Loppupaivat Uudessa-Seelannissa menivat vauhdikkaissa merkeissa. Aiski kavi hyppaamassa laskuvarjohypyn Wanakassa ja teimme useita lyhyempia vaellusretkia eri paikoissa. Fox Glacierilla osallistuimme koko paivan jaatikkoretkeen, jolloin tuli ensin kavella korkealle ylos sademetsaan, josta laskeuduimme suoraan alas jaatikkolle. Oli outoa, kun jaata oli jalkojen alla yli 100 metria ja vieressa lensi papukaijoja. Jaalla liikuttiin kenkiin sidottavien jaapiikkien ja kepin avulla ja paasimme kaymaan parissa jaaluolassakin. Franz Josef Glacierilla kavelimme vain jaatikon reunalle ihailemaan valtavaa jaamassaa joka valui ala vuorelta, paremmin tutustuimme viereisen kylan Glacier Hot Pools-kylpylaan, jonka kuumia altaita emme voineet ohittaa. Punakaiki taas oli pieni paikka lansirannalla, sen nahtavyyksiin kuuluivat Pancake Rocksit (meresta nousi pannukakkukasan nakoiset kivimuodostelmat) ja pari luolaa, joista toinen oli syvalla sademetsan keskella. Luola olisi ulottunut ainakin 200 metria kallion sisalle, mutta meidan pikkufikkareilla ei ihan hirvean syvalle viitsinyt kulkea. Yovyimme myos paikassa nimelta Otira, jossa ei siis oikeesti ollut yhtaan mitaan. Paikka valittiin aika randomina, mutta osottautui matkan parhaaksi majapaikaksi. Hotelli, jossa yovyimme, oli rakennettu 1860-luvulla ja huoneet oli sisustettu varmaan 1920-luvulla. Ihan mahtava paikka. Emme viitsineet turhaa vaivata omistajapariskuntaa etsimaan avainta huoneeseemme, silla olimme melkein ainoat vieraat, joten ei ollut niin vakavaa etta ovi oli auki koko ajan. Otira, it's a state of mind (viisaita lauseita mainosteepaidassa). Vikan yomme vietimme Akaroassa, lahella Christchurchia, joka oli oikein mukava ranskalainen kalastaja/turistikyla. Haikein mielin palutimme pikku Toyotamme Christchurchin lentokentalle, Eki palveli meita varsin hyvin 8 paivan ajan, ajomatkaa kertyi yhteensa n. 1700 km. Vasemmalla puolella ajaminen ei ollut yhtaan niin vaikeata (mahdotonta) kuin aluksi ajattelimme. Ihan vain muutaman kerran kaannyttaessa tuli sellainen taydellinen pimennys, ettei oikeasti ollut mitaan kasitysta kumpi kaista tulisi valita, mutta onneksi ratin vieressa oli pieni tarra meita koko ajan muistuttamassa: Keep left :) Driving for dummies... Niin ja Uusi-Seelanti on sitten oikeasti maa, jossa kaikkien pitaisi kayda. Ihan oikeasti.