Reissun päällä ollessani olen tehnyt sellaisen havainnon, että ihmiset eivät oikein tunnu ymmärtävän mitä sana kulttuuriero tarkoittaa. Kuvitellaan, että meidän oikea/väärä tai totuutemme on ainoa oikea ja meidän pitäisi opettaa näille ihmisille miten hommat hoidetaan "paremmin". Harva kuitenkaan ymmärtää, että koko arvojärjestelmä on meillä länsimaalaisilla täysin erilainen kuin aasialaisilla. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu omaan kulttuuriimme, tietynlaiseen ajatteluun, tietynlaisiin käsityksiin elämästä, ihmisistä, ajasta, totuudesta, oikeasta ja väärästä.

Hierarkkisuus kuuluu kaikkeen, jokainen ihminen on aina osa yhteisöä, perhettä, eikä ole yksin mitään. Yksin ihminen on arvoton. Ajattelu on kollektiivista. Yhteisö päättää asioista, ei kukaan yksin. Eriävän mielipiteen esittäminen tai protestoiminen on häpeällistä. Aina pitää olla hillitty, eikä kielteisen käytöksen näyttäminen ole suotavaa. Yleensäkään sanan EI käyttöä vältetään, pyritään käyttämään mieluiten myönteisiä ilmaisuja. Jos Thaimaalaiselta kysyy jotain, saa käytännössä aina vastaukseksi: "yes, yes, yes, no problem" ja hymyilee leveästi, vaikka tyypin naamasta näkee ettei se ymmärrä hölkäsen pöläystä koko kysymyksestä. "Kasvojen" menettäminen on periaatteessa pahempaa kuin kuolema. Kaikkein tärkeintä on "making face", tavallaan kunnioituksen kasvattaminen perhepiirissä ja omissa yhteisöissä. Vaikea selittää suomeksi. Perheenpäätä tai omaa esimiestä ei voi uhmata, vaan heidän sanansa on laki, tuntui se hyvältä tai ei.

Toki on paljon käyttäytymissääntöjä joista voisin mainita, (kuten jalkapohjien saastaisuus ja pään taputtamisen epäkunnioittavuus) mutta en ala niistä nyt jauhaa. Kirjoituksen pointti on lähinnä se ajattelutavan ja arvomaailman totaalinen erilaisuus, jota ei voi toisesta kulttuurista olevalle opettaa tai selittää niin, että hän sen ymmärtäisi. Meidän protestanttinen työkulttuurimme, aikakäsityksemme ja yksilöllisyyden korostaminen ovat heille aivan yhtä käsittämättömiä asioita kuin meille ovat monet mielestämme kaksinaismoralistiset asiat esimerkiksi buddhalaisuudessa.

Välillä Suomessa kasvanutta ihmetyttää monikin asia. Thaimaassa prostituutio on laitonta. Just. Poliisit pyörittävät huumebisnestä. Tangolla alasti peppuaan keikuttava tyttö kumartaa buddhalle poistuessaan lavalta. Valehtelu ja varastaminen on suurta syntiä, mutta jos muistaa laittaa buddhan alttarille pullollisen fantaa niin kaikki on taas okei. Buddha ei näe kaikkea, kaikki on tilanteesta kiinni. Kasvojen menettäminen on häpeällistä, mutta kun hermot menee totaalisesti (ainakin Thaimaassa ihmisillä riittää temperamenttia!), puukottaminen on ihan hyvä vaihtoehto purkaa vihaa. Prostituoidut ovat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Ristiriitaista? ;) Periaatteessa joku asia on tosi väärin, mutta jos on rahasta kyse niin mitä väliä. Kunhan auton taustapeilistä roikkuu kukkia ja pari buddhan kuvaa, ja vauhtia satakaistaisella tiellä 150km/h, mitä muka voisi tapahtua? Vanhemmat laittavat lapsensa turistikohteisiin töihin, eli käytännössä prostituutioon (naapurikylän tyttö meni kanssa, ja se lähettää kotiin koko ajan rahaa, täähän on hyvä bisnes!), vaativat rahalähetyksiä ja ovat muka autuaan tietämättömiä mistä raha on peräisin. Lapsi lähettää kotiin rahaa, eli "makes face" ja auttavat vanhempiaan, sukulaisiaan ja naapurin kaiman kaveria. Tämä tarkoittaa että he ovat parempia ihmisiä, hyviä tyttäriä ja ansaitsevat paikkansa maailmassa.

Ihmisillä on keskimäärin matala koulutustaso, ei sosiaaliturvaa tai muutakaan tukea yhteiskunnalta, korruptio jyllää ja mahdollisuudet on heikot puolustaa oikeuksiaan esim. lakiteitse, joten raha on tärkeää. Rahasta on aina pulaa, ja mitä enemmän on rahaa, sitä helpompaa on elää ja saada kunnioitusta yhteisöltä. Raha tulee ensin, sitten Buddha. Ja Buddha antaa aina anteeksi, kun muistaa heittää munkille lantin. "Land of Smiles" hiljenee tältä päivältä. Onneks olkoon vaan jos jaksoit lukea tänne asti! :D