Seattlessa. Ensimmäisenä lentopäivänä tuli kiire. Yksi työkavereideni matkatavara unohtui Helsinki-Vantaalle - onneksi se on löytynyt. Chicagossa meillä oli ruhtinaallinen kolmen tunnin vaihtoaika, mutta vaikka ohittelimme jonoissa ja juoksimme viimeisen pätkän, olimme Seattlen koneessa vasta, kun nimiämme jo kuulutettiin. Huhhuh. Muistakaa, ihmiset, varata kunnolla vaihtoaikaa USA:n kentille!
Koneessa näimme upeita maisemia, kun lensimme Islannin ja Grönlannin yli, ja ilma oli pilvetön.
Sen sijaan amerikkalaiset lentoyhtiöt eivät vieläkään yllätä: vanha kalusto, sisustus ja henkilökunta...
Quality Inn -halpishotelli Seattlen keskustassa osoittautui kultakimpaleeksi. Edullinen hinta sisältää aamiaisen (ei yleensä Jenkeissä kuulu hintaan), huone on suuri ja kahvia/teetä löytyy, henkilökunta on mitä miellyttävintä ja ulkoa löytyy uima- ja poreallas! Suosittelen!

Seattlen keskusta-alueella asuu n. 600 000 asukasta (ja Suur-Seattlen alueella kolmisen miljoonaa). Ihan pieni kaupunki tämä ei siis ole, mutta ydinkeskusta on aika simppeli ja pieni, ja helposti käveltävissä. Downtown-alueella on paljon kauppoja ja ravintoloita, ja muutama pilvenpiirtäjäkin löytyy. Seattle on muihin samankokoisiin jenkkikaupunkeihin verrattuna erittäin siisti, turvallinen ja rauhallinen. Lämpötila nyt lokakuussa on n. 20-25 astetta ja aurinkoinen, ja T-paidalla on pärjännyt. Ihmiset kävelevät hitaasti, ja tunnelma on muutenkin melko lunki. Lähistöllä on monia kansallispuistoja, joihin meillä tällä kertaa ei valitettavasti ole aikaa - itse kaupungissa muutama päivä riittää. Ja onhan Vancouverkin sitten muutaman tunnin ajomatkan päässä, jos se kiinnostaa!

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ydinkeskustassa sekä Seattle Center -alueella - jossa on monia museoita (mm. sci-fi-museo) sekä 180m korkea paikallisten "Näsinneula" eli Space Needle, jonka ylätasanteella kävimme ihmettelemässä kaupunkia yläilmoista käsin.

Toisena päivänä lähdimme järvikävelylle, mutta petyimme hieman, kun järven ympäristöstä ei oikein löytynyt muuta kuin rakennustyömaata. Maittava kalalounas hieman nosti tunnelmaa :)

Jotkut ovat hieman kyselleet tällaisen kuukauden kestävän maailmanympärimatkan hiilijalanjäljestä. No - tämän reissun varsinainen pääkohdehan on Havaiji, jossa ystäväni käyvät työn takia. Havaiji on sen verran kaukana Suomesta, että sinne ei ihan kovin suorilla lennoilla pääse. Etäisyyden vuoksi on myös yksi ja sama, lentääkö saarille itä- vai länsikautta. On järkevää siis pysähtyä matkan varrella stoppikohteissa, ja hyödyntää näin myös niihin tutustuminen sen sijaan, että lentäisi mahdollisimman nopeasti Honoluluun. Kyseessä ei siis ole maailmanympärimatka maailmanympärimatkailun vuoksi, vaan rikottu lentokokonaisuus, jossa pysähdymme niissä paikoissa, joiden kautta joka tapauksessa olisimme Havaijille ja sieltä pois lentäneet. Ainoa lisäämämme kohde on Melbourne, jossa meidän ei välttämättä olisi tarvinnut käydä. Tosin en tiedä, lisääkö tuo kolmen tunnin lentopätkä aivan mahdottomasti hiilijalanjälkeämme, ja on ekologisempaa joka tapauksessa käyf

Eettistä ja ekologista matkailua kannattaa harrastaa, ja siihen vaikuttavat suuresti ne maapalvelut (hotelli, seikkailumatkat, matkustusmuoto maissa), jotka valitsee paikan päälle kohteisiin. Itse suosin paikallisia ja paikallisten pitämiä majoitusmuotoja ketjujen sijaan, jolloin käyttämämme raha jää paikan päälle paikallisille. Sama pätee seikkailumatkoihin - haluan tietää, että niiden järjestäjät käyttävät paikallisia palveluita, ja työllistävät paikallisia. Näin tälläkin matkalla.

Yksi mukanaoleva kaverini täyttää tänään 30 - ja juhlimista pitäisi olla tiedossa, vaikka huomenna meillä onkin aikainen lento Honoluluun. Paikallisia Washingtonin osavaltion viinejä varmastikin maistelemme - mutta mitä sen lisäksi? Bilebussi? Vesitasolento? Strippiklubi? Kasino? Burgerjointti? Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Terkut

J