Suosittelen varaamaan hieman aikaa tähän, vain 6 ja puoli sivua tekstiä :D Tällä kertaa Jussi kirjoitti puolet tekstistä.

Jussi:

Tällä hetkellä olemme Cairnssissa, mutta siitä tulee juttua vähän myöhemmin. Nyt kerron roadtripistämme, joka kulki Brisbanestä Port Douglasiin. Johanna teki reissusta muistiinpanoja päiväkirjaan 26 sivun verran, joten yritämme tiivistää niitä tähän. Matka sujui hyvin, vaikkakin matkan ensimmäinen viikko oli todella sateinen. Vettä tuli joka päivä ja välillä oikein kaatamalla, sen takia alkumatkan kohteet jäivät vähemmälle huomiolle.

Ennen reissua käväisimme Gold Coastilla tapaamassa meidän housesitting paikan omistajia, Jannea ja Graemea. Kävimme heidän kanssaan päivän aikana kolmessa eri ravintolassa ja pesimme myös heidän autonsa hyvästä hinnasta. Janne antoi meille paljon esitteitä reissulle mukaan, camping site-opas oli tosi hyödyllinen, koska sen avulla löysimme ilmaisia yöpymispaikkoja. Meillä oli todella mukava päivä heidän kanssaan, oli hieno nähdä myös karvaiset lemmikit pitkästä aikaa. Aamulla Janne vei meidät Brisbaneen autovuokraamoon ja haikeina hyvästelimme Jannen ja koirat.

Autoksi Johanna valitsi ainutlaatuisen lilan värisen Jucyn. Meille tarjottiin myös vakuutusta autolle, mutta lyhyehkön kinastelun tuloksena emme sitä ottaneet. Johanna vakuutti minulle, että olen niin hyvä kuski ettei vakuutusta tarvi ottaa. Autosta löytyi sisältä pyyhkeet, retkituolit ja paljon keittiövälineitä. Saimme mukaan ilmaiseksi navigaattorin, josta oli suuresti apua. Brisbanesta ajoimme Cabooltureen jälleen hyvästelemään ihmisiä, Johannalla tuli tippa linssiin, kun hyvästelimme mansikkafarmin työntekijöitä. Kun auto oli lastattu täyteen kamaa, oli aika lähteä tien päälle.

Reissun ensimmäinen etappi oli Glass House Mountains tunnin ajomatkan päässä, 7 ns. laavatappia/vuorta. Maisemat olivat hienot ja hetken ihailun jälkeen lähdimme ajamaan ensimmäiseen yöpaikkaamme Noosaan. Noosa on kuuluisa hienoista ravintoloistaan ja se onkin lähinnä rikkaiden ihmisten lomakylä. Kävimme Noosan päärannalle ja illemmalla käväisimme myös Sunshine Beachillä, jolla oli huimat aallot. Noosa ei kuitenkaan pidemmän päälle tarjoa mitään köyhille backpackereille, joten siellä ei siis kovin kauaa viivytty. Ensimmäisen yöpaikan etsintä osoittautuierittäin hankalaksi, löysimme kuitenkin sellaisen läheisestä Eumundin kylästä. Nukuimme poliisiaseman lähellä sijaitsevalla parkkipaikalla, vaikka parkkipaikalla yöpyminen ei olekkaan laillista ja ei se tunnu turvalliselta vaihtoehdolta, mutta emme halunneet maksaa yöpymisestä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä Eumundin kuuluisalle käsityötorille ja aamulla herätessä oli yllätys, että olimme vain 50 metrin päässä torista. Torilla oli myynnissä upeita käsitöitä ja hyvää ruokaa, mutta tori ei kuitenkaan ollut niin iso kuin mainostettiin. Suihkua emme löytäneet Eumundista, joten pikainen naaman- ja hampaidenpesu suoritettiin läheisessä yleisvessassa.

Sitten lähdimme ajamaan kohti Gympietä, jossä piipahdimme kaupassa ja lounastamassa Pizza Hutissa. Gympie oli vain pieni kylä Bruce Highwayn varrella, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Matkan varrella ihastelimme vuorisia maisemia, sokeriruokopeltoja ja eläimiä niityillä. Vastaantulevista autoista ainakin joka kolmas oli karavaanari, tämä ajoreitti on todella suosittu upeiden maisemien takia. Matkalla löysimme kirjan avulla ilmaisen yleissuihkun ja niinpä pääsimme virkistäytymään. Sen jälkeen suuntasimme Maryboroughiin, jossa käväisimme ihailemassa vanhoja, kauniita rakennuksia, se on Queenslandin vanhin kaupunki. Sitten ajoimme Hervey Bayhin, joka oli hieno kaupunki meren äärellä ja siellä oli paljon kalliin näköisiä lomaosakkeita ja hienoja rantoja. Tykkäsimme siitä enemmän kuin Noosasta, koska se ei ole niin turistirysä. Johanna kokeili kalaonneaan hevosfarmilta saamillaan välineillä, mutta valitettavasti emme saaneet illalliseksi kalaa. Pimeän lähestyessä oli taas aika etsiä yöpymispaikka, Hervey Bayssä ei sellaisia ollut joten täytyi etsiä muualta. Huomasimme, että navigaattoriin voi syöttää myös koordinaatit, joten löysimme kirjasta yöpymispaikan ja syötimme tiedot naviin. Paikka oli 50 kilometrin päässä ja huomasimme puolessa välissä matkaa, että bensa alkaa olemaan lopussa ja oli pilkkopimeää, niin me päätimme yöpyä jonkin pubin edessä sijaitsevalla parkkipaikalla.

Aamulla olimme edelleen elossa ja autossakaan ei näkyny kengänkuvia. Sitten tyttö-kartturini ohjasi meidät Australian kuuluisaan rommikaupunkiin, Bundabergiin. Kysymys lukijoille, löytyykö Suomen alkon valikoimista Bundabergin rommia, logossa on jääkarhu. Täältä kuitenkin löytyy Finlandia vodkaa paikallisesta alkosta. Sokeriruoko on n.3 metriä korkeaa ja näyttää hieman bambulta, sitä viljellään paljon täällä pohjois-australiassa. On hieno ajaa valtatiellä, kun molemmilla puolilla kasvaa ruokoa. Ennen Bundabergin keskustaa oli leirialue, kävimme tutustumassa siihen ja tekemässä ruokaa ennen kaupunkiin tutusmista. Pääkokki Johanna testasi pikkuisen kaasuhellan, mikä osoittautui hyväksi, mutta hitaaksi. Leirintäalueella saimme kaksi uutta kaveria, pienen pojan, joka ensimmäisenä kertoi meille, että hänellä on tyttöystävä. Toinen kaveri oli kiva koira, joka käveli kuulemma kuin pingviini. Halusimme käydä kuuluisalla rommitehtaalla kierroksella, katsomassa rommin valmistusta sokeriruo´oista. Kierros oli kaikkea muuta kuin ilmainen ja emme päässeet lähellekkään tehdasta, vaan kiersimme turisteille tehdyssä esittelyssä. Rommin valmistusta oli simuloitu erilaisilla väreillä putkien sisällä ja hajunäytteillä eri vaiheiden välissä. Seinillä oli kertomuksia tehtaan historiasta, tehdas oli palanut kaksi kertaa olemassaolonsa aikana. Kierros kesti n. 15 minuuttia ja sen jälkeen saimme maistaa rommia. Ei voitu kauheasti maistella, koska olin itse kuskina ja Johanna ei pahemmin rommista tykkää. Olimme erittäin pettyneitä kierrokseen, koska emme päässeet käymään tehtaassa ja hinta oli aivan liian korkea esittelyyn nähden. Emme suosittele kenellekkään tätä kierrosta, varsinkaan backpackereille tästä ei jää käteen kuin päänsärky menetetyistä rahoista. Bundabergin keskusta ei ollut kovin kaksinen, se oli ehdottomasti reissun rähjäisin kaupunki. Siellä ei ollut kauheasti tekemistä, niinpä suunnistimme läheiselle beachille, jossa Johanna kasvatti simpukkakokoelmaansa. Siellä näimme myös valaan kaukana merellä, se piristi päivää hieman. Rannalla oli meidän onneksi suihkut, jotka kylläkin olivat jääkylmät ja ne sijaitsivat vessan ulkoseinällä, johon kaikilla oli näköyhteys. Sieltä ajoimme takaisin leirintäalueelle yöpymään. Reissun aikana menimme nukkumaan jo n.9 aikoihin, koska useana iltana satoivettä ja oli pilkkopimeää.

Aamulla poika ja koira tulivat morjenstamaan meitä, poika kysyi, että voisko ne seurata meitä. Vastasimme, että ilman muuta. Bundystä lähdettiin ajamaan Agnes Wateria kohti, jossa vaihteen vuoksi satoi vettä ja oikein kaatamalla. Siellä käytiin vain pikaisesti ulkona tsekkaamassa ranta, joka näytti hienolta, kun reunalla oli kallioita. Paikka oli kiva ja aika hiljainen paikka.

Jossu:

Sieltä ajoimme Town of 1770, minne johti todella kapea ja huonokuntoinen tie. Sieläkään ei hirveästi mitään ollut, mutta upea paikka meren ääressä kallioiden päällä, sateella sekin paikka jäi vain autosta ihailuun. Pikavisiitin jälkeen lähdimme Gladstoneen, matkalla olis ollut muutama hieno kansallispuisto sekä Boyne saari, mutta kaatosateella ei niihinkään viitsitty mennä. Gladstonessa ajauduimme lopuksi kirjastoon nettiin ja lukemaan lehtiä, kun ei autossakaan viittinyt koko päivää istua. Matkalla koko ajan ylemmäs ja ylemmäs mentäessä huomaa, kun kasvillisuus muuttuu koko ajan viidakkomaisemmaksi ja ilmankosteus lisääntyy, sekä vuoria on enemmän. Aborginaaleja on myös paljon enemmän, mitä ylemmäs trooppiseen pohjoiseen mennään. Jatkoimme Gladstonesta ylemmäs ja pimeä oli taas tulossa, onneksi löysimme hyvän ilmaisen leirintäalueen tien vierestä, missä oli varmaan 50 caravaania. Nähtiin leirintäalueella söpö kirkkaanvihreä sammakko ja miljoona ällöttävää mustaa sammakkoa. Kuolleita eläimiä ollaan nähty reissun aikana myös paljon tienvieressä, enimmäkseen kenguruita.

Rockhampton on kuuluisa karjantuotannostaan ja sen näki kaupungissakin, kun joka puolella oli lehmäpatsaita :D Kävimme sielä pörräämäs ostoskeskuksessa ja Juice löysi itselleen shortsit ja paidan. Keskustassa todella tunsi jo ilmaston kosteuden, koko ajan vaan hikos, vaikka ei ollut edes niin kuuma. Lounaan jälkeen lähdettiin Emu Parkkiin, en tiedä mistä nimi on peräisin, mutta mukava pieni rantakylä se oli. Kävimme reissun ekaa kertaa uimassa siellä, vesi oli todella kirkasta ja lämpöistä, mutta vedessä olevat hengenvaaralliset meduusat oli koko ajan mielessä, joten ei kovin kauaa viitsinyt pulikoida. Rannan vieressä oli sisällä suihkut, mikä kruunas kaiken. Sieltä suunnistimme läheiseen Yeppooniin, mikä oli samantapainen paikka, mutta selvästi enempi turistipaikka, hieno paikka sekin rantoineen. Byfieldin kansallispuisto oli seuraava pysäkkimme, hieman kyllä pelotti nimittäin se oli tarkoitettu pääasias nelivetoisille. Tie oli jyrkkää nousua ja laskua ja se todella oli viidakkoa ja matkanvarrella oli paljon soita, mitkä näytti siltä, että sielä asuu satoja krokotiilejä ja pythoneita. Tiet jotka johti sademetsä- ja maisemapoluille oli hiekkateitä, joten niihin ei viitsitty mennä. Yksi paikka mihin oli pakko päästä oli lyhyen hiekkatien päässä, yhtäkkiä edessä oli n.10 m leveä joki, mikä oli ilmeisesti vähän tulvinut, siitä olis pitänyt mennä autolla yli ja tienpäällä oli 60cm vettä. Joen vieressä oli vielä krokotiilivaroitus, ettei saa edes kalastaa rannan läheltä, ei tulis ekana mieleen mennä siitä yli autolla. Ajeltiin ja tutkittiin paikkaa missä voitiin, mutta sateen vuoksi pysyttiin auton sisällä. Sieltä lähdettiin hämärän tullessa takaisin moottoritielle etsimään seuraavaa leirintäpaikkaa. Yaambaan oli läheisin paikka mistä löytyi ilmainen leirintäpaikka, sinne siis.

Jussi:

Seuraalle päivälle toivottiin aurinkoa ja sitä saatiinkin ainakin puoli tuntia. Ajettiin piiitkä matka Rockhamptonista Mackayhin, matkaa oli n.350km. Bensa on kallista kaupunkien väleillä niinpä kannattaa tankata aina kaupungissa. Bensalitran hinta on n.80-90 senttiä euroissa. Meidän auto vei bensaa n.12 litraa satasella eli ei mikää ekokaara. Mackayhin saavuttiin peput puutuneina. Se vaikutti ensisilmäyksellä mukavalta kaupungilta, siellä on paljon rantoja, asukkaita 91000 ja siellä meinas aiva läkähtyä kun aurinko vähän pääsi paistamaan. Käytiin uimassa yhdellä biitsillä, nähtiin rapu ja sielläkin oli varoituksia meduusoista. Sitten suunnistettiin kirjastoon lataamaan kännyköiden ja kameran akut. Leirintäpaikanlöytäminen tuotti vaikeuksia, koska navigaattori ohjasi meidät aiva väärään paikkaan. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme itsemme rannan läheisyydestä, jossa oli hyvä paikka leiriytyä. Aamun valjetessa oli iloinen yllätys, kun vieressä oli lämpimät sisäsuihkut. Päivä alkoi kiertämällä ostoskeskusta ja sen jälkeen ajelimme läpi Mackayn rantoja. Yhdellä rannalla Johanna kokeili jälleen kalastaa, mutta kun hän heitti ekaa heittoaan, veivi putosi veteen ja samassa meri huuhtoi sen pois. Se siitä kalastamisesta sitten L. Iltapäivällä yritettiin keksiä jotain tekemistä sadepäivälle, kierreltiin kauppoja ja varattiin hostelli Cairnssista.

Vietettyämme kaksi yötä Mackayssä lähdimme ajamaan kohti Airlie Beachiä. Se oli aiva upea paikka, sääkin oli parempi kuin oli ollut koko reissun aikana. Ensimmäisenä ihmeteltiin alhaisia hintoja, ravintolassa lounas maksoi vain 6,50$ ja hyvää oli. Myös bensa oli halvinta tähän mennessä, vaikka Airlie Beach on lomakohde. Siellä oli todella paljon turisteja ja vielä enemmän backpackereita, ja joka puolella oli turisti-infoja. Kauppakatu oli vilkas, paljon baareja ja matkamuistomyymälöitä. Ranta oli siisti ja vesi oli turkoosin väristä, meressä ei kuitenkaan ollut uimassa montaakaan henkilöä meduusojen vuoksi. Onneksi siellä oli kuitenkin uimalaguuni, joka oli aivan meren vieressä ja ei tarvi pelätä, että olis mitää elukoita. Airlie Beachin lahellä sijaitsevat kuuluisat WhitSunday saaret, joita on yhteensä 74 ja kuuluisin niistä on Whiteheaven, missä on vitivalkoista hiekkaa rannalla. Saarille tehdään paljon risteilyjä ja niihin kuuluu yleensä snorklausta ja tustustumista saariin. Me oltiin kovaa menossa varaamaan matkaa niille, mutta ei ollut kuin yksi paikka jäljellä ja ne oli varattu sen jälkeen moneksi päivää. ´´Hieman´´ kyllä harmitti, nimittäin rantaa kehutaan yhdeksi maailman hienoimmaksi. Täällä yöpaikan löytäminen ei ollut vaikeata, koska kaikki backpackerit olivat kokoontuneet samalle parkkipaikalle, jossa oli kylläkin NO CAMPING- kyltti, mutta ei kukaan kyllä tullu sanomaan mitään. Aamulla heräsimme varhain kovaan hälinään, joka tuli lauantaitorin valmisteluista. Kävimme kiertelemässä torilla, siellä oli myös mahdollisuus ratsastaa kamelilla, mutta hinta oli turhan kova, 25$/15 minuuttia. Sen jälkeen suuntasimme uimaan lagooniin, jossa Jossu poltti taas vaihteeksi naamansa ja olikin sitten Nasse-setä lookilla seuraavan viikon. Airliella vietimme kaksi yötä, kävimme maisemakierroksilla ja satamassa pörräämässä.

Matkalla Boweniin kävimme katsastamassa yhden vesiputouksen, ja tietysti kaatosateessa. Tie oli jo lähellä tulvia, joten ei sinne voinu jäädä kovin kauaksi aikaa ihailemaan. Bowenia ympäröivät monet rannat, kävimme katsomassa kun vietnamilaiset tomaatinpoimijat kalastivat pitkän laiturin päässä. Rannoilta Johanna löysi hienoja koralliriutan paloja ja simpukoita kokoelmaansa. Kävimme kiertelemässä monia merkittyjä maisemapolkuja, meren reunoilla oli paljon isoja kivenjärkäleitä. Bowenin keskusta oli todella kuiva, siellä ei kauheasti menoa ollut. Bowenissa oli kuitenkin hieno ilma, joka piristi mieltä.

Jossu:

Bowenista ajoimme Townsvilleen, se on keski Queenslandin isoin kaupunki, olikin jo ihan kiva tulla vähän isompaan kaupunkiin välillä. Ajettiin Homewillen ja Ayrin läpi, mitkä olivat pienempiä kaupunkeja sisämaassa. Townsvillen keskusta oli aika lailla remontis, siellä ei sen takia viihdytty kauaa ja mentiin heti ranta-alueelle, mikä oli upea. Siellä oli paljon BBQ paikkoja, lapsille melkein kuin vesihuvipuisto ja sekin ilmainen, kaikki oli niin siististi laitettu hienoja kukkaistutuksia ja alueella oli myös uima-allas, sekin oli kylläkin remontissa. Townsvillen keskellä on korkea vuori(Castle Hill), mihin pääsee autolla ylös näköalapaikalle. Ajoimme vuoren päälle ja maisemat sieltä olivat jälleenkerran hienot ja sielä oli kivoja ja hikisiä reittejä vuoren päällä. Townsvillessä tuntui jo, että joka toinen ihminen on melkeen tumma eli Aboriginaali. Yhdessä opaskirjassa oli mainuttu uima-altaasta, mikä oli 20 km päässä keskustasta. Päätimme lähteä sinne, koska olo oli suhkot hikinen kiipeilyn jälkeen. Uima-allas osoittautuikin aivan huippu paikaksi, se oli melkein kuin 5 tähden ulkokylpylä, kaksi isoa allasta ja vesi oli ihanan lämmintä, hienot kuumat suihkut ja vessat. Paikka oli ihan uusi, kun sitä ei missään edes mainostettu. Altaat oli joen vieressä ja taustalla näkyi vuoristoja, oli hieno fiilis uida sielä ilta-auringossa. BBQ-paikkoja ja oli paljon ympärillä ja lasten leikkipaikkoja, kaikki tuo ilmaista. Illaksi päätimmekin hakea, perus aussi BBQ pöperöt, ja grillata samalla alueella. Täydellinen päivä varsinkin, ku aurinko paistoi koko päivän. Townsville oli kans paikka, johon voisin muuttaa vaikka heti, paitsi sen sadekauden voisin olla jossaki muualla :D Löydettiin illalla hyvä yöpymispaikka huoltoaseman takaa, siellä oli muitakin backpakkereita. Tuntuu paljon turvallisemmalta, kun on joitain muitakin leiriytyjiä lähistöllä, ettei olla yksin jossain keskellä mettää leirintäalueella.

Yö oli taas jo tuskallisen kuuma, ja aamulla herättiin aikaisin ja mentiin uimaan samaan paikkaan. Sen jälkeen mentiin nauttimaan ostoskeskuksen ilmastoinnista ja kierreltiin siellä jonkun aikaa. Sitten jätimme ihanan kaupungin ja ajettiin pitkä matka Wallaman putouksille, sinne oli 50km päätieltä, mutta putous oli Australian korkeimmasta päästä, joten sinne oli pakko päästä.Ennen vuorille ajamista teillä oli paljon lehmiä, siis keskellä tietä :D Niistä oli kyllä varoitus kylttikin, mutta ei ymmärretty että niitä oli laumoittain, ne ei heti meinannu edes väistää, sai räikättää hetki aikaa. Tie oli 15km lopussa pelkkää jyrkkää nousua, erittäin kapea ja mutkainen. Metsä oli niin viidakkomaista, vihreää ja tiheää kun sademetsäs voi olla, ja sademetsän haju tuli taas tutuksi. Sademetsä kun alkoi, tuli varoituskylttejä myös Australian isoimmista linnuista Kasuaareista. Ne on uhanalaisia ja niitä on enää reilu tuhat jäljellä, sekä ne on maailman vaarallisimpia lintuja, ne voi tappaa ihmisen. Korkeudeltaan ne voi olla 2m, ihmisen ne tappaa hyppäämällä massiivisilla jaloillaan rintakehälle ja puukottaa isoilla kynsillään, nice. Tuon tiedon sain vasta hetki sitten krokotiilifarmilla, mistä kerron myöhemmin, mutta onneksi ei nähty niitä sielä, mä olisin heti mennyt niitä kuitenkin kuvaamaan metrin päästä :D Wallaman putoukset olivat jo henkeäsalpaava näky, 268m korkea putous keskellä jylhiä kallioita, oli niin hieno, että sitä vaan tuijotti ja pyöritteli silmiä. Putoukset mitä tähän asti ollaan nähty on ollut max 50 m, joten tuo oli jo aika huiman näkönen. Kuvista sitä on melkeen turha edes katsoa, ei siitä saa mitään kuvaa siitä. Tuo putous oli varmasti hienoimpia maisemia, koko Australian matkalla.Sieltä lähdettiin taas takaisin ihmisten ilmoille ja pimeän tullessa pysähdyimme Gardwelliin. Pimeällä täällä ei suositella paljoa ajettavan, nimittäin monet eläimet hakeutuu yöllä auton valojen luo, varsinkin kengurut ja koalat.Katuvaloja ei ole ja se on muutenkin aika jännää, ajella pilkkopimeässä keskellä ei mitää huonoilla valoilla :D Gardwell oli ihan meren vieressä, sielä oli myöhään illalla kalastamassa paljon porukkaa laitureilla, mentiin seuraamaan kalastamista sinne ja nähtiinkin, kun yks sai pienen hain, se hai kuulemma voi kasvaa 10metriseksi. Rannassa oli paljon kylttejä krokotiileistä ja yks mies meitä kovaa varoittelikin, ettei vaan mennä uimaan nyt illalla, kun ne on nälkäisiä. Nähtiin tuona iltana ulkona jättikokoinen kirkkaanvihreä heinäsirkka n.7cm pitkä ja myöhemin samanvärinen sammakko mitkä on myrkyllisiä.

Ilmasto rupee olemaan jo niin kostea ja kuuma, että öisin oli tosi vaikea saada nukutuksi, illalla ei voi laittaa ikkunaakaan auki, kun hyttysiä tulee auto täyteen.Seuraavan päivän ohjelmaan meillä kuului kauan odotettu krokotiilifarmi. Ennen sitä pyörähdimme kuintenkin yhdellä Australian hienoimmalla rannalla, Mission beachilla. Sitä se todellakin oli ja erityisen lämmintä vettä ja ihan kristallin kirkasta, saaria näkyi merellä, joten maisemat olivat paratiisimaiset. Sieltä ajoimme Innisfailiin, missä meitä odotti krokot, emut,kasuaarit, dingot, kengurut, käärmeet…Krokotiilifarmilla oli siis paljon muitakin otuksia krokojen lisäksi. Lippuja kun ostettiin tytöllä, joka myi lippuja oli pitkä musta käärme niskas. Hyi ku ällötti, mutta ei siinä mitään nimittäin sitten ku olin saanu lipun käteen käärme oliki MUN niskas sitte se lykkäs mulle vielä krokotiilinki syliin :D Se ei paljoa kyselly haluanko mä pitää niitä, se vaan laitto ne siihen, mutta ehkä paree niin, en olis muuten ikinä ottanu niitä syliin :D Jussi vaan nauro mun ilmeelle ja otti kuvia :D Sitte oliki sen vuoro,ja se pelkää vähintään yhtä paljo käärmeitä ku minä sit mä otin kuvia ja nauroin sille :D Krokotiili oli pikkuinen 13kk vanha ja se tuntui niinku muovilta, Jussi tykästy siihen. Käärme oli yhtä ällöttävän tuntunen miltä näyttää :D Meillä oli 20 min aikaa kierrellä ja kattella ennenku opastettu kierros alkas, syötettiin ja silitettiin vapaana olevia kenguruita ja ne oliki mun lemppareita sielä, semmonen Kasperille kaveriksi, kiitos.Emut ja riikinkukot oli myös vapaana. Opastettu kierros oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen, ne kerto paljo krokoista, esim. ne voi painaa jopa 1200kg ja niille riittää yks kananraato kolmeksi päiväksi ruuaksi, ne voi elää yli 100v, ne voi hypätä vedestä 2m korkealle yms. Oppaat meni niiden krokojen häkkiin pökki niitä kepeillä ja piti kananraatoa ylhällä ja ne krokot hyppäs siihen, on ne aika petoja. Ne oppaat meni ihan viereen niitä krokoja 20cm päähän, mua ei kyllä sais niiden kans samaan häkkiin. Kierrokseen kuulu kans dingot, ja kasuaarit eli ne jättimäiset linnut. Dingot on myös tosi vaarallisia luonnos, mitä on täällä ainakin Fraser Islandilla ja outbackissä, ne on raadellu joskus jonkun 6v pojan, joten niitä ei kannata luonnos mennä silittelemään. Siellä ne otti yhden dingon häkistä ja piti sitä sylis ja sitä sai silittää, ne näytti ihan niinku Suomenpystykorvalta :D Mutta enemmän ne on luonteeltaan kuulemma kissoja ku koiria, ei ne tajua mitää ku niitä käskee. Kasuaareista ne vain kertoi, eikä mennyt niiden häkkiin tms. koska ne linnut kuulemma ei tykänny yhtää niistä joilla oli sen farmin uniformu, kuulemma varmasti tappais, aika agressiivisia siis. Päivä siellä oli tosi kiva ja aurinko paistoi koko päivän.

Sieltä ajettiin Cairnssin läpi Port Douglasiin, mikä oli viimeinen päämäärämme ja pohjoisin paikka mihin mennään. Sinne johti hieno tie, kauniita rannikkomaisemia. Port Douglas oli mukava lomanvietto kaupunki, mutta tarkoittu enemmän vanhemmalle ja erityisesti varakkaimmille ihmisille. Siellä oli paljon maailman luokan ravintoloita, niissä oli kyllä osassa aivan ihana sisustus ja osa oli perinteisiä kunnostettuja verantatyylisiä vanhoja taloja, hienoja myös ne. Me syötiin kumminkin yhessä Grilliravintola Johannassa, mikä oli merenvieressä ilmasen BBQ-paikan vieressä puutarhatuoleilla varustettuna, ei hullumpi vaihtoehto sekään;)

Aamulla meidän oli tarkotus mennä Cairnssin lähellä oleville vuorille missä pitäisi olla tosi hienot maisemat ja vesiputouksia. Meidän piti kumminkin palauttaa auto jo klo.14.00 joten päätimme, ettei sinne kannata kiirehtiä, kun reitti olis ollu reilusti yli 200km. Päätimme tutustua paremmin Port Douglasiin sen edestä ja vuokrata luultavasti vielä joku päivä Cairnssista auto ja käydä siellä myöhemmin. Menimme illalla viimeisen reissupäivän kunniaksi muutamille hienoon ravintolaan, missä oli hyvä live-esiintyjä. Aamulla mentiin kävelylle pitkälle hiekkarannalle, käytiin suihkus, pakattiin kamat ja lähdettiin Cairnssiin hostelliin.

Autoon ei onneksi tullu mitään vikaa, joten hyvä kun ei mennyt vakuutukseen turhaa rahaa. Mutta oli aivan loistava reissu melkein tasan 3000km ajettiin. Suosittelen ehdottomasti tuollaisia autoretkiä, niissä näkeee niin paljo.

Johanna ja Jussi