Sunnuntai. Great Ocean Road, eli suuri meritie oli tosi upea kokemus. Hurjan paljon rantamaisemia, sademetsaa ja korkeita makia.

Meiat haettiin taas aamusta hostellilta (suihku oli kuuma!) ja pitka ajomatka alkoi. Toi tie on satoja kilometreja pitka, ja se alkaakin vasta sadan tai kahdensadan kilsan paasta Melbournesta, eli matkaa oli. Mutta kylla se kannatti. Opas oli hassu valkohiuksinen ja -partainen mies, jolla tuntui olevan sanottavaa ja tietoa joka asiasta. Sen puheesta oli vaan valilla vaikea saada selvaa.

Nahtiin villeja (eli luonnonvaraisia) kenguruita ja koaloita, varikkaita lintuja, hiekkarantoja, vulkaanista kivea ja kalliota, sikana turisteja ja paljon paljon kaikkea. Kuvassa oleva laguuni oli yks kauneimpia paikkoja matkan varrella, vaikka nahtiinkin kaikki turisteille tarkoitetut 12 apostolia ja lontoon silta (meresta kohoavat kivipatsaat) :) Kaytiin myos kavelylla sademetsassa oppaan johdolla. Tuoksui eucalyptukselle, ja oli viileeta ja kosteaa. Elaimia ei oikeestaan nahty, mutta kaikenlaisia kasveja kylla. Ja maailman toiseksi suurin puu (suurin on USAssa).

Pysahdyttiin menomatkalla Apollo Bay -nimisessa paikassa picknikille ja jollekin pienelle huoltoasemalle, ja paluumatkalla johonkin paikkaan jonka nimea en nyt muista, syomaan. Mentiin makkariin irlantilaisten ja tanskalaisten tyttojen ja oppaan kanssa. Opas kertoi jollekin tyontekijalle (ravintolapaallikko?) etta ollaan suomessa toissa makkarissa ja se kutsui meiat keittioon kattomaan jos halutaan. Mutta meilla oli ruoka kesken, ja aika alkoi kayda vahiin, eika sitten jostain syysta menty. Olis pitany. Niilla oli ravintolan yhteydessa myos McCafe, josta sai kakkuja ja kekseja ja ties mita kaikkia erikoiskahveja.

Reissu oli hieno, mutta rankka. Illalla vasytti kovasti. Onneks meian hostellissa ei ollut mitaan bileita talla kertaa, toisin kuin kahtena edellisena iltana...