10.4.2009 Santiago de Chile

Aikamoiset bileet pyörähti käyntiin täällä hostellilla. Ville on käynyt nyt varmasti viisi kertaa kysymässä, että mitä jos vaikka pidät luovan tauon ja tulet hieman käymään kurkkaamassa. Eikun mää kirjoitan nyt. Okei. Mutta siellä on kyllä sipsiäkin. Katalan alhainen veto Villeltä. Mutta pysyn kovana rakkaan blogimme ystävät ja annan tuta miltä tuntui opiskella helteessä espanjaa.

On muuten mahtava tapa oppia. Surffaamalla ja aurinkoa ottamalla voi oppia espanjaa. Nimittäin Amazonas Education and Travel firma järjestää räätälöityjä kielikursseja neljässä eri pisteessä Ecuadorissa. On rannikon beachkohde, viidakko, Quiton kaupunki ja Galapagos. Suosituin on tuo kaupunki, kun firma järkkää mm. USA:n hallitukselle kuluja kielikurssin muodossa. Eli jotain virkahepukoita tulee vahvistamaan kieltänsä. Ja varmaan jotkut näyttelijän alut tulee ottamaan aurinkoa, uuden nenän ja samalla hieman kielitaitoa Quitoon.

Me päätettiin kuitenkin mennä rannikolle viikoksi täysihoitoon. Bussi alle, ope tavararuumaan ja menoksi. Ihanan yöbussimatkan jälkeen (lue: aivan hanurista taas, vaikka bussi hyvä) saavuimme todella idylliseen ekologiseksi itseään mainostavan resortin pihaan. Ranta oli autio ja iso ja aallot humisivat hurmaavasti korvissa suurkaupungin melun sijaan. Tästä tulee mahtavaa! Ja kämpässä vielä odotti ensimmäisenä riippumatto keskellä kämppää. Mutta onk pakko mennä kouluun, jos ei haluu? Vähän siltä tuntui hetken, kun puitteet olivat upeat ja piti aloittaa opiskelu.

No, opiskelu tapahtui pihalla ja auringossakin sai olla jos halusi. Oli vaan tosi kuumaa välillä ja hyvä niin. Quitossa, vaikka onkin päiväntasaajalla, oli öisin perhanan kylmä ja pitkät kalsarit jalassa. Yhtenä päivänä opiskeltiin uima-altaalla ja välillä pulahdettiin altaaseen ja sitten taas verbien kimppuun. Pakko on todeta, että tämä opiskelutapa on ainoa oikea. Tosin opettajana itse en suosittele huomion kohdistamista moneen eri intressiin. Siksi venäläistyyliset luokkahuoneet on ihan jees Niin, houkutuksia oli monia norjalaistytöistä vieressä pörrääviin leguaaneihin ja devil stickseillä kikkailuun. Eli meidän kanssamme yhtä aikaa yksityistunteja ottivat pari norjalaiset Carina ja Kristiina sekä Kanadan toivo plastiikkakirurgian pelastamiseksi, Emily (valtava nenä ). Illat ja ruokailut vietettiinkin siinä hauskassa seurassa, sillä resortti oli keskellä ei mitään.

Ope tai El professor de la chicas, kuten häntä kutsuimme, totteli yleensä nimeä Manuel. Hauska kaveri, tosin loppuviikosta kertauksena näytetyt samat hauskat jutut ja hieman ontuva englannin kielen taito hieman haittasi kokonaiskuvaa. Minulla ainakin oli välillä vaikeuksia ymmärtää jotain asiaa kunnolla, kun Manu ei osannut vastata kysymykseeni tai selittää asiaa englanniksi. Se jätti muutaman asian ilmaan, jotka ovat osittain vieläkin siellä. Mutta muuten opiskelu sujui hienosti. Ei ollut vaan aikaa todellakaan lukea sitä, mitä päivällä oli opittu, sillä joka päivä teimme iltapäivällä retken jonnekin lähimaastoon. Sieltä sitten dinnerille ja siitä yleensä muutaman ohraisen jälkeen nukkumaan. Kotitehtävät jaksoi juuri ja juuri suorittaa, mutta ei kerrata päivän asioita. Siksi viikko on varmasti aivan liian vähän kurssin suorittamiseksi. Yo hablo espanol solo poccito

Retkiä tehtiin Los Fraillesin biitsille (joka oli ihan Robinson Crusoe biitsi - ei ketään missään), Isla de la Platalle (köyhän miehen Galapagos, siis ihan pummin - ei erikoinen ilman valaita) ja Montanitaan, josta myöhemmin lisää. Taidettiin me käydä siinä vieressä Puerto Lopezissakin. Alandaluz sijaitsi Puerto Lopezista puoli tuntia etelään.

Paikka, Alandaluz, oli aikamoinen keidas ja hotellissa työskenteli myös vapaaehtoisia, jotka olivat pistäneet pystyyn paikallisille hyviä projekteja, kuten esim. miten säästää luontoa ja ansaita rahaa hölmöillä turisteilla. Jälkimmäinen ei varmaan papereissa lukenut ihan noin, mutta totuus oli varmasti about noin. Mutta hyvä projekti silti. Patonkimaan ylpeydet Julia ja Martin myös työskentelivät välillä baarissa, joten hieman toi vapaaehtoistyönteko siinä kohtaa oli ihmeellinen termi. Mutta toisaalta saimme drinkit heidän kauttaa henkilökuntahintaan, joten eipä siitä sen enempää. Henkilökunta Alandaluzissa oli oikein hauskaa ja läppä lensi kuin spitaalisten huulenheittokisoissa. Mm. comissario Loco (hullu poliisi, antamamme lempinimi) toi minulle joka ilta sen saman paneroidun kanan, kun vaihtoehtoja kala-allergikolle ei ollut. Jouduin alentumaan yhtenä päivänä kasvisruokaan, kun alkoi kasvaa jo heltta ja aloin kaakattaa Villelle jostain pikkuasioista viideltä aamulla.

Villen ihmeellinen kielipää imi sanoja sisälle ja minulle ei sitten tarttunut mitään. Mr. Teflon Honkasalo ymmärsi sitten taas kyllä kieliopin rakenteet, mutta kun ei ollut sanoja, niin eipä voi käyttääkään. Näin jälkikäteen ajatellen, niin Villehän vetelee aika komeasti jo kaikenlaista ja minä ymmärrän aika paljon, jos puhutaan rauhallisesti. Ja pystyn tilaamaan ravintolassa oluen seuraksi myös jotain syötävää. Ja hei minä olen Tuomas ja tulen Suomesta- tyylistä settiä on hieno heittää. Siihen sitten kun joku Hermanni heittää jonkun kielisolmulta kuulostavan jatkokysymyksen, niin valitaan joko No entiendo = en ymmärrä tai no tengo ni idea = ei hajuakaan! Ja kädet heiluu.

Se on näissä maissa kyllä kummallista, että jos lausuu jonkun asian millimetrin sivuun, niin ei sitten millään voi ymmärtää. Sama homma toimi kyllä tuolla Perussakin Limassa, kun hengattiin hetki aika raskaiden jenkkien kanssa, jolta riistettiin kuitenkin kimppataksirahat. Ville halusi bisselle terassille ja sanoi että should we find a terrace. Jaa mikä? Terrace. Jaa mikä? TERRACE P#€#/%LE! Ou, terrace. Ja lausumisasussa ei ollut mitään eroa. Ehkä suomailainen ymmärrys kieliin on erilainen, kun niitä opiskellaan paljon ja kuullaan myös erilaisia aksentteja. Natiivit tarvitsevat opaskoiraa.

Amazonaksen jengi varmaan muuten mielellään otteloo siutkin kurssille, joten jos haluat nähdä Quiton reiluimman kreikkalaisen napituksen ja leveimmän hymyn, niin otapa yhteyttä oikeasti mukavaan mieheen Gustavo Guzmaniin osoitteessa www.eduamazonas.com. Sieltähän löytyy myös tietoa lisää kursseista, jotka on yleensä aina räätälöityjä. Ei ole halvimmasta päästä, mutta laatu on komiaa. Varmista vaan, että tapaat opettajasi etukäteen ja että hän puhuu sujuvaa englantia. Firmat antamat opiskelumateriaalit ovat erittäin hyviä, joten niistä on iloa pitkään. Kunhan ne vaan preservoi hyvin yöpöydän laatikkoon…

Tuomas