Sunnuntai 3.1.2010: Sadepisaroita

Tänään saimme havaintoesityksen siitä, minkälainen on sadepäivä Uuden-Seelannin eteläsaaren länsirannikolla: vuoristoiselle maantielle ryöppysi vettä joka suunnasta, autot hiljensivät vauhtia vesiesteisiin, vesiputoukset tulvivat ja ympäröivät näkymät peittyivät sakeaan sumuun.Q osoitti jälleen tilannetajunsa laittamalla bussin kaiuttimista soimaan Raindrops are falling… Olimme Wanakassa etuajassa, eikä Mt. Cookista näkynyt mitään. Wanakassa sää alkoi jälleen poutaantua, ja ihmettelimme, miten sääolot vuoristoisessa maassa voivat hetkessä vaihtua aivan toisenlaisiksi. Järvimaisemat toivat mieleen muistumia Loch Nessiltä, vaikkei vesi Skotlannissa ollut turkoosinväristä eikä Loch Nessin rannoilla kasvanut palmua muistuttavia puita. Puustossa ja muussa kasvustossa oli kyllä muuten monia tutunoloisia lajeja. Q esitteli meille paikallisen Puzzling Worldin ja elokuvateatteri-ravintolan, johon yritimme mennä illalla katsomaan Sherlock Holmesia, mutta turhaan: kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä

Matterhorn oli tähänastisen seikkailumme paras majapaikka! Isäntäväki oli reipasta ja ystävällistä ja täytti mielihyvin kaikki mahdolliset toiveet. "Sweet as bro!" Talossa oli hyvä keittiö käytettävissä olevine mausteineen ja kasvimaalta haettavine yrtteineen, viihtyisä oleskelutila sekä poreallas, jossa siemailimme kuohuviiniä ja jonne uskaltautui samaan aikaan kanssamme vain eräs israelilaispoika. Helen laittoi kotiruokaa, ja muut tarjosivat meille vielä illalla meksikolaisia makuja. Ruokakaupasta jäivät mieleen ostoksia erikseen kasseihin pakkaavat nuoret. En voinut vastustaa kiusausta käydä uimassa järven rannassa, ja saman ajatuksen oli saanut myös Fred: oma uintini kesti kyllä vähän kauemmin kuin hänen, joten tässä lajissa maaottelu lienee kääntynyt Suomen eduksi. Fred ja Jen oli majoitettu rakastavaisten "sviitiksi" nimettyyn pikkumökkiin kasvimaan laidalle ruusupuskan taakse.