Osa 2.

Nimbinista selviydyimme Byron Bayhin. Matkalla kavimme valtavassa vesipuistossa polskimassa. Byron Bayssa me majoittauduimme hostelliin. Sanna ja Poro paatyivat rahatilanteen vuoksi autoon viideksi paivaksi. Byronissa vietimme taas ranta-elamaa ja kavimme katsomassa Byron Bayn kuuluisaa majakkaa, seka Australian itaisimmassa pisteessa. Majakka oli todella kaunis ja maisemat yhdet reissun hienoimmista. Essi saatiin myos puhuttua ympari riippuliitamaan majakalla. Oli melkoisen hienoa liidella taivaalla makuupussimaisessa pussissa yhdesta koydesta roikkuen liitimessa, alla taivas ja upeat maisemat. Byronissa aiheutui myos taas Peperoni tilanne, kun veimme automme viidentuhannen kilometrin huoltoon ja ilmastoinnin korjaukseen. Autosta jouduttiin vaihtamaan myos jarrupalat, joka kasvatti autonkorjauskulut melkoisiksi. Sanna ja Poro kokivat myos hauskoja tilanteita autossa nukkuessaan mm. peseytyminen rannalla suihkussa, sakot ja se, etta auton mekaanikko oli iltakahvilla istuessaan nahnyt Poron puskapissalla talonsa vieressa, jonka jalkeen seuraavana paivana mekaanikko tarjosi ystavallisesti pihaansa nukkumapaikaksi ja suihkuaan ja vessaansa kaytettavaksi.

Byron Baysta menimme kolmeksi yoksi surffi-kurssille. Tosin Sanna ja Poro joutuivat jattamaan sen valiin kasvaneiden autonkorjauskulujen takia. Surffi-kurssi jarjestettiin lahella Coffs Harbouria Arrawarra Beachilla. Kurssiin kuului opetusta kuusituntia kolmena paivana. Paikka oli todella mukava ja taynna muita nuoria. Ensimmainen tunti oli niin huippu! Aivan mielettoman mukavaa hommaa ja harmittaa vietavasti, etta Suomessa ei voi surffata. Ensimmaisen paivan jalkeen kylla tiesi urheilleensa ojentajien ja selan ollessa hellina. Tosin surffi-kurssi jai Essin osalta lyhyeen. Neljannella tunnilla essi tunsi kun jokin elain puraisi jalasta. Haava osoittautui sen verran isoksi, etta taytyi lahtea vierailulle sairaalaan. Onneksi haava oli pieni eika sita tarvinnut tikata, mutta kurssi piti jattaa kesken tulehtumis vaaran vuoksi. Purija oli ilmeisestikkin pikku hai, joka oli paattanyt kokeilla milta ihmisliha maistuu. Huvittavinta asiassa oli, etta Essi oli ensimmainen paikan historiassa, jota puri mikaan elain ja etukateen spekuloimme, etta Essin tuurilla Essille kay ihan varmana jotain tai Essia puree hai. Essin ensimmainen ajatus pureman jalkeen oli ollut, etta nyt Henna kylla kuolee nauruun. Ja niinhan se henna meinas kuollakkin. Henna kavi sitten kurssin yksin loppuun ja surffasi niin ahkerasti, etta kammenet, jalat ja kadet olivat aivan verilla.

Coffs Harbourista lahdimme kurssin loputtua ajamaan kohti Sydneyta. Kesken matkan, keskella yota, keskella ei mitaan auton lammot nousivat ja jouduimme pysayttamaan auto ensimmaiselle sivutielle. Tarkemman tutkiskelun jalkeen huomasimme, etta auton jaahdyttajan-nesteet olivat tyhjat. Lisasimme nestetta paisuntasailioon, mutta huomasimme, etta vesi ulottui paljon yli maksimi rajan. Fiksuina tyttoina aloimme poistaa nestetta paperitolloja kayttaen. Poro vielakin fiksumpana tipautti yhden sailioon. Ei sita sitten auttanut kuin onkia paperia veitsella ulos taskulampun valossa. No onneksi naisilla on kaikki kauneudenhoitovalineet matkassa. Hennan hermo kiristyi hieman ja hermoja lepuuttaessaan Henna keksi kayttaa hiustenkasteluun kaytettya suihkepulloa veden poistoon sailiosta, hyvin toimi! Tosin myohemmin Isi valaisi, etta ei haittaa vaikka paisuntasailio tulee yli. Pienen puhelun jalkeen Iskalle suomeen totesimme, etta vetta oli yha liian vahan. Henna naki metsassa valon jonkun matkan paassa. Kerasimme kaikki pullot autosta ja lahdimme katsomaan loytyyko silta vetta. Ensimmainen valo osoittautui sahkokopiksi, mutta toisen valon kohdalla meita onnisti ja saimme pullot taytettya. Ajettiin auto neljan kilometrin paahan pieneen kylaan, jossa oli mekaanikko. Autossa vietetyn yon jalkeen veimme auton korjaamolle, jossa autoon vaihdettiin uusi vesipumppu ja pian paasimme jatkamaan matkaa.

Iltapaivalla saavuimme arktiseen Sydneyhin vesisateen keskelle. tarkoituksena oli noutaa posti AIFS:lta ja varata auto Adelaidesta, jolla ajaa Uluruun, huoltaa vaatevarastoja ja kerata pari yota voimia hirmuiseen ajo urakkaan. Oli kylla hieman hassua palata reissun alkupisteeseen puolen vuoden jalkeen. Varasimme meille todellisen Catmobiilin ( Hyndai Catz) Adelaidesta, jolla oli sitten tarkoitus porryytella noin 3000 km. reissu Uluruun. Tosin auton varattuamme tajusimme, etta metsapalot olivat riehuneet myos meidan reitillamme Sydneysta Adelaideen. Onneksi reitilta oli palot saatu jo sammutettua ja kahden yon jaljilta lahdimme kuuden aikaan aamulla ajelemaan 1600km. Adelaideen. Reitti oli todella mielenkiintoinen... koko matkan aikana ei ollut yhtaan mitaan, muutama pieni kyla, jossa saimme tankattua auton. Kasvillisuus oli pienta pusikkoa ja puita, valilla vain pelkkaa hiekka ja ruoho mattaita. 18 tunnin penkin kuluttamisen jalkeen saavuimma yllattavan suureen Adelaideen. Yovyimme autossa ja seuraavana paivana menimme vuokraamaan autoa, joka sitten osoittautuikin mahdottomaksi, koska autolla ei saanutkaan ajaa Uluruun. Tulimme myos haukutuksi hulluiksi, koska olimme ajaneet yhtamittaa Sydneysta Adelaideen ja nyt olimme jatkamassa matkaa Uluruun ja takaisin neljassa paivassa (n. 5000km). Pienen pohdinnan jalkeen paatimme kuitenkin, etta haluamme nahda kiven. Loysimme yhden autovuokraamon jonka autolla saimme luvan ajaa Uluruun ja auto oli valmiina jo seuraavana paivana.

Seuraavana paivana haimme auton ja lahdimme ajamaan kohti Ulurua, tarkoituksena yopya yksi yo Cooper Pedyssa, kaupungissa joka on rakennettu lahes kokonaan maan alle. Ensimmaisen 300km/ jalkeen pysahdyimme tankaamaan, koska seuraavasta paikasta ei ollut tietoa. Kuskin vaihdoksen jalkeen Henna ajatteli oikaista ja tormasi autolla matalaan kukkalaatikkoon. Auton keulaan tuli lommo ja keulan pohjalevy alkoi roikkua. Tutkimme sitten auton vuokraus ehtoja ja ehdoissa luki ettei silla saa ajaa Uluruun. Olimme siis vuokranneet auton neljaksi paivaksi, jolla meidan piti saada ajaa Uluruun, mutte emme saaneetkaan ja olimme viela lisaksi kolhineet auton. Siis todellin peperoni tilanne! Soitimme vuokrayritykseen josta ilmeni, etta yrityksella jonka kautta vuokrasimme auton on erityisehdot, ja saimme kun saimmekin jatkaa matkaa. Ajoimme illaksi Cooper Pedyyn ja yovyimme hostellissa joka sijaitsi 6,5m. maan alla. Huoneet olivat pienia luolia. Hostelli oli todella hieno ja siisti, seka ihanan viilea. Seuraavana paivana jatkoimme jalleen ajamista autiomaassa ja pitihan se yksi peperoni tilanne tallekkin paivalle hankkia, kun yhdelta maen nyppylalta kaantyi poliisi pillit paalla peraan. Koksa tie on aivan suoraa ja nakyvyys oli n. viisi kilometria ja tie hyva kuntoista, Poroon oli iskenyt vauhtisokeus ja Poro oli ajellut 130km/h nopeusrajoituksen ollessa 110 km/h. Poro sai sitten lahjaksi 310 dollarin sakot. Illalla saavuimme kuumaan ja karpasia kuhisevaan Yalaraan, kylaan lahinna Ulurua. Oli melkoisen hienoa paasta maisemiin joita on vain ennen katsellut kuvista kirjoissa. Illalla ajoimme viela kansallispuistoon katselemaan auringon laskua. Aikaisin aamulla nousimme puistonvartijan kierrokselle ihastelemaan Ulurua. Puistonvartija kertoi mielenkiintoisia tarinoita kivesta ja sita asuttaneista aborginaleista. Ulurun jalkeen suuntasimme The Olgasille, joka on korkeampi kuin Uluru, tekemaan pari kavelya. Olgasin jalkeen koko porukka oli aivan poikki, ja olimmekin jo kahdeksan jalkeen teltassa nukkumassa. Seuraavana paivana nousimme katselemaan auringon nousua Ulurulle, jonka jalkeen lahdimme ajamaan kohti Kings Kanyonia. Ulurussa oli hienoa, mutta paljon puhuttu kiven varin vaihtaminen oli hieman pettymys, koska vaihtavathan kaikki esineet eri valossa varia. Ulurussa oli melkoisen kuuma, mutta kuiva ilma, joka helpotti oloa,ja karpasia varmasti ainakin yhta paljon kun Lapissa makaria ja hyttysia. Kings Kanyonilta alkoi ajo urakka takaisin kohti Adelaidea. Autossa kului aamu seitsemasta yo kolmeen. Seuraavana aamuna matka jatkui viela kolmella tunnilla. Matka (4000km) oli melkoinen urakka kahdelle kuskille, koska Essi ja Sanna eivat saaneet ajaa autoa koska ovat alle 21.

Adelaidesta suuntasimme kohti Great Ocean Roadia. Ensimmaisen yon yovyimme Warrannamboloossa Great Ocean Roadin alkupisteessa. Warrannamboloo oli viihtyisan nakoinen kaupunki, jossa olisimme halunneet viettaa enemman aikaa. Vuokrasimme ensimmaista kertaa leirinta-alueelta cabiinin, joka oli niin viihtyisa, etta innostuimme omassa keittiossa kokkaamaan jopa muutakin kuin noodeleita tai pastaa. Katsottiin myos lahes ensimmaista kertaa puoleenvuoteen hieman telkkaria. Oli ihanaa olla kerrankin aivan rauhassa "omassa asunnossa". Seuraavana paivana lahdimme ajamaan Great Ocean Roadia. Roadilla oli erilaisia meren muovaamia kivimuodostelmia, jotka tosin alkoivat hieman puuduttaa ensimmaisen viiden nahtavyyden jalkeen. Nakoalapaikkoja ja nahtavyyksia oli muutaman kilometrin valein. Luonto oli odottamattoman karua. Loppu matka kului ajellessa rinteen reunassa, meren kohistessa alla. Maisemat Roadilla olivat kylla nakemisen arvoiset ja lisaksi naimme matkalla eraalle majakalle mielettoman maaran Koalia. Roadilta saavuimme Toroquaihin, australian surffauksen kehtoon. Edellisyosta viisastuneina vuokrasimme cabiinin ja vietimme rentouttavan leffa-illan. Seuraava paivana oli tarkoitus parannella rusketusta mutta saa pakotti vetamaan pitkat lahkeet ja pitkahihaisen, niinkuin edellisena paivanakin Great Ocean Roadilla. Paatimme sitten kayttaa aamupaivan kierrellessa Toroquain lukuisia surffi-kauppoja. Iltapaivalla jatkettiinkin sitten matkaa jo Melbourneen.

Nyt ollaan vietetty lahes viikko taalla Melbournessa. Viikko Australian matkastamme on enaa jaljella ja fiilikset ovat melkoisen hassut. Tekisi mieli nautiskella viimeisista paivista, mutta tallahetkella nayttaa, etta paivat kuluvat lahinna hermoillessa auton myymisesta ja asioiden jarjestelemisesta ennen Australiasta poistumista. Huomiseksi on luvattu lamminta, joten taidetaan suunnata aikaisin aamulla kaymaan autokaupassa ja sitten akkia nauttimaan auringosta ja meresta. Kuvia lisaillaan kun saadaan kuvat ensiksi poltettua CD:lle, koska meidan kamerat ovat jostakin syysta hajonneet niin, etta ne poistavat kuvia muistikortilta joka kerran kun ne kytkee koneeseen. Seuraavan kerran kirjoitellaan sitten varmaan Sydneysta kun lahto on lahella.

Essi ja Henna