Terve taalta Laosista!



Elikka nyt on taas aika antaa kynan sauhuta ja kirjoittaa pitkasta aikaa mita onkaan viime aikoina tapahtunut!




Aloitetaan ihan alusta eli kun lahdin Enkelten kaupungista viisumin umpeamisen takia Kambodzaan pienelle pyrahdykselle. Aikaa oli viikko ja tekemista vaikka kuukausiksi joten tiivis reissu siita tuli. Aluksi otin nokan kohti Siem Reapia, tuota kuuluisan Angkor Watin temppelikaupungin huoltojarjestelmana toimivaa kaupunkia. Itse kaupunki ei ollut minkaanlailla ihmeellinen toki erinlainen kuin tahan asti tuntemani thaimaa. Ranskalaiset toivat kolonialismin aikaan patonkeja, kahvia ja tietenkin ranskalaista arkkitehtuuria ja tama nakyy vielakin erittain selvasti kyseisten artikkeleiden muodossa. Angkor Watilla kavin yhden paivan pyorailemassa ja mukava seka hikinen kokemushan siita tuli. Temppelit olivat toinen toistaan komeampia ja mahtavia khmerien aikaan saamia monumentteja. Jokaisella oli eri tarkoitus ja omat erityispiirteet joista on kirjoitettu monia kirjoja. Kyseisella alueelle on sen ollessa loistossaan asunut yhteensa yli miljoona ihmista joka on sen aikaisten kaupunkien mittasuhteessa huikea luku.

Siem Reap ei itsessaan paljon muuta ihmeellista tarjonnut joten otin heti nokan kohti Phnom Penhia eli paakaupunkia. Paljon on puhuttu etta se on ns. Villin idan viimeinen tyyssija ja osittain tuo on totta mutta osittain ei. Itse kaupunki on turvallinen turistikohde jopa mutta siella voi kokea monia asioita jos on rahaa milla maksaa. Noin 10-20 kertaa paivassa joku tuk tuk kuski tai vastaava haslaaja tulee tarjoamaan reissua ampumaradalle tai korkealuokkaista yrttia mutta turha siita on kuumottua, ''antaa kaikkien kukkien kukkia, jos ei tykkaa niin ei tarvii osallistua'', Riku Rantalaa siteerakseni. Kaupungissa oli kuitenkin jotain tunnelmaa mita ei voi oikein sanoin kuvailla mika on hyva asia. Toki myos Killing Fields ovat suosittu matkakohde ja siellakin tuli kaytya. Se oli pysayttava kokemus ja oli myos hienoa huomata etta khmerit ovat pitaneet sen rauhallisena ja siistina monumenttina.

Seuraavaksi suuntana oli Sihanoukville eli toisin sanoen Kambodzan rantalomakohde. Ensikokemukselta paikka on aika turistisoitunut mutta 4km paarannoilta siirryttyaan loytaa todella rauhallisen ja mukavan rannan jonka nimea en nyt muista mutta kerron kylla kysyttaessa. Siella tuli vietettya 4yota 3paivaa todellakin vain rentoutuessa ja levyttelyssa joka teki todella hyvaa kuten uskoa voitte. Nyt jo nain kaukana Kambodzasta mitaan merkittavaa ei tule mieleen joten ei auta kuin siirtya seuraavaan kohteeseen.



Vietnamiin lahdin 28.3 ja siella tuli vietettya yli 2vk. Siella tapasin jalleen tunnetut Ekebomit ja reissu sai alkaa. Suurin osa ajasta meni historialtaan rikkaimmassa kaupungissa eli Ho Cho Minh Kaupungissa joka ehka paremmin tunnetaan vanhalta nimeltaan Saigon. Kaupunki on mita mahtavin tunnelmaltaan ja ihmisiltaan. Erityisesti miellyin Bia hoi nimiseen olut juomaan jota myos ''fresh beer'' :rina tunnetaan. Tama kuulas ja raikas olutjuoma on noin 2-4% ja onkin seurustelu juoma eika humaltumiseen tarkoitettu lainkaan. Se valmistetaan aina paivaa ennen ja se on juotava 24h sisalla valmistuksesta koska siina ei ole minkaanlaisia lisa- tai sailontaaineita ja tasta syysta sen ei ainakaan teoriassa pitaisi aiheuttaa krapulaa. Etenkin kyseisen pikkukuppilan omistaneen perheen mamma ansaitsi kaiken mahdollisen arvostukseni rauhallisuudellaan, arvovallallaan ja hellyyttavyydellaan. Jos 20 nelion alueelle saa mahdutettua 50 ihmista istumaan poytiin niin se vaatii jo taitoa ja kokemusta. Ja hanelta opimme myos arvokkaimman opetuksen kaikista: ''Ala hosu''. Kaupungissa on jotain maagista jota ei voi selittaa, tuntuu kuin sodan muisto leijuisi vielakin sen ylla. Myos kaupungin vesipuisto on mita parayttavin, jokainen liukumaki oli toinen toistaan jarjettomampi ja uimahousut persvakoon rajayttavampi muutamaa muuta pikku slidea lukuunottamatta, myos ns halfpipe 3 ihmisen istuttavalla patjalla oli huimaava kokemus. Mahtava tapa vilvoitella suurkaupungin paahteessa. Myos legendaarinen yokerho Apocalypse Now oli mainitsemisen arvoinen kokemus. Ala kerta tosin oli taynna valkoisia mohomahaisia vanhoja aijia huorat kainaloissaan mutta ylakerta piikkilanka ja hiekkasakki sisustuksineen oli miellyttava kokemus. Musiikki soi kovaa ja paikalliset nuoret tanssivat tauotta poytiensa ymparilla, paasimme jopa lyottaytymaan paikallisten seurueeseen mukaan ja siitahan se riemu vasta repesi ja kilistelyilta ei voinut valttya.


Saigonista ei olisi millaan halunnut lahtea pois mutta paatimme ottaa nokan kohti surullisen kuuluisaa Mekong Deltaa. Paljon ei alueesta jaanyt sanottavaksi paitsi etta ihmiset olivat aitoja ja ystavallisia yhta kunnon kuumottajaa lukuunottamatta. Ben Tressa piti olla ns. ''Breathtaking scenery'' joka muodostuikin seurueemme yleiseksi vitsiksi. Paikka oli pikku teollisuus kaupunki ja tuntui kuin olisi Salossa. Ketaan ei ole missaan ja missaan ei ole mitaan. Paivan elamastamme siella tuhlattuamme siirryimme Vinh Longiin joka oli mukava paikka, aitoja ihmisia ja mukava tunnelma. Meidat toki ajoi sielta pois vessan seinassa olevasta reijasta pilkistanyt tappavan myrkyllinen karmes. Paskallekkaan ei voinut menna koska silloin kaantaisi selkansa kaarmeelle ja epatietoisuus niljakkaan olinpaikasta oli epamiellyttava. Siispa lahdimme Saigonilaisten suosimaan rantalomakohteeseen nimelta Vung Tau jossa asuu muuten noin 2000 venalaista (mita helvettia?). Paikka oli mita oudoin ja hammentavin joten se siits sitten.

Palasimme viela viimeisille Bia Hoille Saigoniin pariksi paivaksi mika tuntui kuin kotiin paluulta konsonaan ja niin oli hyva.



Nyt oli aika lahtea takaisin BKK silla edessa oli avan huikea festivaali nimittain Thaimaalainen uusivuosi eli Songkran jota myos maailman suurimmaksi vesisodaksi sanotaan. Tarkoituksena on pesta pois menneen vuoden synnit. Kokemus oli mita mahtavin ja vetsin. Itsekkin vesipyssyilla ja Sang Somilla aseistautuneena lahdimme rientoihin mukaan Khao San Roadile jossa vesisota yltyi suurimmilleen. Jokainen ampuu jokaista vastaantulijaa ja jokaiselle laitetaan jauhoa naamaan joka ennen pitkaan muuttuu mutaa muistuttavaksi aineeksi. Osa jauhosta oli myos mentholia joten kuumoittumaan ei ehtinyt. Kyseinen juhla kestaa paikasta riippuen 3-7 paivaa ja sama meno jatkuu illalla/yolla klubeilla ja yokerhoissa.


Pari paivaa myohemmin hetken paahanpistosta lahdimme Micken ja Jamesin kanssa kohti Koh Phangania Full Moon Partyt silmissa kiiluen. Matka sinne oli kallis ja vaivalloinen mutta sen arvoinen koska rantapippalot olivat hieno kokemus. Noin 10,000 ihmista rannalla juhlimassa ja juhlijaa oli joka sorttia lapsiperheista siihen paidattomaan stereotyyppiseen ruotsalaisjabaan ja bikineissa orveltavaan britti''kaunottareen''. Kokemuksia kokemuksia ja 2pv myohemmin krapulaa podettuaan lahdimme takaisin BKK rauhoittumaan.



Nyt oli taas aika jatkaa matkaa ja jattaa BKK lopullisesti taman reissun osalta taaksepain. Otin suunnan kohti Laosia ja ensimmaisen yon yovyin Paksessa koska matka sinne BKK kesti 14h. Ihan mukava kaupunki mutta valietappi vain. Nyt olen saapunut Si Phan Donille eli 4000 saarelle ja tarkemmin sanottuna Don Detille joka oikein reissaajien hammock mekka. Bungalowin verannalta on mielikuva mekong nakyma ja tunnelma mita chillein. Tanne jaan pariksi paivaksi ennen kuin jatkan maktaa pohjois-laosiin Vientianeen ja Luang Prabangiin. Laosin jalkeen suunta kohti Kiinaa ja parin kaupungin jalkeen on kotiinpaluu tosiasia. Arvioitu suomeen saapumispaiva on talla hetkella 27.5 joten voitte valmistautua etta 28. lauantaina humala on tosiasia myoskin. Kuulemisiin!



-Jere
Tena Bungalows, Don Det, Laos