Parina viime yönä on tullu herättyä ukkosmyrskyihin. Oikee sellasia kunnon myrskyjä, jotka kestää pari kolme tuntia ja missä salamat välähtelee 10sekunnin välein ja tuntuu et koko taivas räjähtää. Tälläsiä myrskyjä en muista koskaa kokeneeni Suomessa. Ja koska tässä huoneen ikkunoissa ei ole mitään tiivisteitä kuuluu sateen ropina "hienosti" sisälle, ukkosesta puhumattakaan.. Mutta eihän siinä. Kuhan vedet pysyy ulkopuolella niin muulla ei ole väliä Asiaan-------->>>>

25.-28.10 teimme Mikon kanssa nopean 3 yön reissun Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Hotelli oli varattu alle viikko ennen matkaa, joten reissu oli vähän sellainen lähdetään nyt kun mahdollisuudet on - tyyppinen ratkaisu. Pääasiassa mielessä oli halvemmat hinnat eli ostoksien tekeminen ennemmin kuin nähtävyyksien katsastaminen. Ennen lähtöä luimme Suomalainen Matkaopas - kirjasarjasta Malesiaa käsittelevän osan ja sieltä saimme kaikki tärkeimmät tiedot miten siirtyminen kätevimmin käy Singaporesta Kuala Lumpuriin.

Lähdimme liikkeelle klo 7 pintaan lauantai aamuna ja jäimme Kranjin MRT-asemalla pois, josta jatkoimme $1.30 hintaisella non-stop bussiyhteydellä kohti Malesia rajaa. Matkalla oli kaksi pysähdystä, jolloin nousimme ulos bussista: Singaporen passitarkastus, joka kesti n.30min ja Malesian passitarkastus, jota kesti n.1h. Aikaa kului hieman maahantulokortin etsimiseen ja täyttämiseen. Samalla bussiyhteydellä jatkoimme matkaa Malesian puolelle Johor Bahrun kaupunkiin ja Larkin-bussiasemalle saakka, jossa ostimme liput Kuala Lumpuriin. Emme olleet ottaneet selvää lippujen hinnoista etukäteen ja meitä hieman ehkä huiputettiin meno matkan hinnassa, koska maksoimme siitä KL:n 120 ringgittiä yhteensä ja paluusta 62 ringgittiä yhteensä plus, että paluumatka oli hienommalla bussilla. Ringgitit jaetaan 4:llä niin saadaan hinnat euroiksi ja koska matkaa oli kuitenkin n. 340km Johor Bahrusta KL:n ja bussien penkit olivat samaa tasoa kotisohvan kanssa, ei hinta ollut mikään aivan mahdoton

Kello 17 saavuimme Kuala Lumpuriin. Ilma oli reilusti kuivempi ja liikenne sekaisempaa kuin Singaporessa. Jäimme Pudu Rayan -bussiasemalla pois ja ensimmäiset sanat jotka kuulin olivat: "Need a taxi?" Kadut olivat likaiset ja ilmassa oli epämiellyttävä haju, johtuen pakokaasuista ja kuumuudesta. Olimme tutkineet valmiiksi miten pääsemme bussiasemalta hotellille ja koska matkaa ei ollut kuin max. 1km päätimme etsiä hotellin kävellen. Hotelli löytyi ja varauksetkin olivat kunnossa joten ei muuta kun kamat huoneeseen ja syömään.

Eka ilta meni ihan vaan ihmetellessä ja syömäpaikkaa etsiessä. Kaikki näytti niin epähygieeniseltä että päätimme turvautua nälissämme McDonaldsiin ja hieman kierrellä hotellin ympärillä. Kaikki olivat varoitelleet, että Malesia on vaarallinen paikka ja muuta vastaavaa, mutta kertaakaan ei tullut matkan aikana sellainen olo, että olisi tarvinnut olla edes huolissaan.

Hotellimme nimi oli Swiss Inn ja maksoi 50€/per ukko kolmelta yötä. Hotelli sijaitsi Chinatownin kaupunginosassa ja hintaan kuului aamupala hotellilla. Aamulla menimme aamiaiselle ja olimme päättäneet lähteä siitä suoraan kävellen etsimään parhaimmat ostoskeskukset. Karttana meillä oli matkaoppaan kartta mihin oli merkattuna monia paikkoja missä vierailla. Aikaa kävellessä vierähti enemmän kun olimme ennakoineet, joten päätimme vain mennä yhteen ostoskeskukseen ja jättää muut seuraavalle päivälle.

Päätimme suunnata Petronas-torneja kohti ja matkalla räpsimme kuvia aina kun mahdollista. Petronas-tornit olivat korkeat, mutta eivät ne olleet mitenkään niin ihmeelliset kun olin kuvitellut. Onhan noita korkeita taloja jo tullut nähtyä.. Torneilla oli hieno ostoskeskus Suria KLCC mistä löytyi kaikki maailman hienoimpien ja kalleimpien merkkien liikkeet. Keskuksessa oli kerroksia muistaakseni 5 ja aikaa kului sellainen 6h. Ostettavaa olisi kyllä ollut, mutta hintalapun tarkistus usein oli se joka viimeistään sai jättämään tuotteen hyllyyn.. Parit hienot bokserit ostin ja t-paitoja pari. Tullessamme ulos tornit näyttivät hienommilta, kun ne olivat valaistu ja oli pimeää. Kaupoissa käyskentely oli samanlaista kuin Singaporessa, koska myyjät olivat samanlaisia eli tulivat heti kimppuun ja kyselivät tarvittiinko apua. Suria KLCC:n ulkopuolelta otimme taksin hotellille. Hinnasta piti sopia ennen taksiin hyppäämistä, koska oli ilta ja taksit eivät pitäneet mittareita päällä. Kuski sanoi aluksi 30MYR(ringgit), mutta hetken vänkäämisen jälkeen saimme hinnan tippumaan edes vähän (25MYR) ja hyppäsimme kyytiin. Matkalla kuski kyseli kaikkea mistä olimme ja miksi olimme tulleet. Neuvoi minne kannattaa mennä jos haluaa halvemmalla ostella ja kertoi myös paikat missä on parhaimmat naiset ja hinnat tuli myös selväksi. Samaan hengenvetoon myös varoitti, että nämä samaiset naiset ovat Kuala Lumpurin taitavimpia taskuvarkaita Kello oli jo melko paljon kun tulimme hotellille ja kävimme ostamassa jotain pientä syötävää ja juotavaa 7elevenistä --> unille.

Maanantaina aamupalan jälkeen taas liikkeelle ja kohti uusia ostospaikkoja. Tällä kertaa suuntasimme Bukit Bintang nimiselle alueelle, joka oli hitusen lähempänä kuin Petronas-tornit. Matkalla taas kuvia ja hikoilua. Lot10, Piccolo Galleria ja KL Plaza ostoskeskukset kävimme läpi suhteellisen tiiviillä tahdilla ja pysähdyimme oikeastaan vain syömään. Ihmisiä ei ollut aamulla vielä paljoakaan liikkeellä lähinnä porukka näytti turisteilta aivan kuten mekin, mutta klo 12 jälkeen porukkaa alkoi olla taas jo normaaliin tapaan. Maanantai oli Hindujen juhlapyhä, Deepavali, joten olisko sillä ollut jotain tekemistä asian kanssa.. En tiedä.

Mukaan tarttui kauluspaita, suorat housut, vyö, mustat juhlakengät (koska menemme 26.11 käymään Singaporen parlamentissa ja siellä tarvitsee olla), normaalit kengät, treenikassi, t-paitoja 4kpl ja sukat. Aidot sulkapallot olisivat maksaneet 7-10€/purkki, mutta koska ei ole mailaa niin ei viitsinyt ostaa sitten pallojakaan. Takaisin hotellille ja ostamaan juomista... Hotellimme takana oli Chinatownin markkinakatu jota lähdimme tutkimaan samalla kerralla. Katu oli jaettu kahteen kapeaan käytävään ja kaikkialla roikkui paitoja, kenkiä ja vaikka mitä. Vaikka ihmisiä oli tungokseen saakka tunnelma oli kuitenkin jotenkin mukavampi kuin esimerkiksi Tallinnan halppishalleissa. Vaikka myyjillä olikin tuotteiden hinnoissa puolet ilmaa ja osa tuotteista oli ehkä tökerösti tehtyjä myyjät hymyilivät ja olivat iloisia, joka teki kiertelystä jopa mukavaa. Kierrettyämme kadun päästä päähän löysimme mukavan näköisen Reggae-baarin jonne menimme tuhlaamaan loput rahamme ja katsomaan Englannin valioliigaa muiden turistien kanssa Olut ei ollut mitään halpaa joten emme montaakaan tuopillista saaneet ja lähdimme hotellille, koska aamulla bussi kohti Johor Bahrua lähti jo klo 11. Hienot kortitkin ostettiin, mutta lähetys jäi hieman puolitiehen, koska postimerkkejä ei saanut muualta kuin posteista ja lähimmät olivat niin kaukana että ei keretty enää lähteä ostamaan.

Tiistain paluumatka meni bussilla leppoisasti, passijonoissa odotellessa ja illalla klo 16 olimme takaisin kotona Singaporessa. Kokonaisuudessaan onnistunut reissu!