Muutama oli ilmeisesti sitä mieltä, että päivityksiä tulee liian vähän, joten tässä sitten yksi. (Joo, ollut aika paljon koulukiireitä kaikkien näiden vierailuiden jälkeen. En edes ole täysin perillä siitä, kuinka monessa kouluprojektissa olen mukana.)

Erika tuli siis torstai-iltana (7.11.) ja juhlistettiin sitä käymällä syömässä ihan jäätävän kokoiset Kolumbus-Platterit kävelymatkan päässä meiltä. Oikeastaan paikka ei ollut ennalta päätetty, vaan kohtalon jodatusta pitkällisen pyörimisen päätteeksi. Erikan kanssa ei ihan kokonaan jaksettu noita, joten jätettiin Mikaelille lohturuokaa kun hylättiin se kotiin Budapestin matkan takia.

Perjantaiaamuna lähdettiin vähän epäinhimilliseen aikaan juna-asemalle, ja oikean junan löydyttyä alkoi hyvin hämmentävästi kiemurteleva junamatka kohti Budista. Hyvin häämmentävää kiemurtelua oli tiedossa myös Budapestin juna-asemalla, sillä koko asemalta ei löytynyt yhtään karttaa, ei seinällä eikä ostettavassa muodossa. Viimein löysimme jonkun lippupisteen, jonka seinällä oli jonkinlainen versio Budaoestin keskustan kartasta. Otin tästä muutaman hienon kuvan kamerallani ja tsädäm, meillä oli opaskartta! Kartan avulla löydettiin mm. tiemme keskustampaan, ja edelleen hostellille, jonne tuntui olevaan loputon matka. Pitkästä matkasta huolimatta oltiin perillä ennen check-in aikaa, mutta ilmeisesti tämä oli mukavan joustava hostelli, koska saatiin heti avaimet kloorinhajuisiin tiloihin. Kamat jätettyämme suuntasimme läheiseen paikalliseen ruokapaikkaan, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Erikan ihana mättöruoka, josta olisin ollut hyvin kateellinenm ellei mulla olisi ollut omaa isoäidin kippoani :D

Oli muuten ihan parasta, täyteläistä, mausteikasta gulash-keittoa. Helpotti kipeää olotilaa.

Tarjoilija suostutteli maistamaan paikallista erikoisuutta Palinkaa, jonka kylkiäisenä kuuluu ilmeisesti nauttia jotain kuivattuja hedelmäpalasia, joita en voi suositella kenellekään. En unohda vielä kuukaudenkaan päästä sitä olo- ja makutilaa, joka vastasi suuhun rikottua täyttä viinapulloa, ja kesti aivan liian pitkään. Illalla käytiin vielä maailman huonoimmassa mäkkärissä, jonka palvelu ja hinnoittelu oli vähintäänkin alaluokkaista. Juustoateria ilman ranskalaisia maksoi mm. kolme kertaa enemmän kuin niiden kera. Tämän jälkeen mentiin hyvin jännään Morrison´s Club/Pub hässäkkään, jossa tavattiin Limppu ja sen eramus-porukkaa. Oli siellä muitakin tuttuja, kuten Sideshow Bob ja Esko Eerikäinen, mutta niiden kanssa ei valitettavasti hengailtu.

Seuraavana aamuna mentiin Budapest Free Walk Tourille, joka on ilmainen, mutta tippausmahdollinen paikallisten järjestämä kierros, jossa kävellään kolmisen tuntia ympäri Budapestia oppaan kertoessa kaikkea historiasta, kulttuurista, politiikasta, ruuasta, kieliopista ja ties mistä. Suosittelen kovasti, sillä kierroksella kuuli paljon mielenkiintoisia asioita, joita ei varmasti olisi tavalliselta turistioppaalta kuullut. Suosittelen myös lämpimämpää, tai ainakin vähemmän tuulista päivää. Ainoa hyvä puoli säässä oli se, ettei satanut (kierroksen aikana). Muuten oltiin kyllä aika kohmeessa.

Kierroksen jälkeen mentiin syömään Most!Pubiin, jonka henkilökunta suhtautui meihin jotenkin oudolla hilpeydellä. Muuten paikka oli oikein mukava ja ruoka erinomaista. Viihdyttinkiin tuolla varmaan joku kolme tuntia, minkä jälkeen haluttiin vielä shoppailla, ja vaikka aikaa oli aika vähän ja oltiin vähän hukassa, niin etenkin Erika sai ihan mukavasti vaatteita tarttumaan mukaan. Tässä vaiheessa on varmaan viimeistään hyvä mainita, että olin matkassa aika vähillä rahoilla pankkikortin jäätyä kotiin. (Saksanmaikan hyvät vinkit siitä, miten sinne ja tänne mennessä kannattaa jättää kortti kotiin ei oikein palvellut tätä tapausta. Ei tullut mieleenkään tarkistaa, että kortti on mukana.) Onneksi Erika on ihana, niin lainailu onnistui :D

Illalla pyörittiin taas vähän ympäriinsä, oltiin vähän jännällä jokiristeilyllä ja kebabilla, jonka ohessa saatiin pari ilmaista teetä ja paljon hyviä vinkkejä, sekä mm. ilmaiset sisäänpääsyt edellisen illan Morrison'siin. Harmi kyllä ei käytetty niitä.

Viimeinen päivä oli enimmäkseen puukuvailua. Käytiin Stadtparkissa, ja siellä sijainneen linnan pihalla. Puisto oli ihan mahtava, etenkin kuvattavien puiden osuudelta. Puiston jälkeen käytiin vielä ostoskeskuksessa, mutta siinä vaiheessa alkoi kaikki mehut olemaan sen verran lopussa, että ainoa muistettava asia on hyvä italialainen ruoka ja hassu tarjoilija. Paluumatka junalla oli vähän rankka, koska juna oli ylibuukattu ja jouduttiin seisomaan kuumassa, ahtaassa eteisessä pitkä matka.

Erikan viimeisenä päivänä (ei enää Budapestissa) käytiin G3 ostoskeskuksessa, joka oli vain vuoden vanha, uskomattoman siisti paikka. Ostoskeskuksen paras kauppa oli ehkä Primark, joka on mielettömän halpa (laatu on tosin osin sen mukaista). Toinen hieno nähtävyys oli ostoskeskuksen vessa (kaikki niistä). En ole eläissäni nähnyt niin siistiä, automatisoitua ja hillityn juhlavasti sisustettua vessaa.