Voin sanoa, että Vancouver on eräs kauneimmista kaupungeista joita olen ikinä nähnyt! Aivan keskustan lähettyviltä löytyy vuoria, merta sekä metsää. Myös kaupunki itsessään on hyvin hienosti rakennettu ja talojen edustoilta löytyy runsaasti puskaa ynnä muuta istutuksia. Seuraavassa tapahtumia Vancouverista.

Lento Reginasta lähti kuudelta tiistaiaamuna ja juuri ennen yliopistolta lähtöä alkoi ulkona satamaan jäätävää sadetta. Tämän seurauksena tienpinta oli peilijäässä. Taksi tulikin sitten viitisentoista minuuttia myöhässä ja koko matka lentokentälle ajeltiin semmoista kahtakymppiä, koska renkaiden ja tien välissä ei ollut minkäänlaista pitoa. Kuitenkin perille päästiin ja sisään lentokoneeseen. Lentokin lähti noin tunnin myöhässä kun kiitotietä yritettiin sulatella kuntoon ja lentokoneen päälle ruiskutettiin ainetta estämään jäätämistä. Lopulta kuitenkin lentokoneelle annettiin lupa lähteä ja hyvinhän se nousi ilmaan. Loppumatka Vancouveriin sujuikin sitten kommelluksitta.

Vancouveriin saapuessa sää oli sateinen. Heikkoa mutta jatkuvaa sadetta. Onneksi ei kuitenkaan tuullut pahasti niin sateenvarjon alla säilyi ihan hyvin kuivana. Ensimmäinen päivä menikin sitten lähinnä kaupungilla harhaillessa ja paikkoihin tutustuessa. Nukkumaan menin aikaisin, sillä edellisenä yönä ei ollut tullut hirveästi unta saatua.

Toinen päivä valkeni pilvisenä, mutta sade oli lakannut. Tutustumisvuorossa oli Stanley Park. Täytyy sanoa että aivan mahtava puisto, ehkä paras puisto minkä olen ikinä nähnyt missään kaupungissa. Tämä ympärysmitaltaa reilun kymmenen kilometrin kokoinen puisto on pakko nähdä, mikäli ikinä sattuu Vancouveriin eksymään. Aloitin puiston kiertämisen meren rannasta. Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että pilvien takia ympäröivien vuorien huipua ei pystynyt näkemään. Kilometrin kohdalla vastaan tuli toteemipaaluja, jotka on tehty eri vaiheessa 1900-lukua. Hienon näköisiä olivat. Tästä jatkoin meren rantaa kilometrin tai kaksi ennen kuin vaihdoin suuntaa ja hyökkäsin puistoon sisälle. Siellä oli vaikea uskoa olevansa vain parin kilometrin päässä suurkaupungin keskustasta. Tuntuu kuin olisi vanhassa metsässä keskellä ei mitään. Puistosta löytyvä sumuinen lampi loi mielikuvaa pohjoisista erämaista, vaikka metsä ympärillä ei kovin pohjoiseen sopinutkaan. Metsän läpi oikeistuani toiselle rannalle vastaani tuli hiekkaa jonne oli sommiteltu kaatuneita tukkeja istuimiksi. Tästä on myös entryn laidassa oleva kuva. Siitä näkee hyvin kaupungin läheltä löytyvät rannat, metsät sekä vuoret. Tästä oli vielä parin kilometrin kävely merenrantaa takaisin keskustaan.

Samana iltana oli vuorossa NHL-jääkiekkoa. Liput Vancouver Canucks - Colorado Avalance peliin maksoivat $60, mutta kyllä kai se on yhdessä pelissä käytävä kun on tänne asti vaivautunut. Peli itsessään ei tarjonnut sen kummempia hienouksia (jääkiekkoa kun pelattiin), mutta tunnelma hallissa ennen peliä ja pelin aikana oli suhteellisen hyvä. Jälkeenpäin kuulin että koska pelissä ei oikein tapahtunut mitään (päättyi 1-1 ja Colorado voitti rankkareilla) niin yleisökin oli ollut harvinaisen hiljaa. Enpä kuitenkaan muista että olisin tämmöistä meininkiä Suomessa missään sarjapelissä nähnyt. Semmoinen mielenkiintoinen yksityiskohta tuosta ottelusta, että se oli 223. perettäinen loppuunmyyty ottelu Canucksien kotiareenalla. Siinä lisää mallia fanituksesta suomalaisille urheilun kannattajille. Laitoin pari videota rankkarikisasta tonne videot-välilehden alle.

Viimeisenä päivänä Vancouverissa paistoi jopa aurinko. Pilvet olivat väistyneet pois. joten nyt vuoret näki kokonaisuudessaan. Mitään sen suurempaa ei enää tänä päivänä tehty, kun illalla oli bussi lähdössä Edmontoniin ja pari päivää oli tullut jo aika ahkerasti eri suuntiin ryntäiltyä. Jonkin verran lisää kaupunkia tuli vain katseltua. Seuraava yö menikin sitten 16 tunnin bussimaratonissa, enkä taaskaan saanut juuri ollenkaan nukutuksi. Seuraavana aamuna edessä oli uusi kaupunki ja uudet kujeet.