Parisen päivää sitten...

Tosiaan, kotiin on tultu maanantai yönä. 23:55 laskeutui kone Helsinki-Vantaalle. Matkaa oli tuolloin taitettu sellaiset 26h, jos joku laskenee vielä tarkemmin niin korjatkoon :) Olo oli sen mukainen. Ihme, että duffelin sai liukuhihnalta ja selviytyi kävellen vastaanotto puolelle. Onneksi oli jo Tessukka siellä vastassa, tosin auto oli jossain muualla ja hieman jo epäilytti, mutta kyllä se Kati sieltä ratin takaa löytyi (tosin tuossa väsymystilassa olisin varmasti Tessankin kyytiin lähtenyt ;)

Pyykkiä on pesty nyt 2 päivää ja yritetty (huonolla menestyksellä) päästä suomen rytmiin kiinni. Hereille on päästy vasta 12 pintaan keskellä päivää.. ihme ettei poijaat ole jo hermostuksissa herätelleet. Normi rytmiä hakiessa on mukava, kun toinen puolisko soitteli jo ensimmäisenä päivänä Englannista kuulumisia ja fiiliksiä reissusta. Kiitos muru :) erittäin hyvin meni!! Vielä parempi jos olisit täällä säätämässä näiden kakaroiden kanssa.... Alpakka villapaita on saanut sellaista kyytiä Aatulta että villat pöllyää - tuoksuu ilmeisesti vastustamattomalle.

Kuten kaikille (jotka asioita seuraavat kuten meillä täällä "kotona") ei ilmeisesti kukaan suomalainen ole päässyt Acoa tällä kertaa huiputtamaan. Meidänkin selviydyttyä bace campiin pidettiin peukkuja sille, että VÄHÄN tulisi sitä lunta, että traverssi olisi helppo mennä. Toisin kävi! Lunta taisi tulla sitten 3 päivä putkeen ylhäällä ja lopulta sitä tuli räntänä myös BC:ssä. Ei ollut lopulta pulaa "vedestä" yläleireissäkään (olisikohan pitänyt kantaa vielä vähän lisää sitä sinne tai vastaava määrä takaisin Mulasiin?!)... Camp Canada oli yöllä näky. Vessakäynnillä tuli lähinnä valokuvattua tai yritettyä sitä, joillakin tuli hyviä ja vielä parempia kuvia kuin minulla. Tosin pussiruoka oli jotain niin kamalaa sotkua, että ei voinut edes kohteliaisuuttaan oppaalle sanoa kuin että oli niiiiiin pahaa ruokaa mutta tulipa syötyä kaikki - tosin luulen etten ollut ainoa joka kärsi erittäin nipistävistä vatsakivuista syötyän 500g linssejä - perhana sentään!!

Nidoon selvittiin seuraavana päivänä. Sää oli upea. Aurinko paistoin niin ja lumi häikäisi että heikompi sai siitä kunnon migreenin. Jos jotain opin niin seuraavalle reissulle VIELÄ tummemmat ylävuorilasit (onko sellaisia vahvuuksilla?). Tosin seuraava päivä oli kaikille epäonninen - yöllä tullut lisä lumi oli vain vahvistanut lumivyöryvaaraa ja perusleiristä käytiin "radio sotaa" ryhmien kanssa siitä, että ainakin Aymaran jokaisen ryhmän on tultava alas vuorelta. Hätävarjelun liioittelua?! No, ensi kerralla Freddylle EI anneta lällätintä joka toimii.......

Kaupallisissa ryhmissä on puolensa ja varjopuolensa. Siitä ei minnekään pääse, tosin sama on omatoimi ryhmillä. Ostopalveluna olimme ottaneet kantopalvelun 10kg (jokaisen makuupussi + yksittäiselle henkilölle oma 10 kg) ja teltanpystytyksen Camp Coleraan, jonne emme ikinä päässeet. Homma meni kuitenkin hankalaksi, koska kantajia ei kuulunut/näkynyt koko päivänä - huhuja oli ettei heitä päästetty ylös ollenkaan tai kaikki olivat tyhjentämässä Coleran leiriä kamoista. Joten opas joutui kantamaan teltat + omat kamat jne. Nidosta aina BC:lle asti. Kunnon soppahan siitäkin saatiin, kun rahoja piti ruveta perimään takaisin palveluista mitä ei saatu - mutta sekin selveni sitten kun kaupunkiin asti päädyttiin.

Uusinta yritystä huipulle ei saatu vaan lisämaksusta, 1100 dollaria, olisi pitänyt pulittaa koko hommasta. Hieman ihmetytti kun näitä "varapäiviä" oli kuitenkin käyttämättä. No, yksi yö vietettiin BC:ssä vielä ja sitten olikin alas marssin aika. Luulen että lähemmäs 30 km tuli tallattua yhden päivän aikana. Oli kiva päästä istumaan hetkeksi auton kyytiin - vikatikki, koska lihakset jämähti kyllä kokonaan. Puujalka kävelyä tuli harrastettua hetken ennen kuin veri alkoi taasen kiertää mutta kyllä hotlan suihku maittoi ja Andeskin maistui loistavalta!!

Mendozassa olisi luullut saanut lepäävänsä mutta saatiin juosta koko ilta officella järkkäilemässä asioista. Porukkaa ei pahemmin huvittanut jäädä hautumaan kaupunkiin + 40 asteeseen vaan päätimme lähteä uudelle reissulle kohti Cerro Plataa 6050m.

Hieno reissuhan siitä tuli, vaikka tuulta vastaan saikin taistella ihan tosissaan, ainakin meikäläinen. Eipä ole tullut oltua räsynukkena aikoihin, mutta selällään tuli käytyä tuulen ansiosta ainakin kolmisen kertaa.

Platan perusleiri sijaitsee 4200m jos lähdimme tekemään huiputus yrkkää. Matkaa ylös vain sellaiset 1850m ja sama tietenkin alas. Pakko myöntää, että ei hajuakaan mistä tuli revittyä ne viimoisetkin voimat, mutta kyllä oli poikki kun alas päästiin. Hetken uni ja särkylääke auttoivat pontevaan päänsärkyyn jonka jälkeen ruokakin maistui taivaalliselta.. Tosin meikäläisen pussiruoka oli jaettu jollekin jampalle mutta ei huolta, kräkkerit olivat taivaallisia :)

Reissu antoi paljon ja opetti vielä enemmän!

Koluhuja tuli, 2 x oikea olkapää pois sijoiltaan --> täytynee mennä näyttämään ortopedille kunhan kotiutuu jääkiipeilyreissulta ja vasemman käden sormi tikattu kasaan --> näyttää jo ihan ok:lta sekin. Vatsatauti yritti yllättää, mutta siihen tehosi Ciproflaksin niin hyvin ettei mitään sen jälkeen edes kuulunut. Seuraavan kerran kun reissuun lähtee niin enpä usko että menen enää kyselemään lääkelaukun täydennystä mistään työterkkarilta vaan eiköhän meili lähde kotipuolen hyvälle lekurille joka näistä asioista tietänee.... Sereventtikin toimi erittäin hyvin tuohon vuorilla tuppaantuvaan yskään, joten ei turhaa ollut sekään.

Iso kiitos erittäin HYVÄLLE reissuporukalle =) Hauskaa oli ja lentävät lähtemättömät kaskut jäävät elämään. Toivottavasti seuraavillakin reissuilla on hyvännäköisiä Norjalaisia nuoria miehiä heittämässä paitoja pois ;)

Ja ehkä vuoden kuluttua treffaamme big Leninillä....

Kiittää kuittaa ja kumartaa kotoolta käsin, Marika