Morjesta eipa ole tullut kirjoteltua vissiin kolmeen viikkoon kun ei ole jaksanu lomailu vie voimat... Mutta kuitenkin kerrotaan nyt jotain viimeisista tapahtumista. Luang Prabangin jalkeen suuntasin Vang Viengiin ja siella vierahti jotakuinkin viikko. Kaverit teki aika pelivedon ja otti tuk-tukin Luang Prabangista Vang Viengiin ja kylla ne muakin pyyti mukaan mutta en viittiny lahtee kun kaikki puhu aidinkielenaan englantia niin oispa voinu tulla aika tylsa reissu meikalaiselle mutta toisaalta enpa usko etta kovin moni on tuk-tukilla suorittanu sita matkaa. Laosin tuk-tukit ei ole samoja mita naa Thaimaan invamopot vaan ne on sellasia pienia huonokuntosia lavaautoja mutta kuitenkin olihan niita kavereita yhdeksan etta onpa voinut olla tiivis tunnelma... Vang Viengissa ei paljoo muuta tullu tehtya kuin biletettya ja tuubailtua eli tubing. Se on siis traktorin sisakumilla lilluskelua jokea alaspain ja valilla rantabaareissa poikkeamista ja biletysta voin kertoo etta on jonkin verra rentouttavaa puuhaa ja tietysti jos lilluskelu rupes kyllastyttamaan niin matkan varrella oli kaiken nakosia spedelinkoja ja vesiliukumakia. Taidan sitten kotona hommata traktorin sisakumin ja kokeilla pienta extreme versioo ja laskea muutamat lahikosket alas ja tietysti samalla olutta naukkailen... Niin ja tulihan sita kokeiltua yo tuubailu ja se oli aika extremee pienen taskulampun kanssa pilkkopimeella joella ja valilla oli niin vahan vetta etta piti kavella mutta niin vaan selvittiin ihmisten ilmoille. Tosiasiassa Vang Viengiin on todella helppo jumahtaa ja todella vaikea lahtea pois on se sen verran rento paikka mutta taas toisaalta se on taas ihan perseesta...

Vang Viengista suuntasin seuraavaksi Vientianeen ja siellapa nyt ei paljoo nakemista ollut muuta kuin yks helevetinmoinen tulipalo mutta aika nohevasti vaan paikallinen palokunta sai tulen hallintaa ja estettya leviamisen muihin rakennuksiin oli nimittain mahdollisuudet tidella suureen tulipaloon koska rakennuksia oli vieri vieressa mutta niin vaan poijjaat taltutti liekit. Kalusto nyt ei ollut ihan suomen tasoa toisaalta nauratti mutta taas samalla kavi vahan saaliks nimittain ei hirveita savusukelluksia teha niilla varusteilla vaikka en minakaan nyt paljoa tiia suome palokunnan touhuista mutta sanohaan sen nyt jo jarkikin etta jos sinulla on kypara, takki ja shortsit jalassa niin onhan se aika turha menna minnekkaan palavaan rakennukseen niin. Mistapa mina tiian vaikka niilla on sitten eri varusteita tai ihan eri porukka niihin savusukellus hommiin mutta jos on niin ei niita kylla missaan nakyny. mukana mutta ei kait siina hirveesti ole aikaa ruveta kamoja vaihtamaan jos joku pitas liekeista pelastaa. Enpahan selosta enempaa kun asiasta tieda mutta nohevaa oli Laosin palokunnan toiminta. Yhtena iltana kaytiin jopa keilaamassa kolmen muun suomalaisen kanssa ja oli kylla ihan hauskaa ja sinasa outoa koska keilahalli oli ainut paikka mika oli auki ja mista sai kaljaa ja kellohan oli jopa ykstoista illalla etta biletys mahdollisuudet oli aika huonot jos bilettaa halus. No Eipa siina mieli teki takasin Thaimaahan ja rannoille eli otin sitten Vienyianesta lennon BKK:iin ja siten sain 30d:n leiman passiin ja sitten lahdin Ko Sametille.

Ko Samet oli oikeen miellyttava saari ja hiekka oli melkein kuin lunta ja mika parasta ja oudointa hiekka narsku jalkojen alla samallalailla kuin lumi. Sametilla viihdyin vissiin viis kuus paivaa ihan vaan lekotellessa ja merta ihaillessa. Eipa siella nyt oikeestaan mitaan ihmeellista tekemeista olekkaan kuin arskan otto taikka sitten vuokrata mopo tai monkija ja ajaa saaren paasta paahan. Seuraava on kylla jo nolo kertomus kerrotaan silti nimittain huomasin yhden pitserian ja siellahan oli sellanen syomis haaste ja ajattelin etta tuotahan pitaa kokeilla. Samana paivana en viitiny yrittaa mutta seuraavana paivana sitten kokeilin no sehan oli vaatimattomasti sellanen 20 tuumaa halkasijaltaan oleva pitsa ja jos sen pystyy syomaan yksin alle tuntiin niin se on ilmanen jos ei pysty niin pitaa maksaa 800b mutta voi pojat voin kertoo etta vaikka kylla minakin oon syony ja aika paljon niin ei sita perkeleen pitsaa kylla syo sikakaan tai olihansen aika moni pystyny syomaan kun katto wall of famea mutta meikalaisella ei ollu mitaan jakoja puolet jaksoin ja sinansa olis mahtunu mutta ei ollu mikaan kovin hyva pitsa ja kun rupes vaan yksinkertaisesta hissipoika kiipeemaan ylospain niin oli pakko luovuttaa, maksaa ja lahtea nolona lohduttavalle kaljalle. No ei tarvinnu sitten vuorokauteen syoda mitaan. Sametilla oli kylla hauskaa ja sieltakin muutamat suomalaiset loyty vaikka muuten tan reissun aikana on aika vahan tullu suomalaisia vastaan jos vertaa etta rutsalaisia on joka paikassa niin miks suomalaisia ei ole en tiia jospa tyo ette vaan uskalla lahtee... No samapa tuo ei ole minun ongelma hyvin taalla parjaa ilman suomalaisiakin mutta vaihtelu virkistaa ihan kiva puhua suomeekin valilla. Sen verran rupes sitten vetamaan taivasta synkaks etta ajattelin lahtea takasin mantereelle ja BKK:n kautta tanne Chiang Saeniin ja taalla nyt oon ollu muutaman paivan ja varmaan tossa viikonlopun aikan lahen taas Bangkokkiin shoppailemaan ja sittenhan sita onkin jo lahettava suomeen. Pitaa viela joku loru kirjottaa ennen kotiutumista mutta yksi harmittava takaisku on se etta kamera on niin taynna viruksia etta on ihan turha yrittaa laittaa mitaan kuvia mihinkaan. Prkl... Mutta jospa sen joku sais jossain kuntoon. Tahan hataan nyt en muuta muista mutta on tassa nyt aika lailla varmaan kaikki tarkeimmat kuulumiset. Morjes...