(Kuva döneristä ei ole oma! Wikipedia auttoi, kun unohdin ottaa kauniista illallisesta kuvan.)

Käsitellään ensin karvakädet. Tämä ei sitten ole käyttämäni termi tälle Wienin turkkilaiselle enemmistövähemmistölle, vaan Suomeen jääneet kaverit ovat viitanneet näin kuulumistiedusteluissaan. Favoritenin asukkaista turkkilaistaustaisia on huomattava osa, mutta ainakaan minua se ei ole häirinnyt. Päinvastoin, täältä saa myöhäänkin yöllä täyttävää kebua nopeasti ja varmaan joka toisesta liikkeestä. Täällä on myös halpoja ruokakauppoja, eksoottisempiakin, joissa palvelu ei ole aivan niin hektistä, ja kassalla ei iske samanlainen apuaenymmärtänytkassahenkilönnopeaapuhetta-paniikki kuin keskustan kaupoissa.

Aina kun olen maininnut, esimerkiksi joissain Eramus-tapahtumissa, asuinalueestani, olen saanut myötatuntoisia tiedusteluita siitä, miten pärjään Favoritenissa. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan Helsinkiä rauhattomampi, veikkaisin jopa, että Itä-Helsingin perjantai- ja lauantai-illat ovat paljon levottomampia. En kuitenkaan mene vannomaan mitään näin lyhyen ja rajoittuneelle alueelle sijoittuneen oleskeluajan pohjalta. Ja mitä niihin käsiin tulee, on toistaiseksi vain yhdet käyneet käsiksi, ja nekin kuuluivat italialaiselle turistille. Meidän turkkilaiset tyytyvät kohteliaisiin kommentteihin. Toisinaan on jopa hauska kuulla näyttävänsä enkeliltä, etenkin kun kehu tulee mitä ilmeisimmin ilman taka-ajatuksia ja vielä sellaisella hetkellä, kun itsestä tuntuu vähän tuulen tuivertamalta. Eli tervetuloa tänne turvallisin mielin :)

Minulla on ollut periaate, ettei punaisia valoja päin tulisi kävellä, etenkään jos on lapsia paikalla. Täällä joudun ehkä miettimään vielä tilannekohtaisemmin. Usein juuri pienten lasten äidit lähtevät pinkomaan valon vaihtuessa tai vaihduttua, hoputtaen mukana kipittävää lasta. Jopa lastenvaunujen kanssa liikkuvat äidit lähtevät vilkkaasti liikennöidyn tien yli vaunuilla uhmakkaasti eteenpäin vyöryen. Tämä on tavallaan hyvinkin ymmärrettävää, sillä Wienin valoissa joutuu odottamaan niin pitkään, että muutama hius ehtii siinä samalla harmaantua päässä. Täällä ilmeisesti autoilijan etu on tärkein, sillä suojateitä ei juurikaan ole, ja silloin kun niitä on, vaihtuvat valot juuri viiden minuutin välein kymmeneksi sekunniksi kerrallaan. Ehkä vielä opin kaupungin tavoille, enkä jää tyhmänä turistijunttina seisomaan valoihin siihen saakka, että näköpiirissä ei ole ristinautonsielua, jolloin valo viimein suvaitsee vaihtua.