Eilen olin aivan rättipoikkiväsynyt naatti, en jaksanut kirjoittaa. Oli aika normaali päivä. Kävin aamulla rannalla kahvilla, mukava tarjoilija nainen muistaa miten haluan kahvini, miulla on kai helposti muistiin jäävä naama :D Päiväruoalla oli aika vaisu tunnelma, syömässä oli vaan yks ravintolapuolen tyttö (mikä vaikutti kovin nirpalta), mie, sekä keittiön pojat. Tyttö tokaisi miulle vaan jotenki et "nii sie et puhu espanjaa", tietenki hymyilin ja totesin "sorry, no". Sit hää vaan kohautti hartioitaan ja jotain nirppaili pojille.

Töissä meni tosi mukavasti. Ollaan aika hyvin ystävystytty Sallyn kanssa. Opeteltiin espanjaa ja sen sellasta. Oli kovin hiljaista, ni pyyhin aikani kuluksi pölyt pulloista ja hyllyiltä.

Tauolla lähdin käymään rannassa limpparilla, ja keittiön pojat käveli ohi ja tuli pyytämään että menisin syömään iltaruoan. Luulivat kai etten tiedä, kun en edellisenä päivänä ollut. No meninkin sitten. Oli tosi mukava ruokahetki, kun ravintolan tytöt ei ollut siellä, niinpä pojat jopa uskaltautui puhumaan miun kanssa. Ja mie heidän. Hauska jutella, kun puhuvat espanjaa ja ranskaa sekaisin ja väliin joitain englannin kielisiä sanoja :D Ymmärsimme kuitenkin toisiamme aika hyvin ja lähinnä nauroimme kielimuurille. J Pyysivät miut jopa lauantaina bilettämään. Esitin etten ymmärtänyt, ja luikin pakoon :D

Illalla töissä aloitimme normaalisti baarihommilla, kunnes Amaya tuli sanomaan että meitä tarvitaan ravintolassa. Joo-o. Kantelimme lisää pöytiä ja tuoleja alakerrasta, sekä siivosimme ulkoravintolan. Asiakasmäärä kolminkertaistuu viikonlopuksi, niinpä tarvitaan syömätilaa. Olin ihan palasina töiden jälkeen.

Tänään sitten lähdin aamulla etsimään kahvia rannasta, tuttuun tapaan. No, olin niin ajoissa, että olisin joutunut kävelemään tosi kauas löytääkseni avoinna olevan kahvilan, niinpä päätinkin suunnata juna-asemalle ja kohti Tarragonaa. Respan tyttö neuvoi reitin, ja hyvin selvisin, yksi vaihto oli. Tarragonaan päästyä ne alkoi. Vastoinkäymiset. Mistään en löytänyt karttaa, ja siitä ainoasta kartasta minkä ulkoa löysin, ei ollut hyötyä. Fiksu kun oisin ollut, olisin ottanut aseman edestä taksin. No, sehän tiedetään etten ole. Kysyin vanhemmalta mieheltä mistä löytäisin "la policia" - poliisin. No, hän neuvoi, ja kävelin ohjattuun suuntaan. Sitten pysähdyin kahvilaan ostamaan vettä, ja kysyin neuvoa tarjoilijalta. Hänkin neuvoi samaan suuntaan kuin mies. Sinne siis lähdin taapertamaan. Aikani käveltyä pysäytin pukumiehen, ja kysyin josko hän puhuisi englantia, ja kyllä! löysin Tarragonan ainoan englantia puhuvan ihmisen :D jatkoin hänen ohjeilla kulkua ja kävelin ja kävelin ja kävelin ja kävelin.. ei, se ei tuntunut loppuvan koskaan. Vihdoin miuta neuvottiin "portaat ylös, ja näet sen". JEE! or not! enpä nähnyt. Seuraava ihminen jonka pysäytin, neuvoi paljon pidemmälle, ja taas seuraava neuvoi takaisinpäin. :D Löysin vihdoin sen paikan joka on portaiden luona, ja vain kuullakseni, että se on väärä paikka. Jatkoin siis sinne pidemmälle, missä kävin jo aikaisemmin, ja en silloin vielä tiennyt, että melkeinpä näin laitoksen. No, pääasia että pääsin perille, ja miuta itse asiassa kohdeltiin tosi hyvin verrattuna. Miun piti siis hakea joku N.I.E numero… että saan työskennellä täällä. Siellä oli paljon muitakin, joille poliisit lähinnä tiuskivat ja pyysivät tulemaan huomenna jne jne. Mutta kukapa ei yksinäistä suomityttöä auttaisi mieluusti :D Sain asiani hoidettua, ja päätin etsiä taksin, en todellakaan aikonut kävellä takaisin. Suuren suuri kaupunki, eikä ainuttakaan taksia missään. Kiva. Vihdoin päätin pysähtyä kahvilaan, ja ostin oluen jonka olin hyvin ansainnut. Kysyin tarikoilta taksia, ja he ystävällisesti soittivat miulle auton. Eikä junamatka takaisin mennyt sekään ihan kuin Strömsössä… Osaan onneksi pyytää apua helposti, ja mentyäni junaan johon miut neuvottiin, ajattelin ensimmäisenä et "FAAAAK TÄÄ ON VÄÄRÄ JUNA", koska paikat joissa pysähdyttiin oli erinimisiä kuin mennessä. Vihdoin kuulutus jonka halusin kuulla, ja olin oikeassa paikassa. Seuraavaa junaa etsiessäni, huomasin aikataulusta et hittiläinen kun ei Calafelliin mee enää yhtään junaa. No, meni kuitenkin, ja pääsin perille. Olin 2n jälkeen täällä, ja kävin pyytämässä työvaatteet, ja sanoin Amayalle hoitaneeni NIE asiat ja meneväni huoneeseeni lepäämään. Töihin siis vasta ruoan jälkeen 19.30.

Miuta väsyttää, on nälkä, ja rakkuloita jaloissa. jes. perfect day. No jälkeenpäin ajatellen ihan hauska Tarragona reissu. Tiistaina meen hakemaan sen NIEn ja menen kyllä saletisti asemalta TAKSILLA. :D

Harmi kun ei oo piuhaa tost puhelimesta koneesee... pitää koittaa saada joku lähettämään, jot saap laitettuu omia kuvia tänne..