26.12 / klo 1500 / Kulkuuseet kulkuuseeet... Jouluateria, TonicGin-ampari, hang over from hell!

Noniin, hengissa selvittiin joulusta. Kaikista todennakoisyyksista huolimatta. Koh Taolla siis tuli pyhat vietettya Aattoiltana kavin ostamassa kamppani viereisesta kaupasta pullon Singhaa ja annoin lagerin nayttaa suuntaa. Ei tarvinnut kauaa dallata, kun jain juttelemaan vastaantulleen possen kanssa. Hetki heitettiin lappaa, kunnes joku heista rupesi puhumaan suomea. Suomalaisia siis! Kutsuivat mut viettamaan jouluillallista kanssaan. Illallinen sisalsi paikallisten herkkujen lisaksi RUISLEIPAA ja SALMIAKKIA, jota joku oli tuonut mukanaan suomesta! Meinasin kyynel vierahtaa silmakulmasta! Nam!

Illallisen jalkeen lahdettiin porukalla rundaamaan biitsipartyja. Loydettiin hyva spotti rannalta ja jaatiin siihen hengailemaan. Kavin ostamassa rantabaarista amparillisen Gin Tonicia. Niin, amparillisen.. Ja koska jatin hyvat tipit, pahuksen rasta-bartenderi otti amparin takaisin ja kaatoi lisaa holia suoraan pullosta siihen. Tuli aika diippia. Kylla se buketti kuitenkin illan aikana tyhjeni kun porukalla imuroitiin.

Paikallinen liemi on nakojaan aika petollista settia. Loppuilta on taysin usvan peitossa. Pienia patkia sielta taalta muistuu mieleen. Ranskalaisia, ausseja, britteja... ja tietysti niita ruotsalaisia, mutta niista ei sen enempaa ;) Muistan myos etsineeni kamppaani todella kauan, mutta jotenkin olin sinne lopulta paatynyt. Muistan myos etsineeni avainta tosi kauan. Ovesta sisaan olin paassyt mutta vauhti oli loppunut ennen sankya, lattialle. Mutta hengissa ja turvassa! Kenkia ei ollut edes mukana, ja jossain jorauksen aikana varvas ottanut aika hyvaa hittia, mutta eikohan se siita parane..

Eilinen paiva menikin sitten alusta loppuun krapulaa potiessa. Olin kamppani ulkopuolella yhteensa ehka pari tuntia, ruokaa ja juomaa hankkimassa. Muu aika meni vapistessa. Yolla kun koitin nukkua, ylakerrassa joku porukka piti bileita. Ja jotenkiin kasittamattomasti se puhe kantautui todella voimakkaana mun kamppaan, ihan kun sielta ois ollu jotkut kaijuttimet. Joka sana kuului ihan kirkkaasti. Meteloitsijat rupesivat sammahtelemaan kolmen maissa, jonka jalkeen itsekin rupesin saamaan unta.

...Tosta kuvasta voi paatella aamun fiilikset. krapulainen travelleri.

Liskodiskoa aamuun asti. Aamulla herailin joskus kahdeksan jalkeen. Edelleen tosi synkka olo. Viimeoisen meteloinnin saattelemana paatin checkautua ulos saman tien herattyani. Aamukuosituksen ja pakkauksen jalkeen kello oli 9.40am. Huomasin, etta saarelta lahtee lautta mantereelle 10.15am joten nappasin mopotaksin lauttarantaan ja hyppasin laivaan.

Laiva oli katamaraani, jossa kahdessa kerroksessa sisalla penkkirivit. Laivaan noustessa totesin, etta parin tunnin laivamatkaa en todellakaan vieta missaan sisalla ahtaassa ja kuumassa. Varsinkin kun ottaa huomioon jalkikrapulan. Huomasin ylos menevat tikkaat, joten vaivihkaa irtauduin muusta porukasta ja kiipesin ylakannelle. Ja ylakannella olikin sopiva spotti pelastusliivilaatikon paalla. Siina meni meri-ilmasta, maisemista ja rauhasta nauttiessa pari tuntia. Aurinko tosin tais kartsata ihon ja rusketus saattaa olla aika tois-puoleinen kun olin koko tripin vasen kylki aurinkoon pain. Mut eipa sita jaksa nyt murehtia.

Laiva saapui satamaan, missa hyppasin ensimmaiseen bussiin mika tuli. Nyt sitten ollaan Chumporn-nimisessa kaupungissa. Bussimatkalla vieressani istui paikallinen sisaruspari, tytto ja poika. Molemmat puhui hiukan englantia ja olivat innokkaita juttelemaan. Opastivat parhaansa mukaan hyvia ruoka -ja nukkumapaikkoja kartalta. Tosin heidan englanninkielen taitonsa oli sita luokkaa, etta jalleen kerran oli aika vaikea kommunikoida. Mut paljon naurettiin ja hauskaa oli! Jossain vaiheessa sisarukset kysyivat, etta haluanko, etta he opastaa minut yhteen guest houseen mika vaikutti hyvalta. Tottakai se sopi. Olin tosin olettanut, etta he asuvat jossain siina hoodeilla ja tulevat vaan nopeasti nayttamaan. Mutta jaatiinkin bussista pois heidan kotitalonsa edessa, josta he hakivat skootterit ja kaskivat hyppaamaan kyytiin! Hiukan ihmettelin, mutta sopihan se. Lopulta guest houselle olikin ainakin parinkymmenen minuutin skootterimatka! Perilla kiittelin tietenkin uusia ystaviani ja ostin heille guest housen kanttiinista kokikset.

Guest Housen pitaja on todella mukava nais-ihminen joka puhuu aika hyvaa englantia. Valitettavast ensi yoksi ei ole yhtaan tilaa, joten paatin, etta otan tanaan sitten suoraan yojunan pohjoiseen. Kavin bookkaamassa kaupungin steissilta lipun. Juna lahtee vasta 6 tunnin paasta, joten nyt tulin takaisin tanne samaan guest houseen chillailemaan. Emanta antoi mun kayttaa suihkua. Pitka kuuma suihku teki gutaa. Tuntuu, etta viimeisesta lampimassa vedessa nautitusta suihkusta on ikuisuus. Soin myos tukevan lounaan, joka oli tosin virhe. Hiukan vaikeuksia edelleen pitaa sita sisalla.

Tanaan on taas reissaaminen tuntunut reissaamiselta, kun paasi pois sielta lansimaalaisten turistien keskelta! Laivamatkan jalkeen en ole nahnyt yhtaan lankkaria. Mahtava fiilis! Innolla odotan, mita pohjoisessa on tarjolla!