Malesia3.11-7.11.2010

Malesiassa olimme neljä yötä samassa hostellissa, meillä oli oma pikkuinen huone. Malesiaan heti saavuttuamme huomasimme, ettei enää olla läheskään niin siistissä paikassa kuin Singapore. Bussimatkalla näkyi esikaupunki alueella paljon peltihökkerö alueita ,missä asui ihmisiä, slummeja. Ilma oli tosi saasteinen ja hajut oli aika kammottavia, vähä väliä haisi kunnon p****.Majoituksemme oli jonkin matkan päässä keskustasta China townin läheisyydessä.Siellä varsinkin oli likaista ja järkyttäviä hajuja ja jonkin verran kerjäläisiä. Kuuma ilma oli koko ajan, oli sitten yö tai päivä,pilvistä tai aurinkoista. Keskipäivällä, kun aurinko paistoi, se oli jo melkeen sietämätön ja niin kirkas ettei sinne päin voinut edes katsoa, aurinko paistoi keskitaivaalta.

Malesiassa kiertelimme mitä voimme, nimittäin Jussilla oli vatsa löysänä ja flunssa koko 4 yötä, mitä siellä olimme. Mä olin alkumatkan terveenä, mutta sitten muhun iski taas virtsarakon tulehdus, hain kyllä heti seuraavana päivänä lääkäriltä reseptin ja sain tehokkaat lääkkeet. Kiertelimme yleensä aamusta, mitä Jussi jaksoi ja sitten tulimme lepäämään, illalla yritimme etsiä aina jotain vähemmän tulista ruokapaikkaa. Malesiassa hintataso oli jo rutkasti edullisempi, mutta yrimme säästellä, kumminkin ostoksia Thaimaahan, koska se on ehdottomasti edullisin. Noissa rahayksiköissä ei meinannut pysyä millään mukana, kun joka maassa on ihan erilainen valuutta, ja muutaman päivän välein vaihtui.

Malesiassahan 90% ihmisistä on muslimeja, joten melkein kaikilla naisilla huivi päässä ja osalla mustat kokovartalokaavut, ettei näkynyt kuin silmät. Siellähän suositellaan, että pitää olla olkapäät peitettynä ja housut tai hame yli polvien. Mutta kyllä siellä näkyi varsinki aasialaisia tyttöjä joilla oli toppi ja shortsit ja kyllä mullakin oli suurimman osan aikaa, eikä kuinkaa käyny.

Tässä maassa ihmiset osasivat jo kaupittelun, nimittäin kun melkeen vilkaisi vaan myyjään kojuun, niin kuuluu "madam, which one, how many,welcome" . Sitte ku vähä meni kattomaan ja niin myyjää seuraa niinku hai laivaa, ja ehdottelee tietysti aina niitä rumimpia tavaroita. Sitte kun kysyy jostaki tavarasta "how much" myyjä näpyttelee aiva naurettavan hinnan laskimeen, asiakas tietysti pudistaa päätään ja sen jälkeen myyjä antaa laskimen sulle ja sanoo"how much you can pay"… Hoh hoijjaa, vaikka mitä ostaa niin sama homma, tinkiä tinkiä tinkiä. Mutta tavara mitä ne kaduilla myi olikin yllättävän muodikasta ja hienoa, vaikka tietysti kaikki kopioita, eikä laatu parhaasta päästä.

Liikenne oli aika rajua, joka kertaa saa kiittää ylempää tahoa, että on hengis ku on ylittäny kadun. Mopot ja scootterit on pahimpia, vaikka ne tulis jonoon viimeseksi ne puikkelehtii autojen välistä jonon eteen aina, ja niitä kyllä riittää. Kaupungissa oli myös monorail(kaupungin päälle rakennettu juna), se oli plussaa, mutta junan vaunut oli tehty ehkä 30 hengelle ja kun pelkällä keskusta-alueella asuu 2milj. ihmistä, niin oli siellä vaunus varmaan 150 henkiä, niin ettei varmasti päässy liikumaan. Joka kerta kaikki tulijat ei mahtunu kyytiin, osa sai jäädä odottamaan seuraavaa, aina kun vaunu tuli voi sitä tungoksen määrää. Kaikki rynnii ja yrittää päästä sisälle ja kiva olla siellä ensimmäisenä, kun edessä ei oo ku monen metrin pudotus maahan ,ei mitään edes, ennenku se vaunu on siinä. Varmaan joka vuosi muutama menettää henkensä siinä, kun ihmiset tulee päälle ja ensimmäinen tippuu maahan. Turvallisuudesta tuli mieleen, ettäMalesiassa bussitkin ajoivat ovet auki ja se joka jäi seuraavana pois seisoi jo siinä ovella, kun bussi liikkui. En suosittele välttämättä Malesiaa lapsiperheille, pelkästään jo sen sankan saastepilven takia, mikä on joka puolella.

Keskusta-alue oli yllättävänki "hieno" ,luultiin että koko kaupunki on yhtä siivoton. Keskustassa oli isoja screenejä ympäriinsä, mistä tuli mainoksia ja isoja luksus ostoskeskuksia. Hinnat oli myös sitä luokkaa ja euron ruokapaikkaa oli turha etsiä.

Kaupungin vetonaula Petronas-tornit käytiin katsomassa viimeisenä päivänä ja Juice pettyi, kun ei ne näyttänytkään niin korkeilta, kun olis luullu L

" Petronas Towers eli Petronas Twin Towers ovat vuonna 1998 valmistuneet 452 metrin korkuiset pilvenpiirtäjätKuala Lumpurissa. Ne olivat maailman korkeimmat rakennukset vuoteen 2004 asti, jolloin Taipei 101 valmistui. Ne ovat yhä maailman korkein kaksoistorni ja jäävät 1900-luvun korkeimmiksi rakennuksiksi."

Illalla ne olis varmasti olleet parhaimmillaan, mutta me käytiin katsomassa ne päivällä. Mulla ei mitää odotuksia niistä ollu, mutta olihan ne :D Sisällä oli luksus merkkien ostoskeskus, kaupois ei ollu ketää, mutta muuten niinku ammuttu täynnä turisteja.

Vessat Malesiassa oli aika mieleenpainuvat, reikä lattiassa ja vesiletku vieres. Kyykyssävain reiän kohdalle ja lopuksi pestä enimmät vesiletkun ja sormen avulla… Paperista ei tietoakaan. Erittäin hygienistä, yritimme välttää noita vessoja viimeiseen asti, onneksi hostellissamme oli normaalit pöntöt.

Taskuvarkaita sai myös pelätä koko ajan, ja käsilaukkua en voinu ottaa mukaan ollenkaan, rahat vain jemmata johonkin sukan varteen. Tuntui, että kaikkien silmät kävi koko ajan, jos sulla oli esim kamera kädes. Yleistä on myös, että mopolla ajavat kiskaisee käsilaukun mukaansa, jos satut pitämään sitä tien puolella,pitää osata päästää ajoissa irti, muuten voi tulla pahaa jälkeä.

Kulkukissoja näkyi jonkin verran, koiria ei niinkään, varmaan siitä syystä, kun muslimit pitävät koiraa saastaisena eläimenä. Iso lihava rotta nähtiin myös yhtenä iltana penkomas roskapusseja. Roskapussit oli tapana heittää kadun viereen ja yön aikana enimmät siivottiin pois, joten roskapusseja oli joka puolella kaduilla. Jalankulku käytävät oli suunniteltu erityisen huonosti, jalkakäytävä oli erikorkuinen jokaisen liikkeen kohdalla. Välillä ei ollut jalkakäytävää ollenkaa tai se oli niin kapea, ettei siitä mahtunut kuin yks henkilö kerralla. Viemärit tosiaan haisi joka puolella ja ritilöitä ei niiden päällä ollut välttämättä, vaan muutama lauta ristis, ja ihmisillä oli tapana heittää niihin roskat.

Semmonen paikka se :D Kaks kertaa miettisin, jos menisin toisen kerran. Mutta oli hyvä nähdä, kuinka jossakin ollaan vielä niin kehityksestä jäljessä ja osaa tietenkin arvostaa enemmän kotimaataan. Olimme kumminkin maan pääkaupungissa, joten voin vaan kuvitella minkälaista syrjäseuduilla on.

Bangkokissa olemme tällä hetkellä, oikeen ostosparatiisi. Molemmat ruvetaan olemaan jo täysin terveitä. Saa nähdä, koska on meitsin seuraava ja viimeinen kertomus Thaimaasta.

Jaa taidanpa lähtee tästä parin euron pää- ja niskahierontaan ;)

J&J

1.12.2010 ollaan Suomessa :)