Buddha temppelit ja Ruokaa

Viime viikolla (viikko 45) käytiin vierailemassa kahdessa eri Buddha temppelissä. Syystä että UCCD kurssiin kuuluu että menemme tutustumaan jonkin eri uskonnon harjoittamispaikkaan ja haastattelemme ihmisiä sieltä. Singaporessa on hyvin monen eri kulttuurin edustajia ja sen vuoksi valinnan varaa eri uskontojen välillä on myös paljon. Valittiin parin ryhmäläisen kanssa sama uskonto, joten menimme porukalla sitten käymään munkkien luona.

Ensimmäinen temppeli oli sellainen kaikille avoin turistikohde ja sieltä emme saaneet irti mitään muuta kuin kuvia. Tästä närkästyneinä paikalliset ystävämme Jordan ja John olivat soittaneet toiseen "kunnon" Buddha temppeliin ja sopineet lauantaille ajan haastatteluun. Eihän siinä sitten muuta kun lauantaina uuteen temppeliin ja saamaan munkeilta kunnon vastauksia. Oltiin tehty parit kyssärit valmiiksi mutta siihen se valmistautuminen sitten oikeastaan olikin jäänyt.. Ei stressiä munkit on varmasti rentoa väkeä -asenteella lähdimme liikkeelle ja olimme oikeassa Ei ollut mitään turhia pokkurointeja ja tunnelma oli vapautunut koko haastattelun ajan. Istuimme pyöreän pöydän ääreen ja meille tarjottiin teetä ja vettä. Jordan ja John hoitivat pääasiassa munkeilta kysymysten kyselemisen ja me Mikon kanssa teimme kovasti muistiinpanoja. Meiltä munkit kysyivät Suomesta ja Suomen uskonnoista. Siinä pyörähti 1.5h jonka jälkeen otimme parit valokuvat munkkien kanssa ja lähdimme takaisin MRT asemalle. Kokemuksena koko homma oli uusi ja munkkien puheita oli mielenkiintoista kuunnella, koska he kertoivat esimerkkejä ja vertauksia nykymaailmasta.

Toinen mainitsemisen arvoinen tapahtuma viime viikolla oli, että kävimme ensimmäistä kertaa meidän UCCD ryhmäläisten kanssa porukalla syömässä. Menimme Chinatowniin, jossa olimme sopineet tapaavamme MRT asemalla. Emme vielä olleet Mikon kanssa käyneet Chinatownissa Singaporessa, joten senkin puoleen oli kiva lähteä käymään vähän uusilla kulmilla. Aikamme porukassa kierreltyämme menimme syömään ns. ruokakadulle, jossa oli pelkästään ruokakojuja. Aikaa kului sellainen tunnin verran, jonka jälkeen lähdimme uuteen paikkaan ostamaan jälkiruokaa eli jäätelöä

Parasta on, että jutustelu sujuu jo melko mukavasti ilman epämukavaa oloa ja stressiä siitä mitä sanoa. Oli hauska huomata miten aika vain eteni ja ennen kun huomasikaan oli jo ilta ja aika lähteä kotiin.