Matkattiin 10 tuntia King of Bussilla (ihan oikeesti, sen nimi oli King of Bus) Vientianesta Pohjois-Laosiin, Luang Prabangiin. Aamusesta metsastettiin taas hotelli ja saatiin huone 90 000 kipilla eli noin 9 eurolla. Aiski otti flunssan takia valipaivan turismista ja mina suuntasin kaupungille katsomaan wateja (temppeleita). Talla kertaa kaksi riitti vaikka kaupungin watitarjonta onkin runsas. Muuten paivan sai kulumaan mukavasti vain kavellen ympariinsa ja ihmetellen kaupungin menoa. Ja juoden fruit shakeja (niita tulee ikava, kun Suomeen palaa). Temppeleiden lisaksi kaupungissa on myos paljon munkkeja, joten oranssi vari on aika muodissa taalla pain. Illalla kaytiin markkinoilla, joiden lapi en ihan onnistunut kavelemaan ostoksitta, vaan mukaan tarttui kaikenlaista kasityota. Aiti, odotettavissa postia... Lakisaateisesti kaikki paikat suljetaan taalla viimeistaan klo 23.30 ja jo kymmenelta olivat osa ravinteleista sulkeneet ovensa. Hipsimme takaisin hotelliin ja yritimme olla herattamatta perheen lapsia, jotka nukkuivat patjalla respan lattialla. Seuraavalle paivalle olimme varanneet veneretken Mekongilla, n. 25 kilsan paassa sijaitsevaan Pak Oun luoliin. Me jaimme viimeisten ihmisten joukkoon ja hyppasimme kaikkein pienimpaan purtiloon. Mutta meidan purkki osoittautuikin kaikkein nopeimmaksi ja ohitimme melkein kaikki muut. Matkalla pysahdyimme myos pienessa kylassa, jonka piti olla joku periteinen viinanvalmistuskyla, mutta se osottautuikin vain yhdeksi isoksi huivikaupaksi. Sabai-dii, juu baaiiii, leidiiii... No oli siella yksi tislaustynnyrikin, josta tippui ponua. Talla kertaa edes mina en ostanut mitaan. Itse Pak Oun luolat olivat ihan hienot, siella oli valtavavasti erikokoisia ja -nakoisia buddhapatsaita sijoiteltuna luolan seinamille. Ja huivikauppiaita (ei siis luolien seinamilla, vaan luolan portailla). Lisaksi taalla (Aasiassa yleisesti) kaupataan joka paikassa pieniin korikoppeihin suljettuja lintuja, jotka voi 1 dollarilla vapauttaa. Ihan hirveeta touhua kun ne pikku tintit tsirpittaa hadissaan ja joku lapsi heiluttaa sita koripalloa naamasi edessa. Seuraavaksi matkamme jatkuu pohjoiseen, Luang Nam Thaan, jossa olisi tarkoitus tehda jonkinlainen vaellusretki.