Saavuttiin toissapäivänä Suomeen. Nyt on vasta aikaa kirjoittaa blogi loppuun!

Saavuttiin Laosin pääkaupunkiin Vientianeen siis nelisen viikkoa sitten. Siitä siirryttiin Vang Viengiin, jossa toteutin pitkään suunnitelmissa olleen haaveen: tubeilun. Vuokrattiin siis kumirenkaat, joiden päällä lilluskeltiin joessa ja liikuttiin hitaasti lähtöpisteestä loppupisteeseen, noin 3,5 km. Maisemat olivat upeat. Virtaus ei ollut kova, joten matkaan menikin aikaa yhteensä viitisen tuntia. Välissä pysähdyttiin pariin joenvarsibaariin, ilma oli todella kuuma. Usein lämpötila kohosi Laosissa päiväsaikaan lähelle 36 astetta. Ja kosteusprosentti tietysti myös korkealla. Huh! Enää ei ravintoloita ole joen varressa niin paljon kuin ennen, koska alueella oli ollut paljon huumeongelmia, kovia bileitä ja riehumista. Turisteja oli jopa kuollut, meininki mennyt liian villiksi.. Onneksi alueella on nyt rauhallisempaa, mutta paljon näkyy turisteja ja aktiviteetteja on tarjolla edelleenkin. Kokeiltiin seinäkiipeilyä myös. Tämä oli ensimmäinen kerta kun testasin lajia. Todella jännä kokemus! Olenkin suunnitelut, että aloitan kiipeilyharrastuksen, sen verran mukavaa puuhaa. :) Vang Viengissä kokeilin myös ensimmäisen kerran laosilaista yrttisaunaa, ja yhteensä käytiinkin Laosissa olon aikana kolmessa eri saunassa! Saunat ovat siis höyrysaunoja joissa on yrttinen tuoksu, ja perinteiseen saunaan kuuluu myös kuuman teen nautiskelu löylyjen jälkeen. Todella rentouttavaa! Suosittelen kaikille Laosiin matkaaville. Suomalaisena tällaista perinnettä osaa arvostaa.

Matka jatkui pohjois-Laosia kohti. Vang Viengistä mentiin pieneen kaupunkiin, Nong Khiawiin. Onneksi päätettiin pysähtyä paikkaan. Jatkettiin aktiviteettiteemaa ja mentiin kokeilemaan kajakointia. Osallistuttiin vesiputous,- patikointi,-ja kajakki retkelle. Hintaan kuului opas ja lounas. Meitä oli ryhmässä neljä plus opas. Ensin mentiin jokilaivalla pieneen kylään, Muang Ngoi Neuaan. Kylä oli todella viihtyisän oloinen ja opas kertoi, että turismi on siellä vasta vähäistä. Sen kyllä huomasikin. Sattumalta juuri oli menossa naistenpäivän juhlat, ja meidät pyydettiin istumaan ravintolaan paikallisten naisten seuraan, jotka tarjosivat meille juomat. Opas kertoi, että Laosissa naistenpäivä on iso juhla, ja naiset juhlivat aina illasta aamuun, eivätkä keskity kotitöihin sinä päivänä. Silloin on myös monella vapaapäivä. Kylästä jatkoimme matkaa vesiputoukselle, jossa kävimme uimassa ja söimme lounaan. Opas kantoi eväät mukanaan ja asetteli ruuat pöydälle. Banaaninlehtien päällä oli sticky ricea, munakasta ja kurpitsaa. Lihansyöjille oli tarjolla laosilaista mausteista makkaraa, joka yleensä tehdään sianlihasta. Jälkkäriksi banaanit. Ja tietysti syötiin kaikki käsin. :) Sticky rice on ehdottomasti suosikki laosin ruuista. Sitä on helppo syödä, etenkin käsin. Lisukkeena tarjoillaan yleensä chilikastiketta.

Lounaan jälkeen lähdettiin kajakoimaan. Minua jännitti todella paljon! Vaikka joki ei ollut mitenkään hirveän haastava, saatiin silti kokea pienimuotoinen koskiseikkailu. Mentiin siis kahden hengen kajakilla, Jussi takana, minä edessä. Melkein kaadettiin kajakki, mutta onneksi tasapaino piti! Retki oli kokonaisuudessaan onnistunut.

Seuraavana päivänä siirryttiin Muang Khouaan jokilaivalla. Kaupunki sijaitsee jo melko pohjoisessa. Matkan pituus oli päälle 7 tuntia. Kaikki muut turistit menivät toiseen laivaan, joka meni samaan kylään jossa olimme käyneet edellispäivänä kajakkireissulla. Olimme siis ainoat turistit Muang Khouaan menevässä laivassa. Paikallisia oli kyydissä paljon, ja pysähdyimme matkalla pienissä kylissä, joissa matkustajia tiputettiin pois. Yksi matkustaja, vanha mies ihmetteli ja katseli meitä koko matkan ajan. Kukaan ei myöskään osannut laivassa kunnolla englantia. Maisemat oli jokimatkan aikana upeat.

Phongsali sijaitsee vielä pohjoisempana ja se oli kohteena seuraavana. Suunnitelmana oli aluksi, että tekisimme siellä trekin. Päätimme, ettemme menekään sinne, koska tulisi liian kiire aikataulu. Trekkiä emme ohjelmasta kuitenkaan halunneet jättää pois (olimme siis suunnitelleet patikointia pohjois Laosissa, tai Thaimaassa) ja päätimme osallistua kolmen päivän trekille. Monet matkaavat pohjoiseen nimenomaan trekkailemaan, koska siellä on mainiot olosuhteet siihen, ja paljon vuoristokyliä. Retkeen osallistui meidän lisäksi ruotsalaispariskunta, kanadalaispariskunta ja yksi jenkki. Tosi mukava seurue ja pätevä opas. Trekki maksoi yhdeltä päivältä 30 euroa, sisälsi ruuat ja yöpymisen. Trekki sisälsi vierailun neljään eri vuoristokylään, joista parissa yövyimme. Tämä oli hyvä valinta, sillä näihin kyiin ei mennä vierailulle kuin ehkä kerran kuukaudessa , eikä oppaalla ole kontaktia kylän asukkaisiin. Ainoastaan kylästä he ottavat yhteyttä silloin tällöin oppaaseen. Menimme siis yllätysvieraina kyliin! Matkaa oli aina 2,5 tuntia yhteen kylään. Opas valmisti meille kylän päällikön kanssa ruokaa. Ruuaksi teurastettiin kana, kasvisruokailijoille opas valmisti ihan taivaallista nuudelibambua! Mausteena inkivääriä ja chiliä. Keitettyä bambua syötiin koko trekin aikana paljon. Näissä kylissä oli paljon sääntöjä turisteille ja opas kertoi miten kuuluu käyttäytyä. Emme esimerkiksi saaneet ottaa lapsista kuvia, koska kyläläiset uskovat, että valokuva ottaa lapsen hengen mukanaan. Kylissä asuu eri Akha heimoja, joiden uskontona on animismi. He siis uskovat, että kaikessa elollisessa on henki. Yövyimme aina kylän päällikkön talossa. Naiset pukeutuvat perinteisiin Akha asuihin ja tekevät kotityöt, hakkaavat puut, hoitavat lapset ja valmistavat ruuan. Kylän miehet valmistavat aseet ja käyvät metsästämässä. He syövät kaikkia eläimiä, proteiininlähteitä joita sattuu saamaan saaliiksi.

Peseydyimme viimeisessä kylässä joessa, sillä juoksevaa vettä ei paljon kylissä ole, ja varsinkin kuivalla kaudella peseytyminen on ylellisyys, saatika vesi ylipäätään. Ette voi käsittää miten hyvältä tuntui ottaa kengät ja sukat pois ja seistä vaan joessa. Se tunne oli jotakin aivan käsittämättömän ihanaa, 36 asteen helteessä, monta kilometriä patikoimista takana! Pienestä sitä ihminen nauttii. :) Kaikki kylän lapset seisoivat joen vieressä rivissä ja tuijottivat silmät pyöreinä kun vaaleat ihmiset kävivät joessa uimassa. Muutenkin oltiin koko ajan tuijotuksen kohteena ja keskipisteenä, mikä kertoo, ettei näissä kylissä hirveän paljon ulkopuolisia vieraile.

Osallistuimme viimeisessä kylässä barciseremoniaan, jossa meille toivotettiin hyvää onnea. Käsiimme sidottiin nauhat, ja ihmiset lausuivat rukouksia. Söimme ja joimme kylän päällikön talossa, hän tarjosi laolaota, whiskiä. Tunne siinä hetkessä oli jotakin sellaista, mitä on jopa vaikea kuvailla. Olo oli jotenkin lämmin, iloinen, onnellinen ja todella turvallinen. Menimme vielä vierailulle kylän parantajan luokse. He uskovat, että jos ihminen on sairas, on kehossa pahoja henkiä ja nämä henget lähtevät pois parantajan avustuksella, joka kutsuu luokseen hyviä henkiä. Kun patikointi loppui, olin hyvin surullinen. Olisin halunnut jäädä näiden ihmisten luokse pidemmäksi aikaa! Elämäni paras kokemus tähän mennessä. En ole ikinä ennen kokenut mitään tällaista. Siellä ollessa tuli pohdiskeltua paljon elämää. Puhelinverkon ja teknologian ulottumattomissa. Mitä kaikkea ihminen oikeastaan tarvitsee. Ihmisillä ei ole kylissä mitään muuta kuin katto pään päällä, joki, luonto, oma vahva uskontonsa, perinteet, paljon kotieläimiä ja vahva yhteisöllisyys. He elävät lähellä luontoa, ja sellaista elämää mikä ei kuluta ympäristöä. Mitään muuta he eivät tarvitse ja ovat onnellisimpia ihmisiä joita olen tavannut. Meidän maailmamme on niin kaukainen ja vieras tuossa todellisuudessa. Tekisi jokaiselle todella hyvää olla pari päivää näin lähellä luontoa. Se pistää miettimään hyvin paljon elämän tärkeitä asioita, ja mitä kaikkea meillä oikeastaan on ja mitä meiltä myöskin puuttuu. Luonnon ja äiti maan kunnioituksesta olisi meillä kaikilla opittavaa.

Trekin jälkeen lähdettiin kohti Thaimaan rajaa ja pohjoisesta takaisin Bangkokiin. Lähdimme vielä matkan päätökseksi rentoutumaan Koh Taolle. Snorklaus oli syy miksi päätimme mennä Koh Taolle, koska siellä on hienot snorklausvedet. Innostuinkin siitä niin paljon, että snorklailin neljä päivää. Osallistuttiin myös thaimaalaisen keittiön kokkikouluun, ja nyt on curryt hallussa. :D Thaimaalainen ruoka on ihan jumalaisen hyvää!! Koh Taolta mentiin Bangkokiin vielä pariksi päiväksi shoppailemaan ja sitten odottikin paluu todellisuuteen.. Oli kyllä tosi mukava palata jo takaisin kotiin ystävien ja vanhempien luokse. Ihanaa kun Helsingissäkin paistaa tänään aurinko, eikä taivas ole lonkeronvärinen. Kraanavesi ja kaikki ylellisyydet ovat myös ihana piristys. :)

Täytyy sanoa, että olen taas saanut kokea vaikka mitä kolmen kuukauden aikana, enkä vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään. Matkailu on se juttu, miksi elän täällä. Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon elämäni aikana, eli seuraavaa matkaa suunnittelemaan siis. ;) Kiitos lukijoille, nähdään taas kun matka koettaa!