Blogi 2.12.2008 CedunaReilu viikko vierähti Adelaidessa ja sen ympäristössä. Tykkäsimme kovasti yli miljoonan asukkaan kaupungista, joka hiljeni iltaisin ihan niin kuin pikkukaupungit. Adelaidessa selvitimme työmahdollisuuksia, mutta sesonkitöitä ajatellen olimme liian aikaisessa, sillä viinitilojen rypäleiden poiminta alkaa vasta tämän kuun loppupuolella. Adelaiden majoitus oli aika kallista, joten päätimme hankkia Pajeroon kunnollisen patjan. Ekan yön jälkeen todettiin, ettei mahduta nukkumaan autossa suorana (pitkiä ihmisiä kun ollaan, Jaska 175cm sulka päässä varpustaen!), joten menimme ostamaan teltan. Meidän uusi kotimme mahtuu siis nykyään pieneen kassiin ja se kulkee meidän mukana koko ajan. Eipä tarvitse pelätä, että joutuisi nukkumaan taivasalla. Työnhaun uuvuttamina päätimme lähteä rentoutumaan Adelaidesta noin 100 km päähän Fleur Peninsulan rannikoille. Ensimmäisenä iltana löysimme mukavan retkialueen pienen Yankalillan kylän rannalta ja pystytimme uuden telttamme sinne. Ensimmäinen telttayö meni totutteluun luonnon ääniä kuunnellessa (Jaskaa vähä pelotti). Aamuvarhain jatkoimme matkaa seuraavaan kaupunkiin Victor Harbourniin, missä kävimme hai- ja valasmuseossa. Aamu oli jälleen niin kylmä ja sateinen, että meillä meni hermo ja päätimme lähteä lämmön perässä länttä kohti. Ajettiin Adelaiden ohitse ja illan hämärtäessä päädyimme Pirie Harbouriin, camping alueelle. Paikka vaikutti ihan siistiltä pikkukaupungilta, mutta telttapaikkamme sijaitsi tietysti paikallisen nuorison "pilluralliparkkisten" vieressä. Naapuritelttaan putkahti "katkaisuhoidossa" olevan Jäppisen näköinen kaveri, joka vaelteli ympäri leirintäaluetta yön mittaan levottomasti. No ei tullut sitten nukuttua kun toinen silmä kiinni sinä yönä. Aamun valjetessa tehotiimimme oli purkanut teltan ja oli jo kovaa vauhtia tienpäällä kello 6 aikaan. Koska meillähän ei kiirettä ole ja etsimme paratiisia kodiksemme päätimme ajaa länteen kiertäen Eyre Peninsulan -niemimaan rannikkoa pitkin. Seuraava leiripaikkamme löytyikin 500 kilometrin päästä kauniista Tumby Bay -nimisestä kylästä ja ajattelimme saavamme nukkua univelat pois tämän rauhallisen kylän leirintäalueella. Saimme vapaasti valita telttapaikkamme ja fiksuina muksuina päätimme pystyttää teltan tuulen suojaan kahden puun väliin. Virhe! Aamuyön tunteina alkoi puissa majailevien papukaijojen, lokkien ja muiden siivekkäiden korvia vihlova uskomattoman kovaääninen kuorolaulu sekä kimppapaskominen, jonka kohteena oli tietysti meidän teltta. Joten se niistä hyvistä yöunista! Ja aamu alkoikin telttakankaan pesulla. Aamukahvi rannan valtavia albatrosseja seuraten kuitenkin piristi mieltä ja jaksoimme jatkaa matkaa 30 minuutin matkan päähän Port Lincolniin, joka sijaitsee aivan niemimaan kärjessä ja 647 km päässä Adelaidesta. Ensitöiksemme etsittiin uimahalli, joka löytyi paikallisesta Westendistä. Upeita taloja ja isoja veneitä omilla laitureilla. Kaupunki näytti muutenkin mukavalta, tosin oli vähän kallis. Uinnin jälkeen suuntasimme infopisteeseen, koska halusimme löytää seuraavan leirintäalueen. Jokaisessa kylässä ja kaupungissa on muuten hyvät infopisteet, joita ollaan opittu käyttämään hyväksi majoitusta ja ilmaiskarttoja sekä muuta tarpeellista etsiessämme. Tällä kertaa infon täti neuvoi meitä menemään maksullisen kansallispuiston sijasta ilmaiselle rantapaikalle noin 40 kilometrin päähän kaupungista. Paikka kuulosti hyvältä, joten iltasella lähdimme ajamaan kohti Fishery Bayta. Matkalla ilma vaihtui synkän näköiseksi ja muutama pisarakin satoi. Matkan varrella oli synkeää palaneen ja kuolleen näköistä metsää ja tietysti näimme myös mustan käärmeen viipottamassa tien ylitse. Oli pakko jarruttaa ja mennä autosta käsin katsomaan käärmettä lähemmin. Villi veikkaus on, että kärmes oli Black Adder eli musta kyy ja näin ollen erittäin myrkyllinen. Oli pikkasen empiväinen olo kun vielä käännyttiin soratielle ja näimme toisen mustan käärmeen tiellä. Sovittiin, että jos kolmas käärme nähdään niin käännytään takaisin. Ei nähty kärmestä, mutta perillä nähtiin sairaan siisti noin kilometrin mittainen turkoosivesinen ranta. Paikalta häipyi kaikki kolme ihmistä, joten ranta oli kokonaan meidän! Mietimme järkevää telttapaikkaa hieman tuulisella rannalla ja onneksi päädyimme pystyttämään teltan dyyneille, sillä nousuvesi tulikin yllättävän korkealle. Täydellisen pimeyden laskeuduttua oli tunnelma jännittävä. Täysi pimeys, kovaa pauhaava/ lähestyvä meri, aiemmin nähdyt käärmeet ja eristyneisyys muusta maailmasta oli ainakin Jaskan mielestä kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Jaska ei nukkunut oikeastaan koko yönä vaan vartioi leiriämme silmä kovana (Odotti teltan alla luikertelevia käärmeitä, Aborginaalien ryöstöretkeä, ja veden nousemista telttaamme.) Sailan mielestä viimeistään öinen mieletön tähtitaivas ja merestä nouseva aamuaurinko teki kokemuksesta ah niin romanttisen! Kuitenkin yhä tummentuneiden silmänympärysten vuoksi päätimme nukkua seuraavan yön kaupungin viihtyisällä ja turvallisella leirintäalueella. Matkalla takaisin kaupunkiin näimme tiellä vielä käärmeen, sleepy lizardin ja melkein ajoimme tien yli pomppivan miehen kokoisen kengurun päälle. Aamulla veimme Pajeron huoltoon ja tarkastettavaksi tulevaa pitkää lännen matkaa varten. Samalla hankimme tulevaa matkaa varten usean päivän vesi- ja muonavarastot sekä kanisterin dieseliä. Matka Perthiin on kuulemma yhtä pitkä kuin Lontoosta Moskovaan, joten varustautuminen on paikallaan. Öljynvaihto ja muutama pikkuseikan korjaus onnistui jo samana päivänä eli eilen. Yön nukuimme uskomattoman hyvin ja tänään ajoimme 450 kilometriä tänne Cedunaan.Huomenna alkaa kahden päivän eli noin reilun tuhannen kilometrin matka halki outbackin. Matkan varrella on mm. maailman pisin suora tieosuus noin 160 km. Asutusta ei juurikaan ole, mutta tienvarrella (nro 1 joka kiertää koko maan) on riittävästi huoltamoita ja levähdyspaikkoja! Nyt kun Pajero on pantu kuntoon ja matka on suunniteltu ei meillä ole huolen häivää! Kulunut leiriviikkomme on ollut kokonaisuudessaan huikea ja odotamme innolla tulevaa!! Palamme asiaan kun saavumme sivistyksen pariin!! 10.12.2008 PERTH länsiaustraliaNullanbor Plain eli etelän ja lännen välinen outback alue tuli sitten ylitettyä! 1500 km istuttiin autossa kahteen päivään! Matka oli melko uskomaton kokemus. Koko matkalla ei nähty ainuttakaan asuintaloa. Oli vain savannia, peltoa, metsää ja suoraa tietä silmänkantamattomiin. 100-200 km välein oli ränsistyneitä huoltoasemakeitaita, jotka yleensä sisälsivät kalliita motellihuoneita, kiskurihintaista polttoainetta ja rekkamiesruokaa. Matkan aikana vastaan tuli pääasiassa road train rekkoja, niitäkin harvakseltaan. Teiden varsilla oli paljon roadkill kenguruita, eläinten luurankoja, upeita kotkia, liskoja, pari kärmestä ja dingo. Yövyimme 900 km jälkeen erään huoltoaseman takapihalla teltassa. Ilta oli lämmin ja erämaan auringonlasku hieno. Pitkän hikisen istumisen jälkeen oli kiva päästä suihkuun huoltsikalla. Suihku ei kuitenkaan jäänyt yön ainoaksi.. Teltan pysytettyämme alkoi mahtava taivaan valaiseva ukonilma sekä rankkasade. Hetken aikaa pidimme telttaa sisältä käsin pystyssä, mutta loppujen lopuksi jouduimme evakuoimaan itsemme lilluvan maan ja torakoiden keskeltä ja nukkumaan loppuyön Pajerossa (Ei muuten juurikaan nukuttu). Kerrankin Saila pelkäsi ja Jaska oli reipas! Aamulla noin kello 6 matka jatkui ja ensimmäisenä edessä oli maailman pisin suora 162km (Jaska nautti ajamisesta). Noin 600 km matkattuamme saavuimme "pirteänä" Esperance nimiseen pikkukaupunkiin ja sivistyksen pariin.Esperancessa toivuimme pitkästä ajomatkasta, ihastelimme australian kauneimpia rantoja ja kirosimme koska oli niin kylmä, ettei rannoilla/vedessä voinut olla. Parin tuulisen päivän jälkeen päätimme jatkaa matkaa rannikkoa pitkin naapuri kaupunkiin Albanyyn. Liikkeelle päästyämme, huomasimme matkan olevan 200 km sijasta noin 500 km! Noh, se ei meitä lannistanut, mutta tiellä bongattiin enemmän käärmeitä ja liskoja kun autoja (yli 10 kumpiakin otuksia). Albanyssa löysimme mukavan caravan parkin, jonne pystytimme telttamme kahdeksi päiväksi. Pääsimme jopa ottamaan aurinkoa parkin katetulla uima-allas alueella. Tunnelma oli todellakin katossa, sillä auringonotto oli neljäs kerta koko reissumme aikana! Ajattelimme että kesä on viimein saapunut Australiaan, mutta kuinkas kävikään. Ilma muuttui jälleen kylmäksi ja sateen siivittämänä lähdimme ajamaan kohti Bunburya. Sateesta huolimatta maisemat olivat jälleen upeat. Välillä pysähdyimme ihmettelemään taukopaikalle valtavia Karripuita, jotka saattavat kasvaa jopa yli 90m korkeiksi. Yhteen puista oli rakennettu aikoinaan puskapalo näkötorni. 52m korkeaan puuhun pääsi kiipeämään noin 40cm pitkiä "rautanauloja" pitkin omalla vastuulla. Käytiin kiipeämässä noin 30m korkeudessa olevalle tasanteelle, josta näkymät oli mukavat. Bunburyssa olimme vain yhden yö, koska kaupunki tuntui kalliilta ja sielläkin oli kylmä.Sitä paitsi yöllä Jaska antoi metsäpalovaroituksen, eli haistoi teltassamme savua. Jossakin kaukaisuudessa taisi olla metsäpaloja joiden katku oli viimein niin kova, että Sailakin heräsi. Yöunet jäivät taas lyhyiksi, mutta aamuvarhain lähdimme kuitenkin kahlaamaan mereen katsomaan rannalla vakituisesti vierailevia delfiinejä. Niitä oli kolme ja ne tulivat lähelle ihmettelemään. Aika siistejä otuksia! Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Perthiä toivoen todellakin lämpimämpiä ilmoja. Perthissä paistoi aurinko ja kaupunki näytti oikein mukavalta. Ajattelimme juhlistaa 7000 takana olevaa kilometriä ja tällä kertaa yöpyä oikein hostellissa/hotellissa, mutta vaikka olikin vasta tiistai, olivat kaikki paikat buukattuja tai erittäin kalliita. Päädyimme siis jälleen tällä kertaa 7km kaupungista sijaitsevalle leirintäalueelle. Telttapaikat olivat luonnonläheisessä paikassa lammen rannalla ja siellä oli myös paljon vähän liian kesyjä ankkoja. Aamuyöstä heräsimme kaatosateeseen ja salamointiin ja veden tullessa sisään telttaamme alkoi taas hätäevakuointi. Aamukahdeksalta soitimme jälleen erääseen majapaikkaan ja tällä kertaa onni potkaisi ja saimme huoneen vanhasta sairaanhoitajien asuntolasta kahdeksi yöksi! Paikka on kaupungin halvin ja sen mukainen, mutta pitkän ja uuvuttavan telttailun jälkeen oli mukava saada seinät ympärille. Paljon ollaan nähty ja matka on ainakin tähän asti ollut todellinen seikkailu. Hymy on edelleen herkässä, meillä on mukavaa ja rakkaus kukoistaa!