Tokio, Koenji 30.01.2010 Ari kirjoittaa...

Tervehdys! Tanne asti on tosiaan matkamme jo vienyt ja paatimme lauantai-illan kunniaksi paivittaa blogiamme pitkasta aikaa. Tosiaan jatimme haikeat hyvastit Australian ihmemaalle torstaina. Australian luontoa jaan kaipaamaan ja toivon etta paasen viela joku paiva takaisin NSW:n "puskiin" ja GBR:lle sukeltelemaan seka outbackiin swagiin nukkumaan! ... ja jai sinne muutamia hyvia uusia ystaviakin jotka toivomme tapaavamme pian!

Tokio Japan... Emme ehtineet murehtia OZ:sta lahtoa kuin hetken kun olimme hammastyksesta sanattomia. Tama kaupunki on uskomaton ja olemme molemmat aivan ihastuneita siihen. Asumme taalla Koenjin kaupunginosassa kahdestaan isossa osakkeessa tavallisten japanilaisten keskella kaukana hotelleista ja muista turisteista! Kun emantamme tuli meita torstai-iltana vastaan juna-asemalle ja lahdimme hanen perassa pujottelemaan kapeita kujia pitkin kohti majoitustamme piristyimme valittomasti ja mina olin aivan varma etta nyt ollaan just oikeassa kohdassa Tokiota.

Nyt kun olemme taalla pari paivaa asuneet olen siita entista varmempi! Taalla on mukavia ostos kujia joissa on pienia kauppoja, kapakoita ja ruokapaikkoja joista saa erinomaista ruokaa edullisesti. Kaikki ovat meille sanoneet etta Japani on kallis maa mutta tahan asti kokemani mukaan kylla Suomi viela vie kirkkaasti voiton mutta veikkaampa etta jos menee aivan Tokion ydinkeskustaan syomaan hinnat ovat jo hiukan toiset... Ihmiset taalla ovat todellakin mukavia. Ystavallisia ja avuliaita vauvasta - vaariin ja vaikka yhteista kielta ei usein olekaan asiat hoituvat kylla! Matkustaminen paikallisliikenteen junissa on vaan paljoudesta huolimatta miellyttavaa koska ihmiset yleensa ottavat toisensa huomioon. Ja yksi asia mielyttaa minua erityisesti... kaikki ovat hiljaa! Juttelu on hillittya ja kannykoihin puhuminen on kiellettya! Mahtavaa!!!

Majoituksestamme on pakko kertoa muutama sana. Tama on kasittaakseni tavallinen Japanilainen koti. Pieni puutarha, lasitettu parveke, olohuone - keittio yhdistelma, muutama makuuhuone ja kylpyhuone. Makuuhuoneessa nukumme futon-tyyppisesti tatamilla ja unet ovat maistuneet niin makeasti... Erikoisuuksiin kuuluu esim. makuutilan poyta jonka alla on jalkojen lammitin ja kylpyammeen hightech elektroniikka on hulppea! Saadat keittiossa olevasta kaukosaatimesta itsellesi sopivan kylpylampotilan ja painat nappia... hetken paasta kylpy on valmiina odottamassa. Otat Asahin jaakaapista astelet kylpyyn! Nice! Ja mm tama netti kuuluu vuokraan joka ei Tokion mittakaavassa ole paljon mitaan! Suurkiitos Hellalle joka meille tata suositteli!

Torstai-iltana emme paljon muuta ehtineet kuin majoittua ja tutustua lahialueeseen. Perjantaina sitten painelimmekin junalla Shinjukuun joka on yksi Tokion suurista liikekeskuksista. Siella sijaitsee useita suuria elektroniikkaliikkeita joissa kavimmekin vertailemassa hintoja. Pia tutki asiantuntijan innolla digikameroiden hintoja mutta huomasi huippukameroiden olevan taalla suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin. No vertailu jatkuu... Kavimme katselemassa kaikenlaisia kraasakauppoja ja naimme vaikka mita vempeleita joita ei ole voinut kuvitellakkaan olevan olemassa. Esim golffareille (Kipe taa sun taytyy saada!) loytyy WC:n matto jossa on puttausreika ja tietysti myos istuma-asentoon sovitettu putteri... ei mene "istuntoaika" hukkaan;) Taalla voi lainata tunnettua ajattelijaa "On pojil vehkeet!"

Tana aamuna herasimme aikaisin, soimme vahvan aamiaisen ja suunnistimme paikallisjunalle joka veisi meidat Ryokogun kaupunginosaan Kokugikanille... Tokion Sumo - pyhattoon! Tarkoituksenamme oli osallistua painijan nimelta Otsukasa "elakkeellejaanti" seremoniaan. Olimme paikalla hyvissa ajoin... niin olivat muutkin ja media jahtasi panijaparkoja jotka koittivat luikkia sisalle halliin toimittajia pakoon. Elimme noin tunnin tuskaisen epatietoisena paasisimmeko koko eventtiin huomattuamme etta lippuluukulla oli lappu jossa sanottiin tilaisuuden loppuun myydyn. No paatimme yrittaa myohemmin uudestaan ja saimme kuin saimmekin liput "lehtoparvelta" Hockey night termeja lainatakseni.

Itse tilaisuus oli... jotain erilaista. Menimme sisaan halliin ja heti eteisessa Pia valitsi oman suosikkinsa siella yleisoa vastassa olleista painijoista ja mina sain ottaa heista yhdessa kuvan (itse en olisi uskaltanut kaverin viereen mennakaan). On se mukava tuntea itsensa taas "pikkupojaksi" pitkasta aikaa! Melko jarkaleita olivat kylla nama herrat! Ostimme "suosikkipainijamme suosikkilounasboxin" ja menimme paikoillemme. Seremoniat kestivat yhteensa vahan vajaa viisi tuntia. Tuona aikana painittiin valilla tosissaan ja valilla vahemman tosissaan huumoripitoisten esitysten muodossa. Juhlakalu kavi lapi vanhan seremonian jonka lopuksi hanen tallinsa johtaja leikkasi hanelta letin pois kultaisilla saksilla. Nama kaverit evat tee comebackeja! Paikalla oli myos paljon paikallisia kuuluisuuksia. Kansa hurrasi, huusi suosikkinsa nimea ja joi kaljaa... Niinpa. Ihan kuin kotoisessa jaakiekkomatsissa. Itse ottelut olivat lyhyita mutta niita edeltavat hyvin tarkat ja vanhat seremoniat jotka ottivat oman aikansa. Ainakin itse olen kuvitellut etta sumopaini on pelkkaa seremoniaa mutta kylla varsinkin huippuottelut olivat tositouhua. Kylla 170 kg lihaa voi liikkua aika nopeastikin ja rinki oli sen verran pieni etta tuollaisia jarkaleita ei pakoon paase. Taydet respecktit saavat nama urheilijat minulta tasta eteenpain!