Airlie Beach, QLD, Australia 13.12.2009 Ari kirjoittaa...

Hellou! Taas ollaan rannalla. Tanne tultiin jo perjantaina ja viikonloppu ollaan lepailty samassa paikassa. Viela pari yota ollaan taalla ja huomenna olisi tarkoitus tehda ensimmaiset sukellukset suurella valliriutalla. Jalleen on toivottavasti siis edessa loistavia luontoelamyksia joita on talla matkalla riittanyt ja niitahan tanne tultiinkin hakemaan. Taalla todellakin kannattaa menna kansallispuistoihin retkille ja yopya niiden leirinta-alueilla. Seuraavassa potpuri viime viikon luontopaloista ja muustakin...

Hervey Bay:lta matkamme jatkui kohti Bundabergia. Siella ajoimme jalleen kerran tourist I:n pihaan ja menimme kyselemaan mita paikkakunnalla on meneillaan. Sielta saimme taas kerran hyvia vinkkeja. Keskuksesta meille kerrottiin etta merikilpikonnat ovat juuri nyt laskemassa muniaan eraalle tietylle hiekkarannalle Mon Repos nimisessa pikkukylassa. Sinne siis! Matkalla piipahdimme paikkakunnan perinteisissa matkailukohteissa Bundaberg - rommitislaamossa ja Bundaberg Gingerbeer tehtaassa. Paastyamme perille Mon Reposiin ajoimme suoraan leirintaalueelle. Auto parkkiin ja uimaan.... Rantaan paastyamme naimme pienen ryhman ihmisia hammastelemassa rantahiekalla ja siellahan se oli, merikilpikonnamamma laskemassa munia monttuun. Katselimme kunnioittavan matkan paasta touhua. Arvelimme etta naitahan nahdaan viela kun Pia sai buukattua meidat yhdelle rangerin vetamista retkista viela samalle illalle. Illan retki oli hieno. Paasimme rangerin matkassa pimealle rannalle seuraamaan tapahtumia ja saimme tietysti asiantuntevaa opastusta seka luontokeskuksella josta lahdimme rantaan etta rannassa oppaana toimineelta rangerilta. Kysyin hanelta myos paivalla nakemastamme tapauksesta ja han sanoi etta se on erittain harvinaista.

(Pia lisaa tahan valiin). Ari unohti mainita, etta, jos konnat munivat munansa alle vuorovesirajan, rangerit kaivavat uuden kuopan ylemmaksi ja siirtavat munat sinne parempaan talteen. Tama yollinen konna sitten teki kuoppansa liian matalalle ja kun olimme katselleet sen pesan peittamista ja hidasta palaamista takaisin mereen, rangerit olivat jo kaivaneet uuden kuopan ja me uteliaat turistit paasimme osallistumaan munien siirtoon. Siina sitten jonossa kannettiin pienia konnamunia uuteen pesaan. Mukava luonnonsuojelutehtava! harmi ettemme paase seuraamaan munien kuoriutumista 8 viikon paasta...

TurtleSandista matkamme jatkui taas sisamaahan pain olimme yhden yon Emeraldissa ja toisen yon Rubyvalessa. Rubyvale ja sen naapurikaupunki Saphire ovat OZ:n jalokivikaupunkeja. Pikkukylia jossa on paljon jalokivien etsijoita ja pienia kaivoksia. Kavimme tutustumassa yhteen niista ja huuhdoimme vahan safiirejakin matkamuistoiksi. Mukavaa mutta erittain lamminta touhua kun aurinko paistaa paalakeen ja lammot on lahes 40 astetta varjossa...

Rubyvalesta ajoimme yhdeksi yoksi rannalle Mackay:n vilvoittelemaan... todella kuumaa...

Sitten takaisin sademetsaan ja Eungellan kansallispuistoon. Matkalla Crediton Hall:n, joka oli leiripaikkamme seuraavan yon, poikkesimme pikku kavelyn verran Finch Hatton Gorgeen jossa paasimme uimaan pieneen jokeen vesiputouksen alle. Paikalla oli kymmenkunta henkea ja tunnelma leppoisa. Oli aivan taydellista pulahtaa uimaan hikisen automatkan ja pikku "viidakkokavelyn" paalle!

Toisen sademetsakavelylenkin teimme sitten perjantaiaamuna Broken river nimisella joella. Taalla tiedettiin olevan Platypusseja eli vesinokkaelaimia. Kylla me yksi sellainenkin nahtiin. Kaveri oli oikein touhukas ja seurailimme sen touhuja pitkan tovin. Itseni ainakin yllatti otuksen koko. Se kasvaa nimittain vain maks 50 cm:n pituiseksi! Itse luulin niita paljon isommiksi. Hieno otus kaiken kaikkiaan. Eras kokemus talta reissulta jai kuitenkin ehka vielakin paremmin mieleen. Kuljeskelimme kaksistaan merkittya reittia pitkin sademetsaa ja pysahdyin katselemaan valtavia puita seka ihailemaan jokimaisemaa kun havaitsin jotain puolen metrin etaisyydella itsestani.... niinpa kaarmehan se tietysti oli. Vain vajaan metrin mittainen mutta kuitenkin. Se oli jahmettynyt paikalleen odottamaan minun seuraavaa siirtoa.... Mieleeni tuli Steve Irwinin seikkailut ihmeellisessa OZ:ssa ja opetuselokuva jossa han kertoo kuusi maailman kymmenen myrkyllisimman kaarmelajin joukosta asustavan Australiassa. Jalleen kerran tunsin elavani vahvasti kun vetaydyin hitaasti tilanteesta ja annoimme kaarmeen jatkaa matkaansa... Kuva siita kuitenkin saatiin mutta viela en ole uskaltanut kysya mita lajia se mahtoi olla... No taas on muistanut katsella jalkoihinsa aina valilla.