Pia kirjoittaa vuoden viimeiseina paivana.

Hyvin nukutun yon jalkeen voin palata meidan mahtavaan sukellusreissuun. Maanantaina kerattiin kimpsut ja kampsut ja oltiin valmiina 6:10 odottamassa noutajaa. Kyyti vei meidat Carinsin satamaan, missa odotti Prodive-firman Scubapro-alus ja 30 muuta innokasta sukeltajaa. Laiva lastattiin tayteen ja nenat kohti suurta valliriuttaa. Majoituimme kahden hengen suht tilaviin hytteihin, tutustuimme alukseen ja nautimme aamiaisesta siina ohessa.

Tavoitteena oli siis komen paivan aikana tehda 11 sukellusta n. 50 km:n paassa rannikolta: 3 sukellusta paivisin ja 2 yosukellusta. En tietenkaan ollut lahtiessa varma tekisinko yhtaan yosukellusta koko matkalla ja jatin asian hautumaan... Jannitin jo sitakin, etta tulenko merisairaaksi, koska en ole koskaan ollut niin pienessa veneessa yota. Keli oli kuitenkin hieno ja aurinkoinen enka onneksi tulllut merisairaaksi matkan aikana.

Osan varusteista olimme jo kayneet valitsemassa edellisena iltana liikkeessa ja loput varusteista odotti meita laivalla. Kerrattuamme aluksen saannot ja saatuamme opastusta omiin valineisiin paastiin jo oikeasti tunnelmaan. Mukana oli paljon eri kansalaisuuksia: englannista, ameriikasta, puolasta, tsekista, ruotsista, hollannista, irlannista, saksasta (tietysti), taiwanista ja tietysti australiasta. Osa suoritti vasta ensimmaista avovesisukelluskurssia, toiset snorklasi ja loput oli enemman tai vahemman kokeneita sukeltajia. Miehistoon kuului 4 sukeltaja/kouluttajaa, kokki ja harjoittelija seka kippari.

Alus ankkuroitiin valliriutan ensimmaiseen kohteeseen ja vesi naytti todella kirkkaalta valkoisen hiekan kuultaessa pohjasta siis todella houkuttelevalta. Ennen sukellusta saimme jokaisesta kohteesta todella hyvan briiffin eli mita veden alla odottaa: pohjan muodot, reitti, kohteet, mahdolliset vedenelajat, virtaukset, jne. Sitten vaan kamat kasaan ja paalle ja hyppy lampimaan veteen, n.28C. Asuina meilla oli koko ajan hupulliset ja tumpulliset tosi ohuet stingersuitit, jotta pahimmat meduusat eivat paase jattamaan meihin jalkiaan.

Vedenalaisia nakymia voitte ihailla kuvakansiosta. Mutta kohtasimme tietysti satoja erilaisia kaloja ja tuhansia koralleja kaikissa mahdollisissa vareissa. Kohtasimme kilpikonnia, pienia (max 2m) haita, rauskuja, ankerioita, kampeloita, mutta onneksi en nahnyt yhtaan meduusaa. Parhaita kuvia sai otettua, kun aurinko porotti mukavasti 5-10 metriin. Nakyvyys oli muuten loistavat 25m. Naissa vesissa syvalla oleminenkaan ei tuntunut ahdistavalta, kavin syvimmillaan 19 metrissa.

Ensimmainen yopsukellus oli tietysti paikassa, jossa olimme jo paivalla sukeltaneet, joten kohde oli tuttu, mutta mietin viimeiseen hetkeen asti koko sukeltamista, kunnes paatin briifin jalkeen, etta ainakin menen alas ja jos ei tunnu kivalta niin voin tulla heti ylos. Jokainen sai pullonkaulaan hohtavan "fosforitikun" ja lampun. Pimea vesi ei enaa tuntunut niin pelottavalta, kun paastiin pinnan alle. Vesi oli taynna muitakin sukeltajia ja valkoinen hiekka loisti pohjasta, lisaksi aluksen vihrea merkkivalo valaisi aluetta. Pysyin 30 minuutin ajan kuitenkin tiukasti Arin kyljessa ja yritin nauttia tilanteesta :) Loppujen lopuksi yosukellus ei ollut lainkaan niin pelottava kuin aluksi luulin ja seuraavana yona mentiin jo ihan normaalisti muiden kanssa. Aluksen lahella uiskenteli haita, joiden silmat kiiluivat vihreina taskulampun valosta. Ihan huippukivaa!

Ennen reissua olin melko varma etten tee kaikkia 11sta sukellusta, mutta paikan paalla kun paastiin vauhtiin niin ei voinut olla menematta veteen, koska koskaan ei tiennyt mita siella on vastassa. Joka sukelluksella naki uusia varikkaita kaloja, ehka eniten odotin kilpikonnia, haita ja nemo-kaloja, jotka on muuten huippusopoja! Paivat hurahti nopeasti: sukellus, ruokaa, sukellus, ruokaa, paikkarit, sukellus, ruokaa, jne. Ja ruokakin oli tosihyvaa!

Muiden kanssa oli tietysti mukava jutella sukelluskokemuksista ja porukalla oli mukava rento meininki. Kolmantena paivana alettiin jo naureskelemaan, etta sukeltaminen alkoi jo kayda tyosta, kun vasymys alkoi painamaan joitakin matkaajia. Toisen aamun heratys oli jo 05:45, joten aamutorkkuna sukeltaminen ei ensin tuntunut kovin houkuttelevalta, mutta aamuisin merielama on vilkasta, joten kannatti herata.

Viimeisena paivana nautiskelimme pinnanalaisesta maailmasta matalalla 5-10 metrissa. Meita oli jo aikaisemmin varoitettu trigger fishista, joka saattaa kohdattuna olla hyvin hyokkaava puolustaessaan pesaansa. Ja tassakin kohteessa meille kerrottiin, etta se saattaa olla siella odottelemassa. Olimme aikaisemmin nahneet jo kyseisen n. 70 cm:n pituisen mohkaleen, mutta se oli vain jatkanut matkaansa. Talla sukelluksella tormasimme melkein heti kyseiseen yksiloon mentyamme alas pohjaan. Huomasin kalan syovan pohjassa n. 5:n metrin paassa, kun se yhtakkia lahti tulemaan suoraan naamaa kohti. Ohjeiden mukaisesti kaansin samantein rapylat sita kohti ja kala hurahti jostain paan vieresta ohi. Pienen saikahdyksen jalkeen paikansin kalan uudestaan, joka oli palanut jo takaisin aamupalalle pohjaan. Samalla huomasin, etta Ari tuli perassani ja oli vastaavassa tilanteessa kuin mina askettain. Trigger huomasi Arin ja lahti tulemaan suoraan Aria kohti. Ari oli kuitenki paattanyt kohdata "vihollisensa", seisoi paikallaan ja laittoi nyrkit eteensa. Kala ampaisi Arin paan vieresta, kiersi salaman nopeasti Arin taakse ja puraisi Aria pohkeesta! Tilanne oli niin huvittava, etta olin kuolla nauruun siihen paikkaan. Verta emme onneksi nahneet, joten jatkoimme sukeltamista. Jalkeenpain olemme nauraneet tapahtumalle usean kerran emmeka olleet ainuita, jotka joutuivat kyseisen kalan hyokkayksen kohteeksi. Ari taisi olla kuitenkin ainut, joka paasi kosketukseen kyseisen yksilon kanssa. Seuraavalla sukelluksella kiersimme kaverin kaukaa...