Lauantaina meidat tultiin hakemaan hostellilta paivamatkalle kohti Phillip Islandia. Matkalla kaytiin jollain viiniviljelmalla, joka kuitenkin oli aika koyha naky, koska taalla tosiaan on talvi. Mitaan viinirypaleita ei siis nahty, mutta muutamaa viinia maisteltiin. Maisemat oli jokatapauksessa mukavat, ja ymparilla oli paljon muita kasveja, jotka oli vihreita ja oikein elavia.

Viinitilalta suunnattiin Maru -nimiseen elainpaikkaan. Ei sita ihan elaintarhaksi voi kutsua, kun se oli niin pieni, mutta joku sellanen Sarkanniemen kotielaintarhaan verrattavissa oleva paikka. Paijattiin vauvavompattia, joka kuitenkin painoi ihan reippaasti, joku vajaa 20 kiloa ja oli vahan niinku possu, mutta tumma. Nahtiin Tasmanian pussipiru, joitain undulaatteja, emuja ja dingoja ja pieni krokotiili. Syotettiin ja paijattiin wallabeja, eli minikenguruita ja kateltiin laiskaa koalaa puussa. Tassa osassa Australiaa koaloihin ei saa koskea (laissa kielletty), koska ne on isoimpia koko maassa ja voi olla vahan vaarallisia isoina kapalineen... Mutta saatiin kuitenkin kuva yhden sellaisen kanssa. :) Sitten mentiin aitaukseen oikeiden (isojen) kenguruiden kanssa, ja ne oli aika ahneita elukoita. Yks niista kavi Lauran ruokakulhoon kiinni oikeen kunnolla ja siina rytakassa teki pienet naarmut lauran suupieleen ja leukaan. Mutta ei ne vaarallisia kuitenkaan ole! Vahan varomattomia kavereita vaan. Nahtiin myos yks albiinokenguru (tosi harvinainen, ja vielakin harvinaisempi koska silla oli siniset silmat, ei punaiset), ja yks jolla oli vauvakenguru pussissa.

Ajettiin sielta Phillip Islandille, jossa mentiin helikopterilennolle Lauran kanssa!! Oli tosi siistia, maisemat oli hienoja ja lentaminen oli oikein mukavaa. Ja meian lentaja oli hauska kaveri. Lennon jalkeen mentiin yhelle rannalle iltapaivakahville, siella oli isot aallot ja kuulemma tosi hyva surffausranta. Silta nayttikin.

Koska oltiin aikataulusta edella, niin kaytiin nopeasti suklaatehtaalla. Tosi pieni paikka, mutta lasin lapi naki kuinka ne teki siella suklaata. Ja saatiin vahan maistiaisiakin.

Lopulta sitten paadyttiin paikkaan nimelta Nobbies. Siella oli kova tuuli, upeat merenrantamaisemat ja mahdollisuus bongata pikkupingviineja, mutta me ei nahty yhtakaan. Kun aurinko alkoi laskea, lahdettiin katsomaan pingviiniparaatia, eli mentiin hiekkarannalle istumaan ja odottamaan pingviinien nousua meresta, kun ne palaa paivan kalastusreissulta takaisin kotikoloihin. Ne oli aika aran oloisia pikkukavereita. Ja oikeesti pienia, maailman pienimpia pingviineja!

Kotimatka pizzerian kautta, jossa meilla oli valmiiksi katettu seisova poyta. Reissu oli hieno, nahtiin tosi paljon, elaimet oli sulosia, opas mukava ja kanssamatkustajatkin oikein kivoja. Meian lisaks siella oli siis intialainen pariskunta, belgialaiset siskokset (joista toinen asuu Sydneyssa), kaks skotlantilaista tyttoa ja isa pikkutyttonsa kanssa (jenkkeja tai britteja?).

Kuljetus hostellille ja melkeen suoraan nukkumaan.