Olemme olleet jo yli kaksi ja puoli kuukautta matkalla, ja siitä on kauan, kun viimeksi kirjoittelimme kokemuksistamme suomeksi. Tuolloin olimme juuri saapuneet Nepalissa Pokharaan. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta toisaalta näihin päiviin on mahtunut mielettömän paljon uusia ja hienoja elämyksiä. Tässä on kertauksena tärkeimmät tapahtumat Nepalista ja Intiasta, Thaimaa, Kambodzha ja Indonesia seuraavat myöhemmin. J

Nepal

Pokharassa vietimme yhteensä kuusi yötä. Majapaikka oli oikein mukava, ja ehdimme myös välillä ottaa rennosti ja löhöillä siellä. Hienoin elämys Pokharassa oli pyöräretki Sarangkotiin, joka oli noin 800 metriä korkeammalla kuin itse kaupunki. Sieltä oli upeat näköalat Himalajan vuoristoon, Annapurnan alueen huipuille, joista korkeimmat yltävät yli 8 kilometrin korkeuteen. Pyöräily ylöspäin oli melko raskasta, ja välillä jouduimme taluttamaankin pyöriä. Reissu oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, sillä maisemat ylhäällä olivat huikeat, ja matka takaisin alamäkeen meni kuin siivillä. Olimme vuokranneet pyörät parilla eurolla koko päiväksi, ja ne toimivat oikein hyvin, vaikka vähän natisivatkin, ja Tuomaksen pyörä olisi voinut olla hiukan isompi. Muuten Pokharassa teimme kävelyretkiä, muun muassa toisen korkeahkon mäen päälle, jossa oli buddhalainen pagoda (temppeli). Pokharasta jatkoimme matkaamme Lumbiniin, joka on Buddhan syntymäpaikka. Matka taittui jälleen bussilla, ja kesti tuntikausia teiden huonon kunnon vuoksi. Lumbinissa vietimme kolme yötä, vaikka vähempikin olisi kyllä ollut riittävästi. Sää oli siellä viileähkö ja pilvinen, eikä paikassa ollut juuri muuta nähtävää, kuin Buddhan syntymäpaikalle tehty temppeli sekä sen lähistöllä kymmeniä eri maiden buddhalaisia luostareita. Lumbinissa oli kuitenkin mukavan rauhallista, ja saimme taas hengähdystauon kaiken matkustamisen keskellä. Lumbinista jatkoimme matkaa turistibussilla Chitwanin kansallispuiston kupeessa olevaan Sauraha-nimiseen kylään. Chitwan oli varmaankin paras osa Nepalin reissua. Saurahassa yövyimme tosi hauskassa Evergreen Ecolodgessa. Paikka oli vasta vuoden vanha ja melko pieni ranskalais-nepalilaisomisteinen. Siellä oli yhteensä seitsemän huonetta, joista kolme bambukeppien varassa olevia korkeita "nestejä" (pesiä), jollaisessa me yövyimme. Sitten oli punottuja majoja, sekä "deluxe"-huoneina osittain vanhoista lasipulloista rakennettuja mökkejä. Paikka pyrki toimimaan ympäristöystävällisesti, ja muun muassa kaikki sähkö tuotettiin aurinkopaneeleilla, ja vessat olivat kuivakäymälöitä. Meilläkin oli oman pesämme terassilla verhon takana oma pikkuinen vessa. Kaikille oli yhteiskäyttöön lavuaarit sekä suihku taivasalla, "viidakkosuihku" oli todella hauska kokemus. Majapaikka ja sen omistajat olivat todella mahtavat.

Chitwanin kansallispuistosta matkustimme jälleen bussilla takaisin Kathmanduun. Olimme siellä kaksi yötä Om Tara Guesthousessa. Paikka oli hieman kulahtanut, ja kylpyhuoneessa kaikki hanat vuotivat, mutta se oli ihan hyvä parin yön paikaksi. Kathmandussa oli taas todella kova hässäkkä edellisiin paikkoihin verrattuna, mutta onneksi emme viipyneet siellä enää kauempaa. Ehdimme käydä katsomassa vielä joitakin nähtävyyksiä, jotka edellisellä kerralla jäivät väliin. Kävimme tutustumassa isoon buddhalaiseen stupaan (pyöreä, valkoinen, kupolimainen temppelirakennus), sekä kävelimme vielä ympäri kaupunkia. 24.1. lensimmekin sitten jo pois Nepalista Intiaan ja uusiin seikkailuihin.

Kaiken kaikkiaan Nepalista jäi todella hyvät muistot. Maa oli erittäin mielenkiintoinen, ja mitään suurempia ongelmia ei tullut meillä vastaan. Totta kai tuossa maassa on yhä paljon köyhyyttä ja kurjuutta, eikä matkailukaan siellä ole varmasti niin helppoa kuin monessa muussa paikassa. Silti kaikki sujui yllättävän hyvin, eikä alhainen elintaso häirinnyt meitä missään vaiheessa reissua. Voisimme hyvin kuvitella joskus palaavamme Nepaliin. Paljon jäi vielä sielläkin näkemättä. Ihmiset olivat pääosin ystävällisiä ja avuliaita, ja turisteihin tunnuttiin suhtautuvan todella kivasti. Ei huijattu, eikä muutenkaan tuntunut olevan mitään erityisiä vaaratilanteita. Nepalissa olisi varmasti saanut enemmänkin aikaa kulumaan, mutta toisaalta tässä ajassa saimme aika hyvän läpileikkauksen maasta. Ehkä seuraavalla kerralla menemme myös vaeltamaan Himalajan vuoristoon.

Intia

Olimme Intiassa noin kolme ja puoli viikkoa, ja täytyy myöntää, että sinä aikana mietimme useita kertoja, koska pääsemme jatkamaan eteenpäin siitä maasta. Intia oli ehdottomasti tähänastisen reissun raskain kokemus, vaikka tiesimmekin etukäteen, että siellä matkailu on vaikeaa. Toki maasta jäi paljon hyviäkin muistoja, ja näimme monia hienoja paikkoja, mutta voi olla, että menee aika kauan ennen kuin palaamme Intiaan, jos palaamme ollenkaan!

Aloitimme Intian osuuden lentämällä Kathmandusta Delhiin. Delhin lentokentälle saapuminen piti sisällään mielenkiintoisen episodin. Minulla oli aamusta alkaen ollut vähän huono ja kipeä olo, matka sujui tästä huolimatta ihan hyvin. Viisumitiskillä minua alkoi yhtäkkiä pyörryttää, näkökenttä kapeni, korvissa alkoi humista ja näin kaiken vihreänä. Samalla piti yrittää yrmeän virkamiehen silmien alla saada sormenjäljet annettua laitteeseen, joka ei millään tahtonut rekisteröidä niitä. Tuomas piteli minua pystyssä ja lopulta myös ohjasi kättäni, kun olin sen verran tajunnan rajamailla, etten itse oikein siinä onnistunut… Viisumivirkailija ilmeisesti ajatteli, että olin vain tosi hermostunut. Paperihommat saatiin onneksi hoidettua ennen, kuin minulla meni vintti kokonaan pimeäksi, ja pääsin istumaan pää polvissa, jolloin tilanne helpotti. Kokemus oli kyllä todella kummallinen, en ole koskaan pyörtynyt, enkä kokenut vastaavaa presynkopeeta (olisikohan suomeksi "pyörtymisen ennakko-oireita"). Jälkeenpäin totesin, että kokemus oli kyllä ammatillisesti opettava. Myöhemmin samana päivänä minulla olikin jo kunnolla kuumeinen olo ja mahatauti päällä…

Delhistä minulle jäi lähinnä mieleen hotellihuone ja huonepalvelun ruuat. Olin kolme päivää lähinnä huoneessa parantelemassa. Onneksi huone oli melko mukava, ja huonepalvelusta sai tilattua kohtuuhintaan ruokia. Hotellimme sijaitsi Pahar Ganjissa, joka on Delhissä reppumatkailijoiden suosima alue, vastaava kuin Thamel Kathmandussa. Pahar Ganj oli kuitenkin jotenkin hiljaisempi, kuin Thamel sekä paljon epäsiistimpi. Kadut olivat mutaisia ja roskaa oli kaikkialla. Siellä ei myöskään tuntunut olevan läheskään yhtä paljoa ravintoloita ja kauppoja kuin Thamelissa. Tuomas pysyi terveenä, ja kävi jonkin verran kävellen tutustumassa kaupunkiin. Ilmeisesti Delhi ei hänen mielestään ollut kovin mukava paikka, joka puolella roskaa ja jätöksiä, kerjäläisiä, huijareita, lehmiä ja hässäkkää. Viimeisenä kokonaisena päivänä Delhissä olin jo parantunut, ja lähdimme selvittelemään junalippujen ostoa. Olimme suunnitelleet menevämme Delhistä Rishikeshiin, sitten Agraan, sieltä Varanasiin ja lopuksi Kalkuttaan. Junalippujen osto osoittautui todella vaikeaksi, kuten Tuomas aikanaan blogitekstissä kertoi. Jouduimme vahingossa huijattuina johonkin yksityiseen matkatoimistoon, joka väitti jotenkin olevansa valtion toimisto. Siellä matkanjärjestäjä ei ollenkaan tuntunut kuuntelevan, mitä me halusimme tehdä, ja lopulta hän järjesti meille jonkin paketin, jossa kyllä oli haluamamme junaliput, mutta lisäksi kaikkea muuta, josta maksoimme ison summan aivan turhaan. Hän muun muassa hankki meille oman autokuskin neljäksi päiväksi, mitä emme todellakaan olisi halunneet, ja joka myöhemminkin osoittautui ärsyttäväksi tilanteeksi. Hän myös laittoi meidät tietämättämme maksamaan jostakin typerästä Delhin kiertoajelusta autolla, johon emme myöskään olisi halunneet. Kuski yritti pakottaa meitä kaikenlaisiin maksullisiin nähtävyyksiin, jotka eivät meitä kiinnostaneet, vei meidät syömään kalliiseen ravintolaan ja vielä johonkin ostospaikkaa syrjässä keskustasta, jossa myytiin kalliilla kaikkea krääsää turisteille. Noh, saimme kuitenkin junaliput ja pääsimme jatkamaan matkaa pois Delhistä. Tämä kokemus kuitenkin pitkälti heitti varjonsa Intian osuuden päälle, ja osin kyllä pilasi tuon maan kokemuksia, sen verran paha mieli meille siitä jäi. Toisaalta tämän ansiosta näimme enemmän Intiaa kuin olimme alkuun suunnitelleet.

Intiassa ehdottomasti parasta oli Rishikesh. Vietimme siellä mukavia päiviä ottaen rennosti, käyden joogatunneilla ja tutustumassa hindulaiseen seremoniaan. Paikka oli rauhallinen, siellä oli paljon muitakin länsimaalaisia, eikä lainkaan samanlaista häsellystä kuin muualla Intiassa. Guest housemme oli mukava, ja saimme koko ajaksi normaalin huoneen hinnalla delux-huoneen! Meille oli nimittäin luvattu normaali huone, mutta jostain syystä se ei vapautunutkaan silloin kuin piti. Olimme erittäin tyytyväisiä kattohuoneessamme, jossa oli kauan kaivattu lämmityslaitekin! Minä ostin Rishikeshistä muistoksi joogamaton ja sille hauskan pussin. Matto on kulkenut vieläkin mukana, mutta ei ole ollut niin kovassa käytössä, kuin toivoisi… Ehkä siitä pitää jossakin vaiheessa luopua. Intian osuudesta parhaat muistot jäivät ehdottomasti Rishikeshistä, olimme erittäin tyytyväisiä siellä vietettyyn aikaan.

Rishikeshistä matka jatkui Haridwarin kautta takaisin Delhiin junalla. Delhissä meitä oli sovitusti vastassa autonkuljettaja. Kuvittelimme jatkavamme matkaa Jaipuriin minibussilla, mutta meille olikin varattu tuo aiemmin mainitsemani oma autonkuljettaja. Kuski oli hyvä ajaja ja varmasti ihan mukava tyyppi, mutta koko paketti oli todellakin jotakin aivan muuta, mitä olimme halunneet. Matkan aikana kuljettaja vei meidät monta kertaa kalliisiin ravintoloihin (joista hän epäilemättä sai jonkinlaista bonusta itselleen), vaikka aina sanoimme haluavamme halpoihin paikkoihin. Pääsimme perille Jaipuriin, jossa olimme kaksi yötä. Meidän matkanjärjestäjä oli varannut meille hotellin valmiiksi. Paikka näytti päältä päin aika tasokkaaltakin, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ollut. Suihku toimi vähän huonosti, mutta siellä oli kuitenkin siistiä. Hotelli oli keskusta-alueen ulkopuolella, mikä oli ärsyttävää, sillä lähistöltä ei meinannut löytyä ruokapaikkoja eikä kauppoja. Kävimme Jaipurissa tutustumassa Amberin linnaan, joka oli mielenkiintoinen paikka, ja ensimmäinen kerta tällä matkalla, kun saimme sisäänpääsystä alennusta opiskelijakortilla! Kävimme katsomassa muutamia muitakin nähtävyyksiä, ja tällä kertaa saimme valita ruokapaikkamme itse. Onnistuimme jopa saamaan kuskin olemaan viemättä meitä joihinkin paikkoihin, mihin emme halunneet, muun muassa jalokiviliikkeeseen (kuski tosin hyvin monta kertaa muistutti meitä tästä shoppailumahdollisuudesta…). Jaipurista jatkoimme autokuskin kanssa matkaa Agraan, jossa olimme yhden yön. Tällä kertaa hotellin sijainti oli parempi, emmekä olisi oikeastaan autokuskia enää siellä tarvinneetkaan. Taj Mahaliin oli nimittäin ihan kävelymatka (ainakin meidän mielestämme, tosin me usein kävelemme paljon pidempiä matkoja kuin muut matkailijat). Hotelli oli siisti ja mukava. Vieressä oli useampia pieniä kauppoja, sekä pikaruokalan ja katukeittiön yhdistelmäravintola, josta sai monenlaisia maistuvia intialaisia annoksia halvalla. Siellä söimmekin sitten pari kertaa. Agrassa näimme totta kai Taj Mahalin, joka oli kyllä hieno kokemus. Olimme ehkä kuvitelleet sen vielä isommaksi, mutta olihan se silti todella komea. Siellä oli toki muutama muukin turisti, mutta ei kuitenkaan aivan liikaa. Saimme ihan hyviä kuviakin otettua. Kävimme myös tutustumassa Agra Fort - linnoitukseen, joka oli todella iso paikka. Vain osa siitä oli avoinna yleisölle, mutta se oli ihan riittävästi. Tämäkin linnoitus oli mielenkiintoinen ja hyvin restauroitu sekä ylläpidetty.

Agrasta jatkoimme matkaa yöjunalla Khajurahoon, joka ei myöskään kuulunut alun perin suunnittelemiimme kohteisiin Intiassa. Emme itse asiassa olleet koskaan kuulleetkaan siitä ennen tätä reissua. Khajuraho tunnetaan (tai ainakin jotkut ilmeisesti tuntevat) hindulaisista temppeleistä, joissa on ulkopuolella eroottisia kaiverruksia. Temppelit olivat todella hienoja, ja niiden kaiverrukset mielettömän hyvin säilyneitä. Oli todellakin jännää, että joku oli tuhat vuotta sitten kaiverrellut sellaisen määrän kolmiulotteisia veistoksia seiniin, ja vielä jännempää toki se, että niissä harrasteltiin aika reippaan näköisesti seksiä. Näitä eroottisia veistoksia oli ilmeisesti vain noin 10 % kaikista veistoksista, mutta "yllättäen" ne olivat kaikkein kiinnostavimpia! Ehdimme nähdä oikeastaan kaikki temppelit jo samana päivänä, jolloin saavuimme kaupunkiin aikaisin aamulla yöjunalla. Meillä oli kuitenkin aikaa kaksi kokonaista päivää, sillä olimme kaupungissa yhden yön, ja seuraava juna lähti vasta seuraavan päivän iltana. Guest housemme oli mukava, ja parasta oli, että siellä oli tarjolla ilmaiseksi joogatunti joka aamu klo 9! Menimme tunnille sekä saapumisaamunamme että seuraavana, ja saimme vain meille kahdelle pidetyn henkilökohtaisen opetuksen. Joogapaikkana oli talon kattoterassi, oli aika mahtavaa aamuauringon valossa herätellä kroppaa aurinkotervehdyksillä. J Toisena päivänä Khajurahossa oleskelimme hotellilla ja maksoimme majoituksen myös toiseksi yöksi, jotta saimme olla huoneessa iltaan asti. Pesimme pyykkiä, joogasimme ja otimme rennosti. Kävelimme myös vähän kaupungilla (lue: kylällä, oli aika pieni paikka), mutta tämä ei ollut kovin miellyttävää, koska paikka oli täynnä turisteille suunnattuja kojuja, kauppoja ja ravintoloita, ja myyjät olivat tosi aggressiivisia. Kaikkiaan Khajuraho oli mielenkiintoinen, ja jatkoimme sitten hyvillä mielin taas yöjunalla matkaa kohti Varanasia.

Varanasiin meidän piti saapua aamupäivällä, mutta juna oli muutaman tunnin myöhässä, joten saavuimme alkuiltapäivästä. Olimme etukäteen varanneet huoneen Elvis Guesthousesta, joka ei ollut kaukana Ganges-joelta. Juna-asemalta ottamamme riksakuski löysi yllättävän hyvin perille. Majapaikka oli tosi edullinen, ihan siisti, mutta sänky oli hyvin kova. Lopussa meille vasta selvisi, että muihin huoneisiin oli vaihdettu pehmeämmät patjat, mutta patjantoimittajalla oli joku ongelma, eikä meidän huoneeseen ollut saatu vieläkään uusia patjoja… No joo, ihan hyvin nukuimme silti. Tässä majapaikassa oli myös ensimmäistä kertaa huoneen omassa vessassa aasialainen versio vessanpöntöstä, eli niin sanottu kyykkyvessa. Lyhyesti kuvauksena niille, jotka eivät ole tällaista vessaa kohdanneet: siinä on reikä lattiassa ja reiän sivuilla jalansijat, tässä tapauksessa siisti versio posliinista tehtynä, jonka vetäminen tavallisen WC-pöntön tapaan oli mahdollista. Tosin se ei vetänyt kovin hyvin, vaan samaan aikaan piti kaataa ämpärillä lisää vettä menemään. Pöntöllä käydään yksinkertaisesti asettumalla hyvään kyykkyasentoon sen yläpuolelle. Yllättävän hyvin näitäkin on oppinut käyttämään, ei ollenkaan huono versio vessasta mielestäni!

Varanasissa meillä oli reilusti aikaa tunnustella kaupungin fiilistä, olimme siellä viisi yötä. Söimme useimmat ruuistamme hotellin kattoravintolassa, jossa oli hyviä ruokia kohtuuhinnalla. Päivisin kävelimme ympäri kaupunkia, mielenkiintoisinta varmasti oli kävely ja oleskelu "ghateilla". Nämä ovat Äiti Gangesin varrella olevia portaikkoja, joita on monen kilometrin matkalla joen rannassa. Kaupungin talot ulottuvat lähelle jokea, ja kaikkien luota lähtee portaikko alas rantaan. Jokaisella näistä sadoista portaikoista on oma nimikin. Toiset ovat tunnetumpia kuin toiset, samoin osa on muita pyhempiä. Portaikkojen ensisijainen tarkoitus on kai toimia kylpyportaina, sillä hindulaisille pyhässä Gangesissa kylpeminen on tärkeä seremonia. Vesi joessa on äärimmäisen likaista, mutta silti paikalliset pesevät siinä niin itsensä kuin kaikki pyykkinsä. Lisäksi siellä usein kelluu vainajia, jos omaisilla ei ole ollut varaa polttohautaukseen. Emme nähneet yhtäkään ruumista joessa uiskentelemassa, mutta ilmeisesti yhtenä päivänä joku ruumis oli takertunut portaikon luokse rantaan, sillä paikalla oli kymmeniä ihmisiä, lähinnä paikallisia, pällistelemässä. Ghateilla näimme siis kylpijöitä, ja kaikenlaisia muita juttuja häärääviä ihmisiä. Lapset lennättivät leijoja ja pelasivat krikettiä, naiset pyykkäsivät, lehmät kakkivat, ja kiinnostavimpana nähtävyytenä kahdella ghatilla poltettiin ruumiita. Hinduille polttohautaus ja nimenomaan Varanasin ghateilla on kaikkein pyhin hautaustapa. Ruumisrovioita poltellaan portailla 24 h joka päivä. Turistit saavat katsella, mutta valokuvia ei saa ottaa. Nämä olivat todella mielenkiintoista katsottavaa, vaikka puun savun hajun lisäksi ilmassa leijuikin käristetyn lihan käry… Kuolema ja hautaus näyttäytyivät tässä kaupungissa hyvin arkipäiväisinä asioina pyhyydestään huolimatta, ja kaupungin kapeilla kujilla tulikin välistä vastaan ruumissaattueita matkalla joen rantaan. Ghateilla kävelyn miellyttävyyttä vähensi huomattavasti kaikkialla läsnä oleva likaisuus. Joka puolella oli roskaa, eläinten ja ihmisten(!) jätöksiä (miehet pissivät avoimesti joka puolella ghattien nurkkiin, ja kerran näimme myös yhden miehen kakkimassa keskellä ghattia…). Ghattien lisäksi tutkimme Varanasin kapeita kujia, joihin olisi ilman kompassia ollut helppo eksyä, kävelimme suurelle yliopistoalueelle (löysimme myös lääketieteellisen tiedekunnan, jossa ilmeisesti länsimaisen lääketieteen lisäksi opetettiin myös ayrvedaa ja joogaa…). Yhtenä iltana seurasimme pääghatilla hindulasita seremoniaa, mikä oli ihan mielenkiintoista, tosiin vastaavan näimme myös Rishikeshissä. Lisäksi heräsimme eräänä aamuna ennen auringon nousua, ja menimme hotellin lähellä olevalle Assi-ghatille seuraamaan vastaavaa auringonnoususeremoniaa. Tämän jälkeen kävimme joella tunnin veneajelulla, mikä oli todella upeaa auringon noustessa yhä korkeammalle. Kävimme myös läheisessä Sarnathissa tuk-tukilla (eli riksalla eli mopotaksilla, jossa on katettu kärry ja penkit), jossa oli paljon buddhalaisia temppeleitä ja luostareita. Tässä paikassa Buddha piti ensimmäisen opetuspuheensa valaistumisensa jälkeen. Intiassa ja Nepalissa valtaosa väestöstä on hinduja, mutta silti tunti siltä, että näimme molemmissa paljon enemmän buddhalaisia temppeleitä ja uskonnollisia paikkoja, kuin hindulaisia! Varanasi oli siis likainen ja aika hässäkkäinen paikka, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.

Varanasista matka jatkui junalla Bodhgayaan, jälleen yhteen buddhalaisille tärkeään paikkaan. Täällä uskotaan Buddhan saavuttaneen valaistumisensa. Kaupungissa oli paljon turisteja, valtaosa luultavasti Aasian maista, joissa buddhalaisuutta harjoitetaan. Meille kaupungista jäi lähinnä mieleen hotellihuone; tulimme molemmat kipeiksi lähes yhtä aikaa. Tällä kertaa oli kummallakin ihan kunnon mahatauti, joka kesti useita päiviä. Sen verran pääsimme ulos, että kävimme katsomassa päänähtävyyden, Mahabodhi-temppelin, joka oli ihan kiinnostava.

Matka jatkui eteenpäin taas junalla kohti Intian viimeistä kohdetta eli Kalkuttaa. Olimme taas menossa yöjunalla, jonka piti lähteä vähän ennen puolta yötä. Olimme asemalla hyvissä ajoin reilua tuntia ennen junan lähtöä. Olimme molemmat vielä kipeitä, ja jouduimme ottamaan ennen reissua Imodiumit, jotta pääsimme lähtemään hotellista… Asemalla seurasimme taulusta junan arvioitua saapumisaikaa, joka kauhuksemme alkoi koko ajan siirtyä myöhemmäksi. Leiriydyimme yhteen nurkkaan joogamaton päälle, ja torkuimme vuorotellen toisen vahtiessa tavaroita ja seuraillessa juna-aikataulua. Kiduttavan odottelun ja epätoivon jälkeen juna lopulta saapui noin kuusi tuntia myöhässä aikataulusta. Jotkut intialaiset olivat myös ottaneet meidän punkkamme ja yrittivät saada meitä vaihtamaan sängyt kanssaan päittäin. Emme suostuneet tähän, ja lopulta saimme omat petimme. Juna saapui viimeinkin Kalkuttaan, jossa otimme asemalta taksin keskustaan reppumatkailijoiden suosimalle alueelle. Emme olleet saaneet hotellihuonetta varattua etukäteen, vaan kävimme kyselemässä useammasta eri paikasta majoitusta. Moni paikka oli täynnä tai liian kallis. Löysimme lopulta yhden kohtuuhintaisen, jonka sitten otimme, koska molemmilla oli sairastelun vuoksi aika heikko olo, enkä minä jaksanut enää kiertää yhtään enempää. Tarkemmin katsottuna huone osoittautui aivan kamalaksi. Siellä oli likaista, sängynalus oli täynnä roskaa, vessasta puuttui ikkuna ja lavuaari, eikä pönttö vetänyt. Lamppu oli rikki, ja tuuletin sai sähkönsä kahdesta pistorasiaan tungetusta irtojohdosta. Lisäksi yksi paikan pitäjistä oli aivan humalassa. Sinnittelimme yhden yön tässä majapaikassa, ja seuraavana päivänä lähdimme kiireesti metsästämään parempaa. Löysimmekin hyvän paikan läheltä ja lähes samalla hinnalla, joten muutimme äkkiä sinne. Kalkutassa seikkailimme lähinnä hotellin lähiseudulla, kävimme katselemassa katumarkkinoita, yms. Olimme vielä molemmat sen verran kipeitä, ettemme lähteneet kauemmas. Viimeisenä päivänä menimme eläintarhaan, mikä oli ihan kiva, mutta ei kovin hyvin hoidetun näköinen. Pääsimme kuitenkin vähän ulos hotellista, ja näimme eläimiäkin.

Lopulta koitti päivä, jolloin pääsimme lentämään pois Intiasta! Meillä oli lennot Kalkutasta Delhin kautta Bangkokiin, johon saavuimme hyvin sujuneen matkan jälkeen illalla 18.2. Intia oli toki mielenkiintoinen, mutta kaiken rasituksen jälkeen oli todella mukava päästä rentoutumaan Thaimaahan. Sittemmin olemme päätyneet jo Kambodzhaan ja Indonesiaan, joissa kokemistamme seikkailuista kertoilen lisää suomeksi seuraavassa tekstissä.