12 tuntia puristuneena kahden henkilön välissä ei ole ihanin tapa matkustaa. Istuimme Elinan kanssa eri riveillä, eikä kumpikaan saanut nukuttua koko lennon aikana. Lähdimme perjantai iltana Aucklandista ja saavuimme San Franciscoon perjantai aamuna. Oli outoa elää kaksi perjantaita peräkkäin. Lämpötila oli 7 astetta ja sää on muutenkin heilunut 10 ja 15 asteen tienoilla, vaikka on tuntunut paljon kylmemmältä. Asuinpaikkamme on pari korttelia Union Squaresta ja kaikesta shoppailusta. Saavuimme Black Fridaynä eli Kiitospäivän jälkeisenä päivänä. Black Friday on iso shoppailupäivä Jenkeissä. Keskusta oli tupaten täynnä ihmisiä ja kaupoissa oli ihan mielettömiä tarjouksia.

Seuraavana päivänä palloilimme kaupungin homoalueelle Castroon, sateenkaarilippuja ja koiria vaaleanpunaisissa nutuissa. Oikaisimme Tenderloin alueen kautta, joka alkaa parin korttelin päästä missä asumme. Emme olleet etukäteen katsoneet minkälainen alue on kyseessä, koska paikka on ihan keskustan kauppojen vieressä ja alue oli muuten tähän mennessä ollut ok. Pääsimme kaksi korttelia eteenpäin kun alue muuttui täysin. Talot muuttuivat ränsistyneemmiksi, joka puolella oli kodittomia ja porukkaa seisoi kaduilla. Kaikki tuijottivat meitä. Ihmiset, joilla oli todellakin pari muumia karannut laaksosta tulivat selittämään meille ties mitä. Meistä näki jo kauas, ettemme kuuluneet katukuvaan. Ehdittiin jo miettiä, että jos meitä ei täällä ryöstetä/raiskata/tapeta niin ei sitten missään. Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana oikeasti alkoi vähän pelottamaan. Australiassa ja Uuden-Seelannissa oli niin rento tunnelma myös suurkaupungeissa, ettei siellä tarvinnut koskaan pelätä mitään. Karu herätys. Myöhemmin saimme selville, että alueella on paljon rikollisuutta varsinkin ryöstöjä ja pahoinpitelyitä. Jengit tappelevat huumereviireistään ja päivälläkin tapahtuu ampumisia. Seitsemän kymmenestä väkivaltarikoksesta tapahtuu tällä alueella. Ehkä ensi kerralla perehdytään alueisiin hiukan tarkemmin ennenkuin lähdetään vaeltelemaan uudessa kaupungissa. Emme ehtineet kovin pitkään olemaan Castrossa. Alkoi jo hiukan hämärtää ja meidän piti kiertää toista kautta takaisin hotellille. Viimeinen niitti oli kun joku koditon mies, joka näytti siltä kuin olisi ryöminyt ties minkälaisissa roskissa tuli peittonsa kanssa meitä vastaan suojatiellä ja heitti meille You're the ugliest ho I've seen. Tilanne oli niin koominen. Mä repesin täysin ja aloin nauramaan ja Elina sanoi, et nyt riittää. Me oltiin koko päivä saatu kestää kaikenlaisten sekopäiden kommentteja ja nyt oli tullut mitta täyteen.

Maanantaina suuntasimme Alcatraziin. Suuntasimme laituri 33:lle ja ostimme liput. Aikuisten liput maksavat 26 dollaria ja henkilöllisyystodistus täytyy olla mukana. Jos on osa ryhmää niin riittää, että yhdellä on henkkarit. (Tämä tarkoittaa, että allekirjoittaneella ei ollut papereita, mutta onneksi Elinaan voi aina luottaa.) Saarelle kannattaa mennä heti ensimmäisellä laivalla tai iltalaivalla, jolloin näkee auringonlaskun. Näissä on vähiten ihmisiä. Me menimme heti aamusta. Saarella saa itse päättää mitä haluaa tehdä. Siellä voi esim. katsoa pienen dokumentin Alcatrazin historiasta tai mennä suoraan vankilaan ja kiertää se kuunnellen kuullokkeista selostusta vankilan elämästä. Me kuuntelimme ensin vapaaehtoisena toimivan sedän selostusta vankien eri pakoyrityksistä. Oli oikeasti tosi hyvä, setä kertoi mielenkiintoisesti. Sen jälkeen menimme vankilan kierrokselle. Kierros kestää 45 minuuttia ja nauhan kertojina on entisiä vankeja ja työntekijöitä. Kierros kulkee koko vankilan ympäri ja oli ihan mielettömän hyvä. Kannattaa todellakin vierailla Alcatrazissa!

Alcatrazin jälkeen suuntasimme Chinatowniin. Kävelimme pitkin Broadwaytä ja ohitimme Goldfield's tatuointipaikan. Olin aikaisemmin katsellut San Franciscon tatuointipaikkoja, mutta mikään ei ollut tuntunut sopivalta. Päätimme vain piipahtaa sisällä katsomassa kuvia ja kyselemässä hintoja. Äiti voi nyt valmistautua pahimpaan... Mä otin tatuoinnin. Valitettavasti luit aivan oikein. Pojat Goldfield'sillä olivat todella mukavia ja mun onneksi ihanalla Steven Lamillä oli aikaa tehdä mun tatska. Otin sen ranteeseen ja jos olisin tiennyt, ettei se oikeasti satu olisin ottanut sen jo vuosia sitten. Paikka oli todella puhdas ja Steven oli tosi ammattimainen. No niin, äiti voi alkaa taas hengittämään. Sulla on kolmisen viikkoa aikaa friikkailla kotona ja menettää yöunet murehtien tätä. Sitten kun tulen takaisin kotiin tämä on jo ihan old news. :) Tatska on ihana ja siitä tuli just sellainen kun mä halusin! Voin suositella paikkaa, miesten kansiot olivat hyvät eivätkä hinnat ole mitään järkyttävän kalliita verrattuna toisiin paikkoihin.

San Franciscossa olemme olleet täynnä energiaa (johtuisiko kaikesta shoppailusta), joten päätimme kävellä Golden Gate sillalle. Katsoimme kartasta, että kävelemme vain meidän kadun loppuun, käännymme oikealle, suoraan ja vasemmalle. Hyvä idea sinänsä, mutta San Francisco on yhtä ylä- ja alamäkeä. Katu, jota pitkin meidän piti kävellä pitkään oli Divisadero Street. Älkää ihmiset tehkö samaa virhettä kuin me ja yrittäkö kävellä sitä. Tämä katu taitaa mennä San Franciscon korkeimman kohdan kautta. Mäki on pitkä, valtava ja jyrkkenee mitä korkeammalle mennään. Lopulta päästiin Golden Gaten puiston kohdille. Tässä vaiheessa silta näkyi edessämme kuitenkin liian kaukana meistä. Yhteistuumin päätimme, ettei meidän tarvitse päästä ihan sillalle asti, riittää, että näkyy kuvissa. Raahauduimme Crissy Fieldsille, joka on rannalla, ja josta on hyvä näkymä sillalle. Napsimme kuvat ja jostain saimme energiaa kävellä takaisin hotellille (eri kautta tietenkin). Oltiin kyllä ihan nuutuneita kun päästiin takaisin.

Huomenna käymme katsastamassa pari museota ennen lähtöä Las Vegasiin. Useilla museoilla on kuukauden ensimmäisellä viikolla, joku päivä jolloin pääsee ilmaiseksi sisään. Bussimme lähtee vasta klo:23 ja saapuu Vegasiin vasta seuraavana iltapäivänä. Bussimatkasta tulee mielenkiintoinen...