20.11-24.11.09               Langkawi. Kedah. Malaysia.

10.000 Hehtaaria ja 99 saarta. Unescon "geopark":ksi 2007 julistama Malesian veroparatiisi kelluu miltei huomaamattomasti Andamaanien meressa Thaimaan ja Malesian kupeessa. Taruston mukaan saarilla on aikoinaan asunut jattilaisia mutta nykyaan ainut jattimainen asia Langkawilla on Euroopalaisturistien tulva parin viikon ekskursioille oravanpyorasta..

"Raindrops keep falling on my head.." Saavuttiin Langkawille Kuala Lumpurin hikisesta sykkeesta virkistyneina. AirAsian Airbus laskeutui Langkawi International Airportille runsaan tunnin lennon jalkeen. Laskeuduttua otettiin tuttuun tapaan taas kumijalka alle ja suunnattiin jo etukateen varattuun Guest Houseen (Zackry Guest House). Seuraavina paivina oltiin varauduttu rentoon biitsilla makoiluun ja auringossa kylpemiseen mutta toisin kavi talla kertaa: Ollaan viimeisen neljan paivan aikana harrastettu mm. Autoilua vesisateessa, uimista vesisateessa, ruokailua vesisateessa seka patikointia vesisateessa. Vaikka eletaan marraskuun loppua ja taallakin on sesonki jo alkanut niin ilmasto on kuitenkin niin sekaisin etta itse Zackrykin on meinannut seota paastaan aamuisin ikkunasta kurkatessaan. Paksua sumua ja jokapaivaista sadetta on siis piisannut eika loppua ainakaan viela nay..

No, asenteestahan se kaikki on jalleen kerran kiinni joten lahdettiin heti ensimmaisena paivana harrastamaan "Island Hoppingia" ja koukattiin mm. "The Pregnant Maiden Island"in ja "Pulau Beras Basah"in kautta. Reissulle oli jarjestetty kotkien ruokintaa, kalahierontaa, trekkausta ynm asiaan kuuluvaa.. "Seven Wells"in vesiputoukset kaytiin tarkastamassa seuraavana paivana jolloin muutenkin ajeltiin ympari saarta pitkin paivaa oman kuskin kanssa. Pikkuisia apinoita tuntuu saari olevan pullollaan joten niiden kohtaamista ei ole voinut (eika halunnutkaan) valttaa. Yhtena aamuna Pythonin poikanen oli (taas) loydetty Guest Housemme lattialta - jossa se oli jo aiheuttanut katatonisia tiloja - ja josta se piakkoin kiikutettiinkin sitten takaisin viidakkoon. Kaiken maailman petoa, elukkaa ja karvaista orkkia siis on tullut matkan varrella vastaan..

Sumuisella saarella vajaan viikon samottuamme yllattaen vasta viimeisena paivana loydettiin itsemme saaren sykkivasta sydamesta elikka paarannalta (Pantai Tenga) ja tuttuihinhan siellakin tormattiin - Kota Kinabalusta tuttu pariskuntahan se siella siemaili viidennetta whiskycolaansa ikuista kesaa viettaen. Joillekkin tama tosiaan on paratiisi maanpaalla - ilmaston oikuista piittaamatta..

“The traveler sees what he sees, the tourist sees what he has come to see.”

-I-