Maata jarkyttava jarina!

Aikamoista. Mekin olisimme voineet olla siella. Mita jos tama olisi tapahtunut pari viikkoa aikaisemmin? Me olisimme olleet siella. Meidan onneksemme olemme noin sadan kilometrin paassa kaupungista, jota jaristykset runtelivat voimakkaimmin. Aluksi sita ei oikeastaan edes tajunnut, kuinka isosta katastrofista oli kyse. Kesken tyopaivan Steven kysyi meilta, etta tunsitteko maan jarisevan jalkojenne alla. Eihan me oltu mitaan huomattu puunauksen keskella. Televisiosta alkoi heti live-lahetykset, joista pikkuhiljaa valkeni jaristyksen todellinen luonne. Oli hullua katsoa uutisista leikkaamatonta kuvamateriaalia, jossa rakennuksia sortui maantasalle ja ihmiset juoksivat pelko kasvoilla pitkin katuja. Kaikki oli ja on edelleen yhta sekasortoa. Meidan tyokavereidemme kodit ovat Christchurchissa ja heidan perheensa ja ystavansa asuvat siella. He tietenkin yrittivat tavoittaa laheisiansa, mutta puhelinlinjat olivat tukossa ja soitot eivat menneet lapi. TV-toimittajilta vaadittiin paljon, koska uutislahetykset oli hoidettava, vaikka omat perheet olivat viela teilla tietamattomilla.

Jaristyksessa on tuhoutunut erityisesti jaristyksen keskukseen joutunut pikkukaupunki Lyttelton ja Christchurchin keskusta. Kaupungin sydan, Christchurch Cathedral, on romahtanut, kuten myos monia muita isoja rakennuksia. Ihmisia on edelleen kateissa, arvioltaan 300 henkiloa. Kuollonuhreja on tahan mennessa todettu olevan 75. Luku varmasti kasvaa viela paivien edetessa. Loukkaantuneita on satoja, erityisesti murtumat ja selkaydinvammat ovat yleisia. Verenluovutukseen rohkaistaan kaikkia siihen kykenevia kansalaisia. 22.2.2011 jaa mahdollisesti maan tahanastisen historian synkimmaksi paivaksi. Koko Uusi-Seelanti myotaelaa tapahtumissa mukana.

Viime vuoden syyskuussa Christchurchia koetteli myos voimakas maanjaristys, joka oli voimakkuudeltaan yli seitseman Richterin asteikolla. Eilinen jaristys oli voimakkuudeltaan 6,3 Richterin asteikolla, mutta paljon edeltavaa aggressiivisempi. Syyskuussa valtyttiin kuollonuhreilta ja tuhot eivat olleet yhta mittavat. Talloin jaristys tapahtui yoaikaan, jolloin ihmisia oli vahan liikkeella, kun taas eilinen jaristys tapahtui ruuhkaisaan lounasaikaan.

Koko asia tuntuu meista edelleen aika epatodelliselta. Seuraamme uutisia jatkuvasti, mutta edelleenkin on vaikea ymmartaa, etta tama ei tapahtunut toisella puolella maailmaa, vaan tunnin ajomatkan paassa meista.

Taalla sita kuitenkin nyt eletaan ja polyt on edelleen pyyhittavana. Loppukevenykseksi voimme kertoa meidan valmistamastamme viiden tahden aamupalasta. Saimme yhtena aamuna tehtavaksemme valmistaa kolmelle henkilolle aamupalan huoneisiin, koska pomot olivat viettamassa viikonloppua muualla. Niinhan se sitten meni, etta pekonit karahtivat mustaksi ja sienet nayttivat enemman kuin epailyttavilta. Pekonia ei tietenkaan ollut jaakaapissa enaa lisaa, joten korjasimme asian laittamalla lautasille lisaa makkaraa ja papuja. Annoimme hotellivieraiden myos ymmartaa, etta pekoni on tarkoituksella tanaan erityisen rapeaa, Finnish style. Ainii, Saara on myos saanut liiallisesta ratin kaytosta hypothenar-alueen kipeaksi, VAS-kipujanalla arvoituna 6. Sanoimme eilen itsemme irti ja viikon irtisanomisajan jalkeen lahdemme menemaan taalta ensi keskiviikkona.

Parasta: Turva

Pahinta: Menetetyt ihmishenget