yksi vaeltaa...

Ohhoh, akku alkaa loppua :)

Joten hengissa juuri ja juuri... kiitos HRA! Ja kiitos oma jarjenkaytto ;)

Seuraavaksi ostoslistalle menee happi/pulssi mittari, sille on tulevaisuudessa kayttoa. Kun ei mennyt talle kertaa ylos asti, joutuu tulee uudelleen! DAMMIT!!

Marika, toipilaana...