Pia kirjoittaa keskiviikkona 16.12.2009

Olemme tanaan tutustuneet Townsvilleen, mutta sita ennen kokemuksia Airlie Beachilta. Valittomasti ajettuamme kaupunkiin, totesin etta taallapa olisi mukava asustaa. Kaupunki nousee merenrannasta kukkuloille ja merivesi loistaa turkoosina kaupungin edessa. AB:n edustalla sijaitsevat 74 saarta, Whitsundays, joilla on riittavasti turkoosia rantavetta ja valkoista hiekkaa. AB on sopivan pieni ja selkeasti saariensa ansiosta myos turistien ja reppumatkaajien suosiossa. Sen verran pohjoisessa ollaan, etta merenelavat alkavat olla vaarallisimpia ja sen vuoksi kaupunkeihin on rakennettu turvallisia laguuneja eli yleisia uima-altaita, joissa saa nautiskella ja lojua itseaan grillaamassa. AB:lla nautiskelimme laguunin kirkkaasta ja viileasta vedesta. Paatimme kuitenkin varata paivaretken valkoiselle hiekkasaarelle ja samalla kayda sukeltamassa suuren valliriutan etelakarjessa.

Maanantaina hyppasimme retkueen kyytiin ja paattimme suuntasi ensimmaiselle pisteelle, joka oli nakoalapaikka kuuluisalle Whitsundaysin beachille. Oppaamme kertoi etta tuolla rannalla on maailman valkoisinta ja hienointa hiekkaa. Kaunista oli ja lamminta, yllari yllari! Kukkulan huipulta laskeuduimme veneelle ja suuntasimme talle kuuluisalle rannalle, missa saimme hieman snorklailla tai maata rannalla. Veneporukan mukana oli myos ammattilaisvalokuvaaja, joka otti retkeilijoista kuvia paivan mittaan ja meidan kimppuun kyseinen tyyppi "hyokkasi" rannalla. Taytyy sanoa, etta kaveri oli aika taitava ja pyoritti meikalaisia poseraamassa rantahiekassa muutaman minuutin ajan. Tuloksena hienoja kuvia, joista jouduimme ostamaan muutaman kotiin vietavaksi.

Taman rannan snorklailu ei ollut mitenkaan varikasta, koska vedessa olevat kalat olivat myoskin valkoisia. Saimme kuitenkin pienen vilaisun uteliaasta rauskusta, joka kavi kaantymassa matalassa rantavedessa. Viimeisena kohteena oli pieni lahti, jossa pystyi snorklaamaan ja halukkaat tietysti sukeltamaan. Arin ja minun lisaksi oli yksi saksalainen poika ja nopeasti pulahdimme pinnan alle. Nakyvyys oli odotettua huonompi, mutta Divemasterimme oli jo varoittanut, etta sita ei voi koskaan tietaa etukateen ja se vaihtelee paljon. Erilaisia koralleja ja kasveja oli ihan mielettomasti, mutta kaloja vahan vahemman. Niita naki paljon paremmin snorklaillessa, jota saimme viela tehda sukelluksen jalkeen. Sukellus meni siis ihan hyvin, joten ei tartte enaa minunkaan hirveasti jannittaa. Pikkuhiljaa...

AB:sta lahdimme eilen ajelemaan kohti Townsvillea. Pari kilometria ennen Bowenia pysahdyimme kuvaamaan "jattilaismangoa", kun Ari huomasi, etta vasen eturengas on tyhja! Onneksi olimme juuri paikallisen visitor centerin edessa parkissa ja eikun sisalle pyytamaan apua. Ja autonvuokradiilin mukaan me joudumme itse hoitamaan kaikki haljenneet kumit :( Onneksi saimme apua ja kyydin infon oppaalta. Irrotimme renkaan, surautimme hanen autolla keskustaan ja ostimme uuden renkaan. Eika aikaakaan kun Ari oli vaihtanut uuden kumin alle ja matka saattoi jatkua. Myohemmin tietysti mietimme mahdollisia kauhuskenaarioita, joita olisi voinut kayda, kuten esim. etta olisimme olleet keskella ei mitaan ja lahin kumikorjaamo olisi ollut sadan kilsan paassa... Kylla oli tuuria matkassa talla kertaa!

Ajelumme jatkui siis Townsvilleen, jota olemme taman paivan katselleet eri nakokulmista. Mukavanoloinen paikka tamakin. Ei tassa montaa paivaa olisi enaa roadtrippia jaljella, kun tiistaina joudumme luopumaan "kodostamme". Laskin eilen etta viimeisen neljan viikon aikana olemme yopyneet 23:ssa eri parkissa! Yon lampotilat ei paljoa laske ja jouduimme ostamaan auton peralle pienen tuulettimen, joka vahan kierrattaa lamminta ilmaa. Aamulla kun kompii autosta ulos ja istahtaa retkituolille niin jo valuu hiki nenanpaasta. Siina taytyy vahan pulssia tasoittaa ennen kuin pystyy siirtymaan hikoilemaan vessan puolelle. Asken luettiin uutisia ja Suomessa nayttaisi kaikille olevan mukava pakkanen. Tuumattiin vaan, etta miltakohan se nyt tuntuisi?

Townsvillen ja Cairnsin valissa nayttaisi olevan paljon luonnonpuistoja vesiputouksineen, joten huomenna suuntaamme kohti sademetsaa viela kun voimme. Aika menee liiiiian nopeasti...