Tuomas kirjoitti äskettäin englanniksi ensimmäisistä päivistämme maailmanympärimatkalla. Tässä vielä suomeksi tärkeimpiä asioita alkumatkalta.

Lentomme Helsingistä Tukholman ja Dohan (Qatarissa) kautta Nepalin Kathmanduun sujuivat hyvin, vaikkakin olimme matkalla noin vuorokauden, emmekä juuri nukkuneet. Kathmandussa vietimme kolme yötä mukavassa ja siistissä perushostellissa, Trekker's homessa Thamelissa, joka on Kathmandun reppureissaajien keskittymä. Tuosta kaupunginosasta löytyi kyllä kaikkea, mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa. Ostimme sieltä ensimmäiset matkamuistotkin itsellemme; Tuomas vauva-jakin villasta tehdyn shaalin ja Sini tummanpunaiset haaremihousut, molemmat Nepalissa tehtyjä. Kathmandussa kävelimme ympäri kaupunkia, kävimme kukkulan laella olevassa Monkey Temple-nimisessä temppelissä, jossa pyöri nimensä mukaisesti paljon apinoita.

Ihmettelimme hieman syrjäisemmillä kaduilla paikallisten ihmisten elämää. Ylipäänsä ihmiset tuntuvat viettävän paljon aikaa kaduilla ja talojensa edessä. Talot ovat vaihtelevan näköisiä, enimmäkseen remontin tarpeessa olevia. Julkisivut on usein kirkkaasti maalattu, mutta muut seinät paljasta tiiltä. Lähes joka talon alakerrassa on kioski, joissa useimmiten myydään aina vierekkäisissä paikoissa samaa tavaraa. Jotkut kadunpätkät ovat erikostuneet myymään hedelmiä, toiset kaikenlaisia muovitavaroita, joissakin on apteekkeja, ja eniten on kojuja, jotka myyvät erilaisia muoviin pakattuja herkkuja, kuten keksejä, sipsejä ja suklaata. Kioskeja olisi mukava tutkia ohi kulkiessaan, mutta tämä tuntuu olevan hankalaa, kuten totesin eräällä erityisten vilkkaalla kadulla: "mä en ehi kattoa näitä kioskeja, kun täytyy pysyä hengissä". Katujen kunto tuntuu olevan varsin vaihteleva, välillä on kohtalaisen sileitä asfalttiteitä, jotka saattavat yhtäkkiä muuttua monttuisiksi, pieniksi hiekkateiksi. Liikenteen määrä on lähes mahdoton, ja ilma onkin varsin sakeaa kaikesta saasteesta. Suurten katujen ylittäminen on raskasta, helpoiten se tuntuu onnistuvan "ottamalla kyyti paikalliselta", eli seuraavan aivan kintereillä, kun joku paikallinen ylittää katua. Kaduilla kulkee myös kaikenlaista eläimistöä, enimmäkseen rauhallisia kulkukoiria, joista ihmiset ilmeisesti myös pitävät huolta, niin hyväkuntoisilta ne näyttävät. Lehmiä ja kanojakin on tullut välillä vastaan. Tuntuu siltä, että me erotumme jonkin verran ihmismassasta kaduilla liikkuessamme, lähinnä valkoisten nassujen ja Tuomaksen pituuden ansiosta. Olemme olleet menossa muutamiin paikkoihin, joihin turistien täytyy maksaa paikalliseen hintatasoon nähden korkeita pääsymaksuja. Näissä tilanteissa joku on aina heti huomannut meidät väkijoukon keskeltä, toisin kuin vaikkapa monet muista Aasian maista tulleet turistit. Totesinkin erään kerran ärtyneenä, että mehän "loistamme kuin kirkkaat länkkärilamput" ihmisten keskellä. Tällä kommentilla en siis mitenkään tarkoittanut pitäväni meitä muita parempina.

Hektisen Kathmandun jälkeen lähdimme tänään bussilla kohti Pokharaa, joka on noin 200 km:n päässä Kathmandusta. Matkaa kuvastaa hyvin se, että tuohon pariin sataan kilometriin kului bussilla lähes kahdeksan tuntia taukoineen! Tie oli mutkainen ja kapea vuoristotie, sekä hyvin möykkyinen. Onneksi emme kumpikaan kärsi matkapahoinvoinnista. Maisemat olivat kyllä reitillä hienoja. Loppumatkasta alkoi jo näkyä lumihuippuisia vuoria, ja vihdoin saavuimme Pokharaan kauniin järven rannalle, vuorten viereen. Varasimme etukäteen majoituksen netistä. Paikka on mukava, perheen omistama hostelli. Täällä ei taida juurikaan muita yöpyjiä olla, mutta tähän aikaan vuodesta ei ole mikään suosituin matkailusesonki Nepalissa. Hyvä niin, ei ole varmaankaan niin paljoa ruuhkia eri paikoissa. Sisätiloissakin tuntuu olevan varsinkin iltaisi aika kylmä, onneksi on vaatetta mukana. Nytkin löhöilen sängyllä pieneen tilaan pakkautuva toppatakki päälläni. J

Tulevien päivien suunnitelmat ovat vielä auki, mutta niin on hyvä. Todennäköisesti teemme päiväretkiä, ja ehkä vuokraamme myös polkupyörät. Vietämme täällä varmaankin noin viikon. Pidemmille vaelluksille korkeammalle vuoristoon emme varmaankaan lähde, koska tähän aikaan vuodesta siellä on kylmä ja lumivyöryvaara. Onpahan sitten syy tulla taisin Nepaliin joskus parempaan vaellus-vuodenaikaan!