Seitsemän kaupunkia kahdessa viikossa ei ole oikea tapa matkustaa Uudessa-Seelannissa. Uusi-Seelanti on niin mahtava maa. Maisemat ovat todella kauniita. Vihreitä mäkiä, lumisia vuoria ja järviä. Ei olla koskaan nähty niin vihreää maata kuin tämä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja maassa on samanlainen rento tunnelma kuin Australiassa. Mikä parasta täällä on halvempaa kuin Ausseissa! Maassa asuu vain hiukan yli neljä miljoonaa ihmistä, joten täällä on todella rauhallista. Mikäli miettii auton vuokrausta kannattaa se tehdä täällä. Tiet ovat hiljaisia lukuunottamatta isoja kaupunkeja. Meidän tapauksessa Wellingtonia ja Aucklandia.

Pictonista otimme lautan Wellingtoniiin ja kolme tuntia myöhemmin saavuimme Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Oli outoa tulla pitkästä aikaa ihan kaupunki kaupunkiin. Ausseissa suurin osa kaupungeista oli niin pieniä paikkoja, että oli taas totuttelemista kaupunkielämiseen. Wellingtonista matkasimme Taupoon. Lake Taupo on Uuden-Seelannin suurin järvi. Täällä voi taas tehdä kaikkea benjihypyistä vesiurheilulajeihin. Taupo ja sen lähialue on vulkaanista aluetta. Alueella on geysireitä, kuplivia mutalätäköitä ja lämpimiä altaita (thermal pools) joihin voi mennä makoilemaan. Tauposta menimme Rotoruaan. Vaikka kaupungissa asuu yli 50 000 ihmistä, keskusta oli silti kompakti ja sen läpi käveli helposti. Rotorua sijaitsee myös järven rannalla. Kaupunki on vielä tunnetumpi vulkaanisesta toiminnastaan kuin Taupo. Kaupunkiin vapautuu vähän väliä rikkikaasuja. Haju ei onneksi muistuttanut mätää kananmunaa, enemmänkin palanutta popkornia. Harmiksemme sää ei suosinut meitä kun olimme Taupossa ja Rotorualla, joten emme juurikaan päässeet nauttimaan kaupungin tarjonnasta.

Uudessa-Seelannissa matkasimme bussilla. Firman nimi oli Nakedbus. Hyvää firmassa oli se, että nettisivujen kautta pystyi rakentamaan juuri sellaisen matkareitin kuin halusi. Hinnat vaihtelevat jatkuvasti. Mikäli sivuille osuu oikeaan aikaan matkan Wellingtonista Aucklandiin voi saada yhdellä dollarilla! Bussien taso tosin vaihteli. Etelä saarella matkasimme 10 hengen pikkupakussa sekä bussissa, joka oli varmaaan lainattu jostain Maailman ensimmäinen bussi- museosta. Bussi piti kamalaa mekkalaa, oli ahdas, siellä ei ollut vessaa (emmekä pysähtyneet vessatauoille). Bussiin oli juuri vaihdettu uusi vaihdelaatikko. Kuljettajalla tuntui olevan vaikeuksia vaihtaa vaihteita, ja joka kerralla tuntui kuin koko laatikko putoaisi tielle minä hetkenä tahansa. Pohjois-saarella bussien taso nousi ja matkustaminen oli mukavaa.

Joo-o, Uusi-Seelanti meni ohi aivan liian nopeasti. Tuntui, että suurin osa ajasta meni vain yhdestä kaupungista toiseen siirtyessä. Tässä vaiheessa reissua meitä kyrsii meidän matkalaukut. Ihmeellistä, että laukut ovat aina ahtaammat ja painavammat, vaikka laukkuun ei olisi tullut mitään uutta. Kaikki vaatteet ällöttää tässä vaiheessa. Yli kolme kuukautta pitänyt samoja vaatteita. Mielikuvitus alkaa loppua vaatteiden yhdistelemisessä. Tekisi mieli dumpata kaikki vanhat vaatteet. Ja vaatteiden pesu.. on ikävä omaa pesukonetta! Se on kumma, miten täällä vaatteet tulevat ulos koneesta likaisempina kuin ne sinne menivät. Odotetaan innolla, että päästään Jenkkeihin. Ollaan nämä kaksi viikkoa pidetty meidän budjetista kunnolla kiinni, että voidaan shoppailla meidän loput rahat Jenkeissä. Ihanaa, että ruokavalioon tulee jotain muutosta, kun viime päivät on mennyt kaurapuuro-nuudeli-omena ruokavaliolla. Sekin kyrsii...